Mandalan avulla uuteen vuoteen

Vuosi on taas vaihtunut. Hyvää uutta vuotta siis! Vaikka vuosi 2020 oli kaikkineen todella erilainen, niin yhdyn samaan, mihin iso osa Facebook -feedissä näkyvistä ystävistäni: tämä aika on mahdollistanut sen, että on saanut luvan kanssa pysähtyä ja katsoa elämää, olla läheisten kanssa ja keskittyä niihin asioihin, joihin ei kiireessä ole aikaa. Tämä on antanut mahdollisuuden muun muassa huomata hyvää ja sitä, mikä elämässä on hyvin. Vuosi on ollut siis kohdallani sekä haastava että täynnä isoja ihania asioita.

Olen ottanut tavakseni tehdä aina vuoden alussa inventaariota sen suhteen, mihin tällä hetkellä käytän energiani ja mihin toivoisin sen tulevan vuoden aikana suuntautuvan. Tämän inventaarion avulla olen pystynyt suuntaamaan voimavaroja kohti sellaisia asioita, jotka inspiroivat minua ja tuovat minulle hyvinvointia. Olen pystynyt tekemään elämässäni järjestelyjä, joiden avulla voin paremmin.

Tästä yhtenä esimerkkinä on nykyinen kahdeksankymmenen prosentin työaikani opettajana. Itse asiassa se, etten ole voinut koronan vuoksi esimerkiksi matkustella, on mahdollistanut rahan säästämisen ja velkojen pois maksamiseen. Kun ei tarvitse lyhentää velkaa, voi miettiä, olisiko mahdollista tehdä vähemmän töitä päivätyössä ja ottaa enemmän riskiä (ja vapautta) yrittäjänä.

Intohimoni on kouluttaminen. Muutaman viimeisen vuoden aikana olen työskennellyt addiktioideni kanssa mindfulnessin ja meditaation avulla. Koska näistä menetelmistä on ollut toipumiselleni ja hyvinvoinnilleni niin paljon hyötyä, olen alkanut haluta viedä kokemustani ja tietoani eteenpäin niille, jotka addiktioista kärsivät. Olen saanut paljon ja haluan jakaa sitä, mitä olen saanut. Parasta on se, että jos vielä sen lisäksi voi tehdä palkkatyöksi samaa.

Pystyn myös hahmottamaan paremmin kokonaisuuksia, kun näen ne visuaalisesti. Tämän vuoksi mandala on ollut erinomainen tapa suunnitella ja hahmottaa omaa elämää. Pointtina on se, että mitä lähempänä keskustaa asiat ovat, sitä enemmän kulutat niihin aikaa ja energiaa. Sitä vastoin ne asiat, jotka ovat mandalan ulkoreunalla, ovat sellaisia, joihin et juurikaan satsaa aikaa ja energiaa.

Minun mandalaani liittyvät kuvat näet jutun lopusta.

Seuraavassa on ohjeet mandala-harjoituksen tekemiseen:

  1. Kirjoita lista elämässäsi olevista asioista, joihin käytät aikaa ja energiaa. Kirjoita asioita, jotka merkitsevät sinulle. Jos teet mandalan käsin, kirjoita kukin asia kahteen kertaan.
  2. Piirrä, maalaa tai teet tietokoneella itsellesi mandala. Itse käytin Canva-appia tällä kertaa
  3. Leikkaa sanat irti pieniksi lapuiksi.
  4. Asettele sanat mandalan päälle niin, että ne kuvaavat tilannetta viime aikoina. Esitä itsellesi kysymys, millainen viime vuosi on ollut.
  5. Voit tehdä välillä niin, että laitat kaikki tavarat sivuun, laitat silmät kiinni, tuot huomion hengitykseen ja kehoon ja reflektoit hiljaa mielessäsi mennyttä vuotta.
  6. Kun laput ovat löytäneet oikean paikkansa mandalan päällä, voit liimata ne paikoilleen.
  7. Nyt voit pitää tauon ottaa yhteyden hengitykseen ja kehoon ja kuvitella mielessäsi sen, mitä haluaisit uuden vuoden tuovan mukanaan. Mitä haluaisit tehdä? Onko joku asia, joka sinulta on jäänyt tekemättä viime vuosina, mutta minkä haluaisit elämääsi takaisin? Itselläni tämä on ollut esimerkiksi piirtäminen. Mihin haluat käyttää aikaasi? Miten paljon haluat käyttää tuota aikaa kyseiseen asiaan? Voit esittää itsellesi näitä ja vastaavia kysymyksiä.
  8. Leikkaa nyt toiset laput ja kirjoitan lisää lappuja, jos haluat elämääsi jotain sellaista, mitä siinä ei ole ollut nyt viimeisen vuoden aikana.
  9. Asettele sanat mandalan päälle niin, että ne esittävät sellaista tilannetta, minkä toivoisit uuden vuoden tuovan mukanaan.
  10. Kun laput ovat löytäneet oikean paikkansa mandalan päältä, voit liimata ne paikoilleen.
  11. Tämän jälkeen voit rauhassa tarkastella näitä kahta mandalaa ja miettiä, mitkä ovat ne konkreettiset muutokset, millä pääset tavoitteeseesi. Itselläni oli esimerkiksi pari vuotta sitten sellainen tilanne, että olin jäsenenä erässä valokuvausyhteisössä. Jostain ihmeen syystä olin lupautunut yhteisön kirjanpitäjäksi. En siis todellakaan pidä kirjanpidosta. Tämän lisäksi taistelin jatkuvasti oman yritykseni kirjanpidon kanssa, koska en ollut pyytänyt siihen ulkopuolista apua. Päätin tehdä niin, että erosin studion jäsenyydestä ja siitä vapautuvan jäsenmaksun käytän kirjanpitäjän palkkaamiseen. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Elämääni tuli kertaheitolla uutta vapautta.

