Blogi - Page 2 of 3 - Onnellisuuspaja

Kevään viimeisten viikkojen positiivisuusfestarit

Luokassani alkoi menneellä viikolla positiivisuusfestarit. Olemme kulkeneet kuusi vuotta yhteistä matkaa ja olemme hitsautuneet tiiviiksi yhteisöksi. Minä ja 19 mussukkaani. Olen opettanut tälle porukalle tunne- ja tietoisuustaitoja sekä vahvuuspedagogiikkaa koko heidän koulutaipaleensa ajan. On valtavan palkitsevaa nähdä oman työnsä hedelmät. Vaikka teinien maailmaan kuuluu enenevässä määrin draamaa, on ilo nähdä, kuinka hyvin oppilaat osaavat sanoittaa kokemustaan ja toimia tilanteissa rauhallisesti ja järkevästi. Mindfulness-opit tulevat hyvin arjen tilanteisiin.

Nyt kun aikaa on vain vähän, haluan tehdä vielä syväsukelluksen positiivisen pedagogiikan maailmaan. Syntyi idea vahvuusfestareista, joihin valmista materiaalia löytyy täältä Positiivisen CVn sivuilta. Kiitos Kaisa Vuorisen todella inspiroivan koulutuksen, sain vinkin näistä materiaaleista. Tässä juttuja, joita olen suunnitellut. Osa ideoista on tuolta sivulta ja osa jostain matkan varrelta. Fokuksessa on positiivisuus kaikilta kanteilta.

Mindfulness-tuokiot tuntien alussa. Mindfulness, kokemuksen tiedostaminen ja havainnointi uteliaalla ja ystävällisellä asenteella on kaiken lähtökohta eli perusta, jolle kaikki muu rakentuu. Kehon, mielen, tunteiden havainnointia hengityksen ja eri aistien kautta. Muistutus siitä kaikesta harjoituksesta, mitä olemme tehneet.
Vahvuusbongauspuu. Luokan seinällä on puunrunko, jonka oksille oppilaat kiinnittävät postit-lapuilla bongaamiaan vahvuuksia ja hyviä tekoja.
Vahvuusdiplomit. Mightifier-appin sivuilta voi printata valmiit diplomit. Jaoin oppilaille listan, johon he listaavat jokaisen muun oppilaan mielestään tärkeimmän vahvuuden. Diplomit tulevat tämän ja oman oppilaantuntemukseni kautta.
Positiivinen CV. Ohje löytyy edellä mainitulta nettisivulta. Oppilaat tekevät tämän itse. Tämä ja diplomi jaetaan todistuksen kanssa.
Vanhempien bongaamat vahvuudet ja ylpeydenaiheet. Osallistan varmaankin jollain tapaa myös vanhemmat. Ehkä he saavat kirjoittaa lapselleen kirjeen.
Positiivisuusrinki. Yksi kerrallaan ringin keskelle. Muut kirjoittavat ko. henkilöstä kivoja asioita ja muistoja paperilapulle parin minuutin ajan. Keskelläolija saa laput itselleen.
Hyvän jakaminen opettajille. Laitetaan luokkaan lappu jokaista tuttua opettajaa kohden. Oppilaat kirjoittavat jotain positiivista ko. opettajalle.
Valokuvien ja videoiden katselua. Olen valokuvaajana kuvannut kaikki erityistapahtumat ja retket. Niitä katsomme jossain kohtaa. Myös videoita on paljon. Olen laittanut vähän kuin teaserina viimeisen kuukauden ajan tietokoneeni taustakuvaksi noiden rekirn ryhmäkuvia.
Vahvuuslasit. Näiden askarteluohje löytyy myös PCVn sivuilta. Näiden avulla on hyvä bongata omai ja muiden vahvuuksia.
Paljon halauksia, hymyä ja huomiointia <3

PS. Onneksi ympäristöopin ja historian kirjat on käyty loppuun. Aikaa riittää 😉

Tunnetaidot opetustyössä -Opas haastaviin tilanteisiin

Tutustuin tässä taannoin tähän PS-kustannuksen julkaisemaan ja Anuliisa Lahtisen sekä Jarkko Rantasen kirjoittamaan kirjaan. Alkuun voin sanoa, että vaikka kirjassa on lähes parisataa sivua, on se nopealukuinen. Lisäksi teksti on aseteltu niin, että kirjaa on helppo lukea. Helppous ja miellyttävyys – siinä heti kaksi ominaisuutta, miksi voin suositella tätä kirjaa.