Toivon, että hyödyt tästä inventaarioharjoituksesta ja että siitä on sinulle myös iloa! Niin kuin sanoin, omassa elämässäni sillä on ollut käänteentekevä vaikutus.

Ohessa oman mandalani työvaiheita. Mandala on tehty Canva-appilla.

Alkuvaihe.
Viime vuosi.
Tämä vuosi.

Viisaita vastauksia kauniista korteista

Sain käsiini Marika Borgin Viisas Vastaus -kortit ihan vastikään vuoden mittaisella Positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen kurssilla. Olin ihastellut kortteja netistä ja huomioni oli kiinnittynyt niiden valloittaviin kuviin ja jämäkkään pakkaukseen. Valokuvaajana osaan todella arvostaa tasokkaita kuvia.

Marika on viisas kuin maa. Hän on jakanut osaamistaan jo 40 vuoden ajan kouluttamalla, valmentamalla sekä kirjailijana. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan halunnut kirjoittaa kirjaa, vaan tehdä korttipakan. Näissä korteissa tiivistyy hänen viisautensa. Jokaisessa kortissa on siis kuvapuolella jokin Marikan viisaus ja kääntöpuolella on tämän viisauden tulkinta. Toki jokainen voi tulkita kortteja juuri niin kuin haluaa.

Kuvien eteen on tehty töitä. Ne täydentävät erinomaisesti kortin viestiä. Jo pelkästään niitä katsomalla voi herkistää aistinsa korttien sanomalle. Kortit tuntuvat kädessä laadukkailta. Siksi niitä tekee mieli hiplutella ja silitellä. Ne ovat kooltaan postikortin kokoisia, joten ei mitään pikkurimpuloita. Tämän vuoksi meillä on kotona jatkuvasti sen hetken nostettu kortti sisustuselementtinä. Kortteja on 49 kappaletta, eli viisautta – ja sisustuselementtejä – riittää. 

Tässä muutama ehdotus korttien käyttöön.

Kotona nostan kortin aina satunnaisesti, kun tuntuu siltä, että nyt olen hyvän neuvon tai inspiraation tarpeessa. Paketti on siis aina pöydällä, ettei se hautaudu kaappiin. Laitan kortin aina esille. Kortin voi nostaa myös ennen meditaatiota ja sitten reflektoida lausetta meditaation aikana. 

Töissä olen nostanut kortteja itselleni samaan tapaan. Lisäksi olen ilahduttanut kollegoita nostamalla heille kortteja.

Oppilaiden kanssa olen ajatellut tutkia kortteja. Niiden pohjalta kukin saa tehdä itselleen oman kortin canvan appia käyttäen ja printata sen ulpetin sisäkanteen. Pro-versio on muuten opettajille ilmainen.

Toinen ajatus on liittää nämä kortit Ruma ankanpoikanen -sadun käsittelyyn niin, että oppilaat valitsevat halutessaan voimalauseet näistä korteista. 

Kasvatuskeskustelussa voidaan etsiä korteista oppilaalle apua siihen, kuinka toimia jatkossa haastavassa tilanteessa. Oppilas voi itse valita itselle 1–3 viisautta ja kirjoittaa ne muistiin. 

Muutenkin nämä kortit voivat olla apuna, kun oppilaiden kanssa keskustellaan siitä, kuinka kääntää sisäinen puhe kriittisestä myötätuntoiseksi, viisaaksi puheeksi.  

Suosittelen näitä kortteja lämpimästi. Niistä on ollut minulle kovasti iloa ja uskon, että niin on sinullekin!

PS. Kortteja voi tilata täältä: https://www.marikaborg.fi/product/viisas-vastaus-kortit/

Kiitollisuutta kouluun

(c) Annie Spratt

Kiitollisuus on yksi suosikkiteemoistani positiiviseen pedagogiikkaan liittyen.

Marraskuun lopulla, 26.11. vietetään Thanksgivingiä, eli kiitospäivää. Kyseisenä päivänä osoitetaan maailman eri kolkissa kiitollisuutta kaikkea sitä hyvää kohtaan, mitä meillä on. Tämä on hyvä aika tuoda kiitollisuuden teemaa myös kouluumme. Ohessa muutamia vinkkejä teeman toteuttamiseen.

Alkuun muutamia tieteellisesti tutkittuja pointteja kiitollisuuteen liittyen. Kiitollisuus on yksi eniten tutkituista positiivisen psykologian onnellisuuteen johtavista asioista. Nämä pointit on koottu pääasiassa Kukoistava kasvatus (Pentikäinen & Avola, 2019) -kirjasta. 