Mielestäni kirjasta saa hyvän käsityksen siitä, mistä tunnetaidoissa on kysymys. Tässä on siis hyvä peruspaketti. Lahtinen on luokanopettaja ja Rantanen mm. psykologi ja tunnetaitovalmentaja. Kirja ohjaa opettajaa arvostavaan kohtaamiseen ympäristössä, joka on täynnä tunteita, eli siis koulussa. Kiinnostava pointti on, että tunneilmastolla on melkein yhtä iso vaikutus oppimituloksiin kuin kyvyillä ja lahjakkuustekijöillä. Pistää miettimään.

Tunnetaidot ovat kykyä säädellä tunteita: tunnistaa ja ymmärtää niitä sekä itsessä että muissa. Kirjan ajatuksena on ohjata opettajaa näkemään tunteet ja tarpeet käyttäytymisen takana. Jos emme havainnoi ja tunne omia ja muiden tunteita, sitä enemmän toimimme automaattiohjauksella. Tunteiden tunnistamiseksi kirjassa on tunnelista.

Nostan tässä esille muutaman itseäni puhutelleen pointin esille. Ensinnäkin on kiinnostavaa, että kun ihminen on voimakkaiden tunteiden vallassa, aivoihin ei kulkeudu yhtä paljon happea kuin normaalisti. Tämän vuoksi järkiajatteluun keskittynyt aivojen osa, prefrontaalinen korteksi, jää vähälle hapelle. Ihminen ei siis vaan pysty ajattelemaan järkevästi. Rakastan tällaisia pieniä aivotiedefaktoja.

Itse en selvittele oppilaiden tai oikeastaan kenenkään kanssa asioita silloin, kun olen kiihtynyt. Jos niin on pakko tehdä, hidastan tietoisesti puhetta ja uloshengitystä.

Toinen hyvä pointti on syväkuuntelu. Kuunnellaan sekä korvilla että keholla. Virittäydytään aidosti tilanteeseen.

Kolmanneksi kirjassa puhuttiin siitä, kuinka tärkeää on tunnistaa tarpeet tunteiden takana. Tässä esiteltyjä tarpeita ovat tarve olla kiinnostava, tarve tulla ymmärretyksi, tarve olla arvostettu, tarve tulla reilusti kohdelluksi, tarve edistyä, tarve tehdä merkityksellisiä asioita sekä hallinnan tarve. Tunteisiin voi vaikuttaa näiden tarpeiden tunnistamisen kautta. Tarpeita voi esimerkiksi sanoittaa hankalassa tilanteessa.

Kirjassa esitellään opettajan tärkeimpiä tunnetaitoja. Näistä esimerkkinä ns. miinanraivaus, jossa hankalat asiat ja tunteet otetaan käsittelyyn heti alkuun. Ennakoidaan siis tulevat haasteet. Kustakin tekniikasta on kirjassa esimerkkejä. Pidin myös syväkiitoksen ja armottoman arvostamisen menetelmistä, joissa huomio siirretään hyvään. Avuksi kirjassa on listoja, joista voi poimia asioita, jos tuntuu, ettei keksi itse mitään positiivista joistain oppilaista.

Itse käytän työssäni ja muussa elämässä aika paljon tuota armotonta arvostamista ja sen yhteydessä syväkiitosta. Sanon toisille mitä heissä arvostan ja muistan kiittää. Toki sitä voisi tehdä useamminkin. On hyvä testata, mitä luokalle tapahtuu, kun heitä kehuu. Menneellä viikolla oli nopsajalka-kakkosten tunti ja luokan työrauha oli ajoittain aivan ihmeellisen hyvä. Syynä siihen oli, että heti kun tuli hetken työrauha, kehuin heidän työskentelytaitojaan kertomalla, kuinka ylpeä heistä olen.

Kirjan lopussa tunnetaidot viedään haastaviin tilanteisiin. Puhutaan mm. luokan huonoon ilmapiiriin vaikuttamisesta, hankalan asian juttelemisesta huoltajien kanssa, Wilma-viestinnästä ja tärkeimpänä opettajan omasta jaksamisesta.