  • Kiitollisuuden harjoittaminen on voimakkaasti yhteydessä myönteisiin tunteisiin ja niiden aikaansaamiin hyvinvointivaikutuksiin
  • Kiitollisuus on aitoa sen arvostamista, mitä meillä on, mitä tunnemme ja mitä elämässämme on tapahtunut
  • Kiitollisuuden harjoittaminen vähentää masentuneisuutta, laskee stressitasoja, lisää oppimista, tyytyväisyyttä elämään ja muuttaa aivojen toimintaa. Se, mihin keskitymme, vahvistuu.
  • Kiitollisuuden harjoittaminen on hyvä vastavoima hedonistiselle adaptaatiolle, eli sille että totumme ja sopeudumme kaikkeen hyvään ja muun muassa sen vuoksi hamuamme usein aina vain lisää 

Kiitollisuuspuu

Tehkää koulun seinälle puun runko. Oppilaat voivat askarrella omissa luokissaan puuhun lehtiä. Lehteen kirjoitetaan joku asia, josta on kiitollinen. Käykää kiinnittämässä lehdet puuhun teille sopivana aikana. Puu on hyvä laittaa jollekin yleiselle paikalle kaikkien ihailtavaksi. Samalla siitä tulee yhteisöllinen taideteos. (kiitos Susanna Heikari vinkistä <3)

Kiitollisuuspäiväkirja

Kirjoittakaa kiitollisuuspäiväkirjaa luokan kanssa. Kolme asiaa per päivä, joista on kiitollinen. Tämän voi myös toteuttaa niin, että luokanvalvojan tunnilla tai vaikka viikon lopuksi kirjataan taululle asioita, joista on ollut viime aikoina kiitollinen. Päiväkirjaa voi pitää myös erilaisten puhelinsovellusten kautta tai vaikka puhelimen muistiinpanojen avulla.

Kiitollisuuskaveri

Kiitollisuuden jakaminen vahvistaa tutkimusten mukaan sen vaiktuksia. Itselläni on Yhdysvaltalainen kollega joy buddyna, eli jaamme toisillemme WhatsAppin kautta kuvia ja ajatuksia siitä, mistä olemme kiitollisia. Luokassa tämän voi toteuttaa jakamalla oppilaat pareihin. Ehkä idean voi jopa esitellä koko opettajakunnalle koulussa?

Meillä on myös kavereiden kanssa kiitollisuusryhmä Facebookissa. On hienoa kun oma feedi täyttyy kiitollisuuspäivtyksistä!

Kiitollisuuskirje

Kirjoittakaa kirje henkilölle, jolle olette kiitollisia. Tämä boostaa takuulla hyvinvointia. Vaikutus on vahvempi, jos jaamme kirjeen kyseisen henkilön kanssa. Kokeilin näitä oppilaideni kanssa ja he olivat todella innostuneita. Oli hienoa näyttää itse mallia soittamalla kiitollisuuspuhelu kollegalle oppilaiden kuunnellessa. Muutama oppilas rohkaistui soittamaan omansa luokan edessä. Ohessa video aiheesta ja siitä tehty tutkimus. Kiitollisuuden jakaminen lisää sen vaikutuksia.

Kiitollisuusharjoitus

Tunnelmaan voi päästä kuuntelemalla ja tekemällä tämän kiitollisuusharjoitteen. Se kestää 10 minuuttia.

Toivottavasti teille on näistä vinkeistä apua! Valoa syksyyn!

PS. Tuosta Pentikäisen ja Avolan kirjasta vielä. Olen ko. kouluttajien kehittämällä vuoden mittaisella Positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisten hyvinvointitaitojen koulutuksessa. Koulutus on huikea! Suosittelen sitä lämpimästi! Jos kiinnostaa, täältä saa lisäinfoa. Koulutus on mahdollista suorittaa myös verkossa.

Pettymyksen kohtaaminen tietoisuuden kehän avulla

(Tämä juttu on julkaistu alkupräisenä versiona 28.11.2016 osana HundrED-projektiani. Koko projekti on täällä: https://hundred.org/en/projects/tunne-ja-tietoisuustaitojen-opettaminen Luokkani oli tuolloin nelosella. Tämä teksti on editoitu vastaamaan nykyistä tietämystäni.)

(C) Hunter Johnson

Oppitunti. Sanakoe. Oppilas ei osaa yhtä sanaa. Hän alkaa itkeä. Toinen on jättänyt tehtävänsä osittain tekemättä. Hänkin alkaa itkeä. Kolmas on jättänyt vihkonsa kotiin. Myös hän alkaa itkeä. Itkuaalto pyyhkäisee luokkani yli ja suurin osa oppilaista katsoo minua ehkä hieman ihmetellen, kun jatkan oppituntia normaalisti. Tulee mieleen eka opevuosi Norssissa. Harjoittelimme ykkösten kanssa virkkaamista. Viisi itki, kun eivät osanneet. Pettymys ja itku. Normaali reaktio pienille nassikoille ja näköjään vähän isommillekin. 

Tunteiden tunteminen on todella tärkeää. Niin turvallisen ympäristö rakentaminen, että oppilaat uskaltavat tuntea, on haaste kaikille opettajille. Missä kohtaa pitäisi osata hillitä itsensä? Milloin voi “antaa palaa” ja antaa itkun tulla? Milloin opettajan pitää lohduttaa? Mitä tehdä omalle syyllisyydentunteelle, joka nousee, kun oppilas itkee ja et voi ottaa syliin? Milloin on hyvä ottaa syliin ja milloin on hyvä antaa olla? Onko tämä lapsi se, joka käyttää itkua manipulointiin? Onko itku lapsen herkkyyttä? Tässä muutama kysymys, mitä mieleeni tuli tuon oppitunnin aikana ja kun mietin asiaa jälkeenpäin.