Kuten alkuun sanoin, suosittelen kirjaa kaikille tunnetaidoista kiinnostuneille ja varsinkin vasta-alkajille. Meille konkareille olisin kaivannut ehkä hieman haastavampia tilanteita koulun arjesta. En tainnut saada vieläkään vastausta siihen, millä häätää vastaanpullisteleva yläkoulun teinijoukko sukkelaan alakoulun sohvilta vetelehtimästä. Mutta ehkä taikatemppuja ei ole. Sen kerran kun he eivät minua totelleet, istuin siihen sitten heidän kanssaan kuuntelemaan niitä tarpeita. Baby steps.

Nelosluokkalaisten ajatuksia mindfulnessista ja toisten auttamisesta

Ohessa uudelleneditoituja videoita parin vuoden takaa. Videot julkaistiin alunperin HundrED-hankkeen tiimoilta. Toisessa videossa keskitytään mindfulnessin tärkeään ulottuvuuteen, eli siihen , että sitä tehdään kaikkien ihmisten hyväksi, eikä vain itsen hyväksi. Tavoitteena on myös ystävällisyys kaikkia kohtaan.

Haastatteluja mindfulness-aiheesta

Random Acts of Kindness / Ystävällisiä tekoja

Tunnetaitoja ykkösille: Jukka-Hukka osa 4

Tällä kertaa Jukka-Hukka -tunnin aiheena oli kirja Jukka-Hukka ja Iso Hukka – Menetyksestä ja surusta selviäminen. Tavoitteena oli puhua vaikeista asioista: kuolemasta ja muista menettämisen muodoista. Lisäksi tavoitteena oli normalisoida menettämisestä puhumista.

Aloitimme tunnin miettimällä, mitä kaikkea voi menettää. Alkuun oppilaat luettelivat esineitä: puhelin, palapeli, bussikortti, auto ja muuttaessa uuteen paikkaan voi muuttaa talon. Pikkuhiljaa pääsimme syvemmälle. Voi menettää halun, jos vaikka ei huvita tehdä jotain. Voi menettää lemmikin tai ihmisen, jos toinen kuolee.

Siirryimme sitten erittelemään tunteita. Tässä oli apuna Jukka Hukan tunnekortit. Voit tuntea yksinäisyyttä, jos perheessä on avioero ja ei näe enää toista vanhempaa niin usein. Joutuu kenties olemaan enemmän aikaa yksin. Tunnetaan surua ja joskus pelkoa. Tästä esimerkkinä oli, että jos saa jotain hienoa ja arvokasta, niin voi pelätä, että menettää sen. Voi tuntea huolta siitä, että voiko toinen hyvin. Tämä oli myös viittaus avioerotilanteeseen. Lisäksi koko menettämisen tilanne voi tuntua epäreilulta. Tässä kohtaa yksi oppilas toi esille, että rakkaus ei kuitenkaan lopu ikinä. Isi ja äiti eivät välttämättä enää rakasta toisiaan samalla tavalla, mutta he kuitenkin rakastavat lapsia.

Sitten tutkimme kehossa tuntuvia aistimuksia. Tässä kohtaa oppilaat laittavat sina silmät kiinni. On helpompi keskittyä. Menettämiseen liittyvät tunteet tuntuvat masussa kipuna. Ne ovat kuin sisällä olevaa pumpulia, joka kasvaa. Voi tuntua siltä, että joku työntää selästä.

No mitä sitten voi tehdä, jos menettää jotain?

Joku toi esille sen, että kun ihminen kuolee, hänestä tulee enkeli. Kerroin, että jotkut myös uskovat, että kun kuollaan, päästään taivaaseen. Sanoin, että kaikki eivät kuitenkaan usko niin. Jätin aiheen tällä kertaa tähän.

Puhuimme kuitenkin vielä siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun ihminen kuolee. Oppilaat tiesivät hautaamisesta. Osattiin kertoa, että kun elävä olento kuolee, niin veri ei enää virtaa ja sydän ei lyö. Myös hengittäminen loppuu.

Olen todella vaikuttunut siitä, kuinka luovasti oppilaat keksivät vastauksia. Todellakin sellaisia oivalluksia, joita en olisi itse osannut odottaa etukäteen. Opettajan onkin todella tärkeää luoda sellainen ilmapiiri, jossa ei ole oikeita vastauksia ja jossa kaikki uskaltavat sanoa oman kantansa.