Tunnin jälkeen aloin miettimään, kuinka voin auttaa lasta, jonka maailma järkkyy. Toistan siis, että itku on ihan normaali reaktio. Monesti sitä seuraa kuitenkin häpeä ja nolostuminen. Toinen pointti, jota mietin oli, että miten vahvistaa lasta niin, että pettymyksen kokeminen ei osu niin syvälle. Oppilaissani kaksikielisessä opetuksessa on paljon perfektionismin piirteillä varustettuja lapsia. 

Oli aika kaivaa esiin tietoisuuden kehä ja miettiä luokan kanssa työkalupakkia pettymyksen kokemuksen käsittelyyn ja resilienssin eli psyykkisen palautumiskyvyn lisäämiseen.

Mindfulnessin perusajatuksista yksi on, että pyritään ystävystymään vaikeiden tunteiden ja vaikeiden ajatusten kanssa. Tarkoituksena ei ole siis paeta tunnetta, vaan normalisoida se ja osoittaa vaihtoehtoja, joista oppilas voi ehkä valita joskus myöhemmin. Puhumme luokassani myös koko ajan paljon siitä, että kaikki tunteet ovat ok, kaikki ajatukset ok. Tunteita ja ajatuksia ei ole tarkoitus pysäyttää. Tärkeätä on suhteemme niihin ja kuinka reagoimme niihin. 

1. Tilanteen määrittely

Aluksi kävimme läpi tilanteita, missä lapset ovat kokeneet pettymyksiä. Lista on liikuttava: uuteen paikkaan muuttaminen tutusta talosta, koulutarvikkeiden hukkaaminen, pallo ei mene maaliin, et voita (vaikka hetken näytti päinvastaiselta), et ole paras (vaikka yrität parhaasi), olet työskennellyt turhaan (työn tulos häviää jotenkin, pullat palavat uuniin,…), vanhemmat eivät anna tehdä kivoja asioita, unohdat kotiläksysi, teet tehtävän väärin, koska et kuunnellut ohjeita, opiskelit väärät asiat, et opiskellut kokeeseen, koearvosanasi on huonompi, kuin luulit, ope korjaa kokeen väärin jne. Lista olisi kasvanut, mutta siirryimme jo seuraavaan vaiheeseen. 

2. Mitä minussa tapahtuu

Poimin tilanteeksi sen, että arvosana on huonompi, kuin mitä oppilas odotti. Kerron Matthew-nimisestä pojasta, joka oli opiskellut matikan kokeeseen todella paljon. Tehtäviin vastaaminen tuntui helpolta ja hän oli varma, että nyt tuli täydet pisteet. Kun hän sai koepaperin, niin siinä luki, että hän jäi viisi pistettä vajaaksi. Hän oli todella pettynyt.

Seuraavaksi aloimme käydä läpi tietoisuuden kehän kysymyksiä. Menetelmän kuvaus löytyy täältä: https://onnellisuuspaja.fi/ruma-ankanpoikanen/

Kehon tuntemukset: sydän hakkaa nopeammin, keho “jähmettyy”, keho tuntuu kutistuvan, veri alkaa virrata nopeammin.

Tunteet: surullinen, vihainen (itselleen), pelokas, stressaantunut, järkyttynyt.

Ajatukset: “Olen huonoin kaikista.”,”Miksi edes opiskelin?”, “Mitä vanhemmat sanovat?”, “Kaikki nauravat minulle.”

Toiminta/reaktio: itkeminen, lyöminen, potkiminen, pakoon lähtö.

Näihinkin kaikkiin kohtiin olisi tullut enemmän asioita, mutta koko homman ei ollut kuin puoli tuntia aikaa. Se oli liian vähän ja meinasi tulla kiire. Eli kannattaa valita ainakin yksi oppitunti, niin saa edetä rauhassa. 

3. Työkalut: vahvuudet käyttöön

Samalla tavalla kuin aiemminkin, oppilaat kävivät hakemassa taululta vahvuuksia, joiden he uskoivat auttavan Matthew’ta tilanteessa. Pyysin kuulla kunkin porukan perustelut. Lisäksi he keksivät taas “voimalauseet” tälle pojalle. Tässä asiat, jotka he halusivat sanoa:

Sosiaalinen älykkyys: Älä valehtele. (Et saa ystäviä sillä tavalla.)
Rohkeus: Kerro jollekin arvosanasta. Se helpottaa.
Toivo: Ei haittaa, jos yksi koe menee huonosti.
Itsesäätely: Hillitse itsesi.
Luovuus: Mieti, mitä kannattaa tehdä.

Nyt olen siis kokeillut tätä mallia kaksi kertaa. Täytyy sanoa, että oppilaani ovat todella hyviä kuvaamaan tilanteita ja ajatuksiaan. En uskonut, että nelosluokkalaiset olisivat näin “kypsiä”. Toki nyt jälkeenpäin, kun tätä tekstiä editoin, niin tajuan, että oppilaillani oli, kiitos vuosien tunne- ja tietoisuustaitotreenien, ilmiömäinen kyky sanoittaa kokemustaan. Kaiken kaikkiaan uskon, että oppilaani saivat tästä harjoituksesta taas hyviä työkaluja arjessa selviämiseen.

Tältä taululle kerätyt asiat näyttivät
Suomenkielinen kehä

Mahtava mieli -kirjasarja: kirja-arvio

PS-kustannuksen Mahtava mieli -kirjasarjaan kuuluu neljä teosta.