Koin, että lopputuntiin oli hyvä saada hieman kevennystä. Kerroin oppilaille siitä, kuinka meidän on tärkeä muistaa ilolla kaikkea sitä, mitä meillä on elämässä. Tätä on kiitollisuus. Pyysin oppilaita kirjoittamaan ylös niin monta kiitollisuuden aihetta kuin he keksivät. Ohessa oppilaiden vastauksia.

Pääsiäisterveiset Kilonpuiston koulun 1B -luokalta!

Tehtiin ykkösten kanssa pupunaamarit. Tosi helppo ja nopea askartelu. Tässä hymynaamat ja vielä tietysti pupunaamat. Ihanaa ja rentouttavaa pääsiäislomaa!

Nopea vinkki luokkaan: noppa ja mindfulness-kortit

Tilasin internetin ihmeellisestä maailmasta englanninkieliset Mindful Kids-kortit. Nämä osuivat silmään, koska olen aikoinaan ihastunut saman tekijän Yoga Prezels-kortteihin.

Sarjassa on viiden eri teeman kortteja: päivän aloitus, rauhan löytäminen, keskittyminen, sydämen avaaminen sekä lepo ja rentoutus. Nopassa on kuusi tahkoa, joten yhdestä tuli random (sattuma). Eli noppa pyörimään ja sen mukaan vedän kortin pakasta.

Ykköset on ihan innoissaan näistä! Tänään hengiteltiin ja lähetettiin valoa sydämestä itselle, hyvälle ystävälle/lemmikille ja kaikille luokassa. Olemme jo heittäneet mielikuvituslampeen kiviä ja seuranneet, miten veden pinnan renkaat kasvavat ja venytelleet kuin eläimet. Todella motivoivaa!

Ykkösluokkalaisten vahvuushahmot

Olemme pitäneet pientä taukoa Jukka Hukka -kirjoista. Ajattelin ottaa väliin vähän vahvuusasioita. Aloitimme tunnin määrittelemällä, mikä on vahvuus. Yksi oppilas sanoi, että on mieleltään vahva. Puhuimme siitä, että vahvuus voi olla myös lihasten vahvuutta. Nyt keskittyisimme kuitenkin juurikin näihin mielen vahvuuksiin.

Kerroin, että kaikki vahvuudet ovat kaikilla. Joillakin on tiettyä vahvuutta enemmän, joillakin vähemmän. Jotakin vahvuutta voi olla niin vähän, ettei sitä edes huomaa. Samalla tavalla kuin kehitämme lihaksia, voimme kehittää näitä vahvuuksia. Kerroin Vahvuusvariksesta, joka auttaa meitä tässä vahvuuksien harjoittelussa.

Poimin huomaa hyvä -korteista kymmenen vahvuutta: rakkaus, itsesäätely, reiluus, uteliaisuus, sinnikkyys, rehellisyys, luovuus, myötätunto, ryhmätyötaidot ja huumorintaju. Kävimme kunkin vahvuuden kohdalla läpi sen, mitä se oppilaiden mielestä tarkoittaa. Luin myös korttien takan olevat kysymykset lisäselvyyden saamiseksi. Korteissa olevat kuvat kertovat hienosti, mistä kussakin vahvuudessa on kyse. Tämä auttaa, jos ei osaa vielä lukea kunnolla.

Työskentelimme juuri opittua kuvisprojektin muodossa. Olimme puhuneet edellisellä tunnilla vahvuushahmosta, joka voi auttaa meitä kiperissä tilanteissa ja kiperien tunteiden kanssa. Nyt oli mahdollisuus käyttää luovuutta ja mielikuvitusta kehittämään jotain, mikä vahvistaa meitä.

Ohjeet menivät suurinpiirtein näin.

Suunnittele mielessäsi hahmo, joka voisi olla sinun vahvuushahmosi. Hahmo voi olla eläin, ihminen tai joku muu.
Piirrä hahmo ensin lyijykynällä
Väritä puuväreillä.
Kirjoita hahmon ympärille kolmesta neljään vahvuussanaa. Kirjoita sellaisia sanoja, joita hahmollasi on. Voit käyttää joko tänään opittuja sanoja tai käyttää omia sanoja.

Videolla oppilaat kertovat hahmoistaan. Lisäksi vielä kuvakooste kaikkien töistä. h

Tunnetaitoja ykkösille: Jukka-Hukka osa 3

Tällä kertaa paneuduimme pelkoon ja jännittämiseen sekä niiden käsittelyyn. Tunnin aloitimme taas määrittelemällä ilmiöt, eli mitä jännitys ja pelko ovat. Tunnin kirjana oli Jukka-Hukka ja varjohirviö.