Mahtava mieli on PS-kustannuksen kustantama kirjasarja. Kyseessä on sarja tehtäväkirjoja. Opettajan tietopalvelun mukaan ne “tarjoavat lapsille ja nuorille mahdollisuuden tutkia, ilmaista ja selittää huoliaan ja keskustella niistä kanssasi. Hauskat väritys-, piirros- ja kirjoitustehtävät parantavat tunteiden ymmärtämistä ja rohkaisevat myönteiseen ajatteluun. Tehtäväkirja on mainio tapa saada kouluikäiset ajattelemaan tunteitaan ja puhumaan niistä asioista, jotka heitä vaivaavat. Kirjat ovat suunnattu yli 7-vuotiaille.” (https://www.opettajantietopalvelu.fi/Lily-Murray/Mahtava-mieli-paketti.html)

Kysyin muutamalta seiskaluokan oppilaalta, mitä he kirjoista ajattelevat. Arvioimaan tuli mukaan myös ihana Anna-ope tyttärensä kanssa. Tässä kommentit.

Lily Murray: Ei hätää!

Minusta kirja, ei hätää oli mukava ja tehtävät olivat yksinkertaisia, mutta monipuolisia. Niitä oli kiva tehdä aina, kun alkoi tuntua siltä, että niitä tarvitsisi tai ihan muuten vaan ajan kuluksi. Kirja on itsestään erittäin kiinnostava ja silmälle miellyttävä, kaikkine väreineen ja kuvineen.

Kirjassa pääsee piirtämään ja värittämään tunteitaan ja ajatuksiaan. Kaikille tämä kirja ei tietenkään ole se oma juttu, mutta tällaiselle 13 vuotiaalle teinitytölle, joka ei hirveästi tunteistaan puhu oli tehtävät rauhoittavia ja vapauttavia, koska sai olla rehellinen itselleen sillä tämän kirjan sisältöä ei tarvinnut muille näyttää. (Sara, 7. lk)

Stephanie Clarkson: Hyvää mieltä!

Hyvää mieltä -kirja oli mielestäni mielenkiintoinen. Siitä oppi paljon mielenkiintoista ja uutta tietoa, jota en tiennyt entuudestaan. Esimerkiksi kuinka saada hymy huulille ja onnellinen tunne.

Kirjassa olevat tehtävät auttavat sinua käsittelemään kiukkua ja surua. Tehtävät sopivat eri tilanteisiin ja erilaisille ihmisille. Kirja on hauskan värikäs ja sisälsi kivoja piirustuksia ja yksityiskohtia. (Iiris, 7. lk)

Sharie Coombes: Sinä Selviät!

Minusta kirjasta saa paljon inspiraatiota. Halusin lukea tämän kirjan, koska minusta kirja tuntui kiinnostavalta. Jos karsoo kirjan kantta, niin tulee mieli lukea. Usein, jos kirjan kansi on tylsä, ei tule mieli lukea kirjaa.

Kirja on todella kiinnostava. Ite en tiedä, miltä tuntuu olla kiusattu, mutta minusta itsestäni tuntuu, että jos jotain on kiusattu, tämä kirja auttaisi.

Minusta tämä kirja sopii paremmin lapsille kuin aikuisille. Kyllä aikuisetkin voisivat lukea kirjaa ja se saattaisi auttaa, mutta minusta tämä auttaisi paremmin lapsia. En voi suositella tätä tutuille, koska ketään ei kiusata, mutta jos jotain on kiusattu tai loukattu, tämä kirja on hyvä, sillä tätä kirjaa lukemalla saa paremman itsetunnon. (Aadita, 7. lk)

Sharie Coombes: Sinä Uskallat!

Kerrassaan herkullinen kirja! Eikä yhtään pelottava vaikka aihe olikin pelon voittaminen ja uskaltaminen sekä vaikeiden tunteiden kohtaaminen. Tämä kutsuvan värinen kirja sisälsi sopivassa suhteessa kivoja ja helposti ymmärrettäviä harjoitteita niin pelon tunteen käsittelyyn kuin myös ilon ja kiitollisuuden tunteiden herättelyyn ja huomaamiseen.

Koelukijana toimi 10-vuotias tyttäreni, mutta itsekin vilkuilin suurella mielenkiinnolla kirjan mielenkiintoisia sivuja. Meidän lempisivujamme olivat monet erilaiset väritystehtäväsivut, hengitysharjoitussivut (esim. hengityskolmiot), kasvojen piirtäminen aurinkoisille ihmisille, ystävällisten tekojen bingo, voimalausesivu sekä kauniiden unien reseptisivu vinkkeineen. Askarteluvinkit eivät kolahtaneet meihin, vaikka kivoja olivatkin, eikä tytärtäni kiinnostanut teoriapuoli aivojen rakenteesta, jota itse pidin mielenkiintoisena taustana aiheelle.

Kirja oli kivasti taitettu ja toimitettu. Sivut olivat mukavan paksuja, jotta niihin voi tehdä merkintöjä tusseillakin. Kirja kestää käsittelyä ja selaamista, koska tämä ei tosiaan ole mikään kertakäyttökirja, vaan monet aiheet houkuttelevat palaamaan niihin yhä uudestaan. Kirja sopii hienosti yhteiseen lukuhetkeen vanhemman ja lapsen/nuoren kanssa, koska aiheista oli mukava keskustella. (Anna Ahonen ja Emma 10 v.)

Ruma Ankanpoikanen

Tunne- ja tietoisuustaitotuokio kakkosluokkalaisten kanssa

Tämä harjoitus sopii kaikille peruskoulun oppilaille.

Kakkosen Seikkailujen lukukirjassa oli aiheena H.C. Andersen. Hän on kirjoittanut mm. sadun Rumasta Ankanpoikasesta. Tässä oli hyvä aasinsilta liittää äidinkielen tunnille tunne- ja tietoisuustaitoja.

Teimme Ruma Ankanpoikanen-harjoituksen lyhyessä muodossa kakkosluokkalaisten kanssa. Aikaa meni 15 minuuttia. Jätimme pois vahvuuskujan ja kysyin vain, että millä tavalla voimme auttaa Rumaa Ankanpoikasta ja mitä oppilaat haluaisivat sanoa Rumalle Ankanpoikaselle.

Tietoisuuden kehä kakkosluokkalaisten vastausten pohjalta.

Tuokion vaiheet

1. Valitse aihe

Aihe voi olla mikä tahansa arjen ilmiö, joka tuo oppilaalle epämukavuutta tai hankaluuksia. Aiheen voi ottaa myös valmiista sadusta tai tarinasta.

Esimerkiksi Ruma Ankanpoikanen -tarina on helppo tapa aloittaa. Lue tai kerro tarinaa sellaiseen kohtaan, jossa päähenkilöllä on selkeästi jokin haasteellinen tai hankala päätös edessä.

Ruma Ankanpoikanen löytyy täältä: https://papunet.net/_pelit/_tarinat/kuvakirja/lue/Ruma_ankanpoikanen
Luen tarinan aina siihen kohtaan, jossa kuvituksena on kannen kuva.

2. Otsikoiden kirjoittaminen

Kirjoita taululle otsikot: kehon tuntemukset, tunteet, ajatukset ja toiminta Huomioithan, että nuolia ei piiretä vielä kehään.

3. Tunteet

Kysy oppilailta, millaisia tunteita heidän mielestään kyseisellä hahmolla juuri nyt on. Kirjaa vastaukset taululle. Pyydä myös perustelemaan, miksi tällaisia tunteita on.

4. Kehon tuntemukset

Kysy, millaisia kehon tuntemuksia kyseisiin tunteisiin liittyy ja kirjaa vastaukset kuvioon. Missä esimerkiksi pelko tuntuu? Miten kuvailisit tuntemusta?

Vaihtoehtoisia kysymyksiä:
Onko se neutraali, mukava vai epämukava? Miten voimakas tuntemus on asteikolla nollasta kymmeneen?

Räätälöi kysymykset oppilaiden kehitysvaihetta vastaaviksi.

5. Ajatukset

Kysy tunne kerrallaan millaisia ajatuksia kyseinen tunne saa meidät ajattelemaan. Esimerkiksi pelko voi saada ajattelemaan: “Ei kannata yrittää” tai “En osaa.”. Kirjaa vastaukset kuvioon.

6. Toiminta

Kysy oppilailta, miten he luulevat hahmon toimivan, kun hahmon päässä vilisee tällaisia ajatuksia. Kirjaa vastaukset kuvioon.

7. Koonti

Kerro, että kun jotakin tapahtuu, saamme siitä informaation aistiemme kautta. Meissä herää kehon tuntemuksia, tunteita, ja ajatuksia sekä toimimme niiden pohjalta. Ei ole helppo sanoa, mikä tapahtuu ensin. Tositilanteessa on vaikea toimia järkevästi juuri sen takia, että tuntemukset, tunteet, ajatukset ja toiminta ruokkivat toisiaan.

Jos emme toimi rakentavasti, kehä jatkaa pyörimistään ja siitä voi olla todella vaikea tulla pois.

Piirrä nuolet kaavioon havainnollistamaan kehää, josta voi olla vaikea hypätä pois.

8. a) Vahvuudet / Tavat auttaa (suullisesti)

Tee joko tämä tai 8. b.

Palataan tarinassa kohtaan, johon jäätiin ennen harjoitusta. Todetaan, että henkilöllä on nyt tietynlainen olo, tietynlaisia kehon tuntemuksia sekä tietynlaisia ajatuksia. Kerrataan kaikki taululle kirjoitettu.

Pohditaan yhdessä mikä vahvuus tai mitkä vahvuudet voisivat auttaa hahmoa tässä tilanteessa ja miten? Kirjataan vahvuudet ylös.

Jos ryhmä ei ole opiskellut vahvuuksia, voi kysyä, että millä tavalla voidaan auttaa Rumaa Ankanpoikasta tässä tilanteessa.

8. b) Vahvuuslauseet (vaihtoehtoinen)

Keksitään lauseita, joilla voidaan tsempata Ankkaa.

Vahvuuskortit laitetaan pöydälle. Ohje: Valitse vahvuus, joka mielestäsi voi auttaa Rumaa ankanpoikasta. Mene seisomaan kortti näkyvillä luokan eteen. Muut valitsevat joko jonkun muun vahvuuden tai saman kuin jollain muulla ja asettuvat seisomaan ryhmäksi.

Kun ryhmät ovat muodostuneet, anna ohje: Keksikää oman vahvuuden pohjalta vahvuuslauseita, joilla voitte tsempata Ankkaa. Esim. rohkeus: “Sinä uskallat!” tai sinnikkyys: “Sinä pystyt siihen!”.