Juttelimme siitä, että millaisissa tilanteissa jännittää ja pelottaa. Jännitystä elämään tuovat jumppakisat, uudet kaverit, synttäreille meno ja lahjat.

Mutta mikä on jännityksen ja pelon ero? Tähän tuli vastaus aika helposti: jännittämiseen liittyy kivan asian tekeminen. Yksi oppilas kertoi, kuinka jännittämisestä saa voimaa. Tuntemukset kehossa ovat samantyyppisiä. Jännityksessä vatsassa lentelee perhosia. Kädet saattavat hiota ja jopa täristä. Keho pomppii. Pelko taas aiheuttaa sen, että vatsan perhoset muuttuvat ihan vatsakivuksi, raskaiksi ja kömpelöiksi lepakoiksi. Pelottavia asioita ovat pelottavat elokuvat, pimeä, hämähäkit, isot vihaiset koirat, myrskyt, tornadot ja maanjäristykset.

Mikä on sitten jännityksen ja pelon tehtävä? Tää on mielestäni todella olennainen asia tuoda esille jo lasten kanssa. Olin kuitenkin yllättynyt, että tähänkin keksittiin vastaus. Ne valmistavat meitä tulevaan. Jännitys valmistaa meitä parhaimpaan suoritukseemme. Pelko taas valmistaa puolustautumaan tai pakenemaan. Kerroin, miten sydän hakkaa, veri virtaa ja hengitys tihenee, kun keho valmistautuu. Joku sanoi, että kun pelkää, niin keho valtaa mielen. Sydämeen sattuu, keho pysähtyy, “aivot tuntuu mahassa” ja “aivot varoittaa” meitä.

Itse kirjassa oli pari kohtaa, joista keskustelimme ja jotka haluan tuoda tässä vielä esille. Ensimmäinen on se, että joskus pelottavan asian käsittelyyn auttaa näkökulman muuttaminen. Jukka Hukka kuvitteli varjohirviön söpönä, karvaisena oliona ja pääsi näin yli pelosta.

Toinen pointti on se, että miksi peloista kertominen on joskus vaikeaa. Lapset voivat pelätä sitä, että leimataan nössöksi tai nynnyksi, jos myöntää pelkäävänsä jotain. Tästä saisi varmaan ihan oman tunnin aiheen.

Löysin muuten Avril McDonaldin nettisivun videoineen. Kyseessä on englanninkielinen sivusto, mutta YouTubesta löytyy myös suomenkielisiä videopätkiä kirjoihin liittyen.

Tunnetaitoja ykkösille: Jukka Hukka osa 2

Tällä viikolla tutustuimme Jukka Hukka -sarjan kirjaan Jukka Hukka ja kirjava takki: Ystävällisyys ja toisen huomioiminen. Kirja kertoo kiusaamisesta ja siitä, kuinka voimme vastata ikäviin asioihin ystävällisyydellä.

Sanon nyt heti alkuun sen, että huonoa kohtelua ei pidä ikinä hyväksyä tai sietää. Nyt on kysymys siitä, että jos vastaamme pahaan pahalla, niin paha vahvistuu. Jos pystymme muuttamaan näkökulmaa ja vastaamaan ystävyydellä, on mahdollista päästä rakentavasti eteenpäin. Tämän haluan myös oppilaideni oppivan.

Ennen kuin aloitimme sadun lukemisen (johon muuten menee vain 5–10 minuuttia hyvän pohjustuksen jälkeen), puhuimme oppilaiden kanssa siitä, mistä kiusaamisen tunnistaa. Näillä oppilailla on ollut KiVa-koulun teemaa jo oman open kanssa, mutta koen, ettei tätä aihetta voi koskaan käsitellä liikaa. Todettiin, että kiusaaminen on toisen kehon ja mielen satuttamista: lyömistä, puremista, tönimistä, valehtelua, leikistä ulos jättämistä, kaikenlaista ilkeyttä.

Tärkeä esille otettava pointti oli myös se, että mikä on kiusaamisen ja riidan ero ja mikä oikeastaan on kiusaamisen määritelmä. Otin esille erilaisia esimerkkejä kiusaamisesta ja muista konflikteista. Tultiin siihen johtopäätökseen, että kiusaaminen on aina toistuvaa ja siihen liittyy valta: toinen tai toiset ovat kiusattavaa vahvempia joko fyysisesti tai henkisesti.

Tämän jälkeen käytiin läpi tilanteita, joissa oppilaat ovat kohdanneet kiusaamista joko itse tai nähneet jotain kiusattavan. Pohdittiin, miltä kiusaaminen tuntuu. Se on sateinen säätila sisällä, se on surua, se on vihaa.

Mietittiin, mitä kiusaamistilanteessa voi tehdä. Todettiin, että murheet voi kertoa aina jollekin toiselle: kaverille, sisarukselle tai aikuiselle. Jollakin on oma paikka, minne mennä rauhoittumaaan. Eräs oppilas oli kuullut sisällä olevasta äänestä, viisaasta pöllöstä *), joka auttaa hankalissa tilanteissa.

Sitten mietittiin vielä, että kuinka kostaminen vaikuttaa tilanteen kehittymiseen. Asia kasvaa ja kasvaa, kunnes se saattaa olla todella vaikea hoitaa. Kirjassa Jukan kiusaaja joutui hankalaan tilanteeseen ja Jukka oli ainoa paikalle osunut. Ilman hänen apuaan kiusaajalle olisi käynyt huonosti. Kun Jukka oli kiusaajalle ystävällinen, jotain suli kiusaajan sisällä. Hän ei ollut osannut olla ystävällinen, koska häntä ei oltu aiemmin kohdeltu ystävällisesti.

Emme voi olla aina onnellisia ja iloisia, mutta ystävällisiä voimme olla. Aina.

*) Tämä on Goldie Hawnin Mind Up-ohjelmasta ja Kymmenen läsnäolon minuuttia -kirjasta tuttu käsite: viisas pöllö tulee apuun, mielen vahtikoira saa kiukkuiseksi jne. Edellä mainitussa kirjassa on selitetty tämä lapsille aivoista kertomisen tapa.

Tunnetaitoja ykkösille: Jukka Hukka osa 1

Alkanut vuosi on ollut kaikin puolin erikoinen ja siksi olen joutunut jättämään blogikirjoittelun hetkeksi sivuun. On itse asiassa tehnyt hyvää olla kirjoittamatta, vaikka sisäinen pieni ääni on minua siitä arvostellut. Edelleen tuo ääni on välillä sitä mieltä, että jos en suorita, niin olen arvoton. Tämä on sinäänsä hassua, koska enhän ole tällä blogilla kellekkään tulosvelvollinen. Silti tämä ääni saa minut kokemaan, että petän ihmiset, jos en ole tarpeeksi tuottava.

On tärkeää, että tiedostaa tuon äänen, koska sitten sille voi sanoa kiitokset huolenpidosta ja toivottaa hyvää matkaa etenpääin. Tuo ääni ei ole enää tarpeellinen.

On aivan ihanaa aloittaa taas blogittaminen ja mikä sen parempi aihe kuin ykkösluokkalaisten tunnetaito-opetus. Olen ollut kuluneen lukuvuoden heidän aineenopettajansa äidinkielessä, kuviksessa ja käsityössä. Olen heti ensimmäisistä tunneista lähtien opettanut heille tietoisuustaitoja. Olemme tehneet aina tunnin alkuun keskittymisharjoituksen, jossa olemme kiinnittäneet huomiota milloin hengitykseen, milloin ääniin ympäristössä ja milloin kehon tuntemuksiin.

Olemme myös puhuneet tunteista ja siitä, missä ne kehossa tuntuvat aina, kun aapisen kappaleessa on ollut sopiva teema. Nyt aloimme tehdä tunnin alkuun aina silloin tällöin Kehoni on, mieleni on -harjoitusta. Siinä laitetaan hetkeksi silmät kiinni ja käännetään huomio sisäänpäin omaan kehoon ja omiin tunteisiin. Mietitään, mikä säätila tai väri oma tunne on ja samoin mikä on oman kehon tila. Sitten kerrotaan joko parille, ryhmässä tai koko luokalle “Kehoni on…” ja “Mieleni on…”

Tähän tunnetaito-opetukseen tuovat hyvän lisän Jukka Hukka -sarjan kirjat ja tunnekortit. Kyseessä ovat Avril McDonaldin PS-Kustannuksen vuonna 2018 julkaisema kirjasarja. Käytämme kunkin kirjan käsittelyyn oppitunnin verran ja äidinkielen ryhmätunnit ovat tähän oiva aika.