Kakkosluokkalaisten vahvuuslauseita.

9. Vahvuuskuja (valinnainen, jos on aikaa ja valitsit 8. b:n)

Oppilaat menevät kahteen riviin seisomaan vastakkain. Jokainen, joka haluaa, johdatetaan sokkona kujan läpi. Ohjaaja siis pitää kiinni oppilaan olkapäistä. Oppilaalla on silmät kiinni. Rivissä seisovat kuiskaavat vahvuuslauseita oppilaalle, joka kulkee kujan läpi.

Ohje rivissä seisoville: valitse joko oma lauseesi, minkä aiemmin keksit tai joku muu lause, jonka haluat Ankalle sanoa.

10. Luetaan tarina loppuun

Menetelmän koko alkuperäinen selostus löytyy sivulta kohdasta 5 https://hundred.org/fi/innovations/tunne-ja-tietoisuustaidot

Alkuperäinen juttu on julkaistu 8.2.2017 https://hundred.org/fi/projects/tunne-ja-tietoisuustaitojen-opettaminen

Kevään viimeisten viikkojen positiivisuusfestarit

Luokassani alkoi menneellä viikolla positiivisuusfestarit. Olemme kulkeneet kuusi vuotta yhteistä matkaa ja olemme hitsautuneet tiiviiksi yhteisöksi. Minä ja 19 mussukkaani. Olen opettanut  tälle porukalle tunne- ja tietoisuustaitoja sekä vahvuuspedagogiikkaa koko heidän koulutaipaleensa ajan. On valtavan palkitsevaa nähdä oman työnsä hedelmät. Vaikka teinien maailmaan kuuluu enenevässä määrin draamaa, on ilo nähdä, kuinka hyvin oppilaat osaavat sanoittaa kokemustaan ja toimia tilanteissa rauhallisesti ja järkevästi. Mindfulness-opit tulevat hyvin arjen tilanteisiin.

Nyt kun aikaa on vain vähän, haluan tehdä vielä syväsukelluksen positiivisen pedagogiikan maailmaan. Syntyi idea vahvuusfestareista, joihin valmista materiaalia löytyy täältä Positiivisen CVn sivuilta. Kiitos Kaisa Vuorisen todella inspiroivan koulutuksen, sain vinkin näistä materiaaleista. Tässä juttuja, joita olen suunnitellut. Osa ideoista on tuolta sivulta ja osa jostain matkan varrelta. Fokuksessa on positiivisuus kaikilta kanteilta.

  1. Mindfulness-tuokiot tuntien alussa. Mindfulness, kokemuksen tiedostaminen ja havainnointi uteliaalla ja ystävällisellä asenteella on kaiken lähtökohta eli perusta, jolle kaikki muu rakentuu. Kehon, mielen, tunteiden havainnointia hengityksen ja eri aistien kautta. Muistutus siitä kaikesta harjoituksesta, mitä olemme tehneet.
  2. Vahvuusbongauspuu. Luokan seinällä on puunrunko, jonka oksille oppilaat kiinnittävät postit-lapuilla bongaamiaan vahvuuksia ja hyviä tekoja.
  3. Vahvuusdiplomit. Mightifier-appin sivuilta voi printata valmiit diplomit. Jaoin oppilaille listan, johon he listaavat jokaisen muun oppilaan mielestään tärkeimmän vahvuuden. Diplomit tulevat tämän ja oman oppilaantuntemukseni kautta.
  4. Positiivinen CV. Ohje löytyy edellä mainitulta nettisivulta. Oppilaat tekevät tämän itse. Tämä ja diplomi jaetaan todistuksen kanssa.
  5. Vanhempien bongaamat vahvuudet ja ylpeydenaiheet. Osallistan varmaankin jollain tapaa myös vanhemmat. Ehkä he saavat kirjoittaa lapselleen kirjeen.
  6. Positiivisuusrinki. Yksi kerrallaan ringin keskelle. Muut kirjoittavat ko. henkilöstä kivoja asioita ja muistoja paperilapulle parin minuutin ajan. Keskelläolija saa laput itselleen.
  7. Hyvän jakaminen opettajille. Laitetaan luokkaan lappu jokaista tuttua opettajaa kohden. Oppilaat kirjoittavat jotain positiivista ko. opettajalle.
  8. Valokuvien ja videoiden katselua. Olen valokuvaajana kuvannut kaikki erityistapahtumat ja retket. Niitä katsomme jossain kohtaa. Myös videoita on paljon. Olen laittanut vähän kuin teaserina viimeisen kuukauden ajan tietokoneeni taustakuvaksi noiden rekirn ryhmäkuvia.
  9. Vahvuuslasit. Näiden askarteluohje löytyy myös PCVn sivuilta. Näiden avulla on hyvä bongata omai ja muiden vahvuuksia.
  10. Paljon halauksia, hymyä ja huomiointia <3

PS. Onneksi ympäristöopin ja historian kirjat on käyty loppuun. Aikaa riittää 😉

Tunnetaidot opetustyössä -Opas haastaviin tilanteisiin

Tutustuin tässä taannoin tähän PS-kustannuksen julkaisemaan ja Anuliisa Lahtisen sekä Jarkko Rantasen kirjoittamaan kirjaan. Alkuun voin sanoa, että vaikka kirjassa on lähes parisataa sivua, on se nopealukuinen. Lisäksi teksti on aseteltu niin, että kirjaa on helppo lukea. Helppous ja miellyttävyys – siinä heti kaksi ominaisuutta, miksi voin suositella tätä kirjaa.

Mielestäni kirjasta saa hyvän käsityksen siitä, mistä tunnetaidoissa on kysymys. Tässä on siis hyvä peruspaketti. Lahtinen on luokanopettaja ja Rantanen mm. psykologi ja tunnetaitovalmentaja. Kirja ohjaa opettajaa arvostavaan kohtaamiseen ympäristössä, joka on täynnä tunteita, eli siis koulussa. Kiinnostava pointti on, että tunneilmastolla on melkein yhtä iso vaikutus oppimituloksiin kuin kyvyillä ja lahjakkuustekijöillä. Pistää miettimään.

Tunnetaidot ovat kykyä säädellä tunteita: tunnistaa ja ymmärtää niitä sekä itsessä että muissa. Kirjan ajatuksena on ohjata opettajaa näkemään tunteet ja tarpeet käyttäytymisen takana. Jos emme havainnoi ja tunne omia ja muiden tunteita, sitä enemmän toimimme automaattiohjauksella. Tunteiden tunnistamiseksi kirjassa on tunnelista.

Nostan tässä esille muutaman itseäni puhutelleen pointin esille. Ensinnäkin on kiinnostavaa, että kun ihminen on voimakkaiden tunteiden vallassa, aivoihin ei kulkeudu yhtä paljon happea kuin normaalisti. Tämän vuoksi järkiajatteluun keskittynyt aivojen osa,  prefrontaalinen korteksi, jää vähälle hapelle. Ihminen ei siis vaan pysty ajattelemaan järkevästi. Rakastan tällaisia pieniä aivotiedefaktoja.

Itse en selvittele oppilaiden tai oikeastaan kenenkään kanssa asioita silloin, kun olen kiihtynyt. Jos niin on pakko tehdä, hidastan tietoisesti puhetta ja uloshengitystä.

Toinen hyvä pointti on syväkuuntelu. Kuunnellaan sekä korvilla että keholla. Virittäydytään aidosti tilanteeseen.

Kolmanneksi kirjassa puhuttiin siitä, kuinka tärkeää on tunnistaa tarpeet tunteiden takana. Tässä esiteltyjä tarpeita ovat tarve olla kiinnostava, tarve tulla ymmärretyksi, tarve olla arvostettu, tarve tulla reilusti kohdelluksi, tarve edistyä, tarve tehdä merkityksellisiä asioita sekä hallinnan tarve. Tunteisiin voi vaikuttaa näiden tarpeiden tunnistamisen kautta. Tarpeita voi esimerkiksi sanoittaa hankalassa tilanteessa.

Kirjassa esitellään opettajan tärkeimpiä tunnetaitoja. Näistä esimerkkinä ns. miinanraivaus, jossa hankalat asiat ja tunteet otetaan käsittelyyn heti alkuun. Ennakoidaan siis tulevat haasteet. Kustakin tekniikasta on kirjassa esimerkkejä. Pidin myös syväkiitoksen ja armottoman arvostamisen menetelmistä, joissa huomio siirretään hyvään. Avuksi kirjassa on listoja, joista voi poimia asioita, jos tuntuu, ettei keksi itse mitään positiivista joistain oppilaista.

Itse käytän työssäni ja muussa elämässä aika paljon tuota armotonta arvostamista ja sen yhteydessä syväkiitosta. Sanon toisille mitä heissä arvostan ja muistan kiittää. Toki sitä voisi tehdä useamminkin. On hyvä testata, mitä luokalle tapahtuu, kun heitä kehuu. Menneellä viikolla oli nopsajalka-kakkosten tunti ja luokan työrauha oli ajoittain aivan ihmeellisen hyvä. Syynä siihen oli, että heti kun tuli hetken työrauha, kehuin heidän työskentelytaitojaan kertomalla, kuinka ylpeä heistä olen.

Kirjan lopussa tunnetaidot viedään haastaviin tilanteisiin. Puhutaan mm. luokan huonoon ilmapiiriin vaikuttamisesta, hankalan asian juttelemisesta huoltajien kanssa, Wilma-viestinnästä ja tärkeimpänä opettajan omasta jaksamisesta.

Kuten alkuun sanoin, suosittelen kirjaa kaikille tunnetaidoista kiinnostuneille ja varsinkin vasta-alkajille. Meille konkareille olisin kaivannut ehkä hieman haastavampia tilanteita koulun arjesta. En tainnut saada vieläkään vastausta siihen, millä häätää vastaanpullisteleva yläkoulun teinijoukko sukkelaan alakoulun sohvilta vetelehtimästä. Mutta ehkä taikatemppuja ei ole. Sen kerran kun he eivät minua totelleet, istuin siihen sitten heidän kanssaan kuuntelemaan niitä tarpeita. Baby steps.

Nelosluokkalaisten ajatuksia mindfulnessista ja toisten auttamisesta

Ohessa uudelleneditoituja videoita parin vuoden takaa. Videot julkaistiin alunperin HundrED-hankkeen tiimoilta. Toisessa videossa keskitytään mindfulnessin tärkeään ulottuvuuteen, eli siihen , että sitä tehdään kaikkien ihmisten hyväksi, eikä vain itsen hyväksi. Tavoitteena on myös ystävällisyys kaikkia kohtaan.

Haastatteluja mindfulness-aiheesta
Random Acts of Kindness / Ystävällisiä tekoja