Ensimmäisellä Hukka-tunnilla keskityimme kirjaan Jukka Hukka ja lohikäärmevauva: rauhoittumisen harjoitteleminen. Kirjassa Jukan kulkua haittaavat repussa painavat huolet. Matka lohikäärmevauvaa katsomaan ei meinaa sujua millään. Jukka jää kavereista jälkeen.

Aloitimme tunnin juttelemalla siitä, mitä ovat tunnetaidot. Mikä on tunne ja mikä on taito. Oppilaat määrittelivät, että on kyse siitä, millainen olo on. Taito taas on sellainen, mitä voi opetella. Opitaan tietämään, miltä itsestä tuntuu ja miltä kaverista tuntuu.

Sitten kävimme läpi sitä, millaisia murheita oppilailla on. Keskusteluun nousivat painajaiset, kauhuleffat (kun kysyin leffan nimeä, niin kuulemma Harry Potter on sellainen), vanhempien riitely, yksin kotona oleminen ja se, osaako spelling testissä.

Oppilaat osasivat nimetä mielestäni hyvin murheisiin liittyviä tunteita. Listattiin viha, suru, pelko ja huolestuminen. Todettiin, että monet näistä tunteista tuntuvat masussa ja sydämessä.

Seuraavaksi mietittiin sitä, että millä tavalla toimia, jos murheita tulee. Tässä ykkösten lista

hengittely
kivojen asioiden miettiminen
avun pyytäminen vanhemmalta, opelta tai joltain muulta
lemmikille kertominen
unilelulle kertominen

Sitten luimme sadun. Oppilaiden tehtävänä oli kuunnella tarkkaan, mitä murheen kanssa selviämisen keinoja sadussa kerrotaan. Samojahan sieltä löytyi. Opeteltiin sananlasku “Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu murhe on puolikas murhetta.”

Tunnin loppuun tehtiin kirjassa esitelty hengitysharjoitus, eli sisäänhengityksellä laske yhteen, uloshengityksellä kahteen ja niin edelleen aina kymmeneen asti. Ja sitten sama uudestaan.

Voin kyllä jo tämän yhden kerran perusteella suositella lämpimästi tätä kirjasarjaa. Runon muotoon kirjoitetut sadut opettavat äidinkielen rakenteita ja riimejä. Kirjan lopussa olevat tehtävät antavat hyvän toimintapankin, jos itsellä ei ajatus leikkaa. Kuvitus on valloittava! Oppilaatkin olivat innoissaan ja todella iloisia, kun kuulivat, että tämä oli vasta sarjan ensimmäinen kirja ja että lisää Hukka-tunteja on tiedossa.

Terveen mielen ja terveiden aivojen ruokavalio

Vuosi on vaihtumassa. Minulle tämä merkitsee sitä, että on aika tehdä inventaariota menneestä ja asettaa tavoitteita tulevaan.

On itsestään selvää, että terveellinen ruokavalio luo fyysistä hyvinvointia. Kukaan ei kyseenalaista tätä. Kun puhumme mielen ja aivojen hyvinvoinnista, asia ei olekaan ihan yhtä yksinkertainen. Maailma on pullollaan erilaisia teorioita, uskomuksia ja ismejä siitä, kuinka saavuttaa mielenterveys. Itse olen kiinnostunut tiedosta, joka on tutkittua ja siitä, mitä itse koen käytännössä toimivaksi ja järkeenkäyväksi. Kyseenalaistaminen ja kokemuksellisuus ovat avainasemassa.

Daniel J. Siegelin kirjassa Brainstorm – Nuoruuden aivomyrskyn voima ja merkitys on esitelty kiinnostava jaottelu siitä, mitä terve mieli ja terveet aivot tarvitsevat. Näen jaottelun tämän postauksen lopusta. Näille toiminnoille pitäisi varata aikaa päivittäin. Kyseessä on ikään kuin mielenterveyden lautasmalli. Voit itse päättää, mihin mielesi suuntaat. Huomion suuntaamisen ja toiminnan avulla kehitetään aivoihin uusia yhteyksiä ja jopa uusia hermosoluja. Kuten aivotieteessä todetaan Hebbin teoriassa, neuronit, jotka aktivoituvat yhdessä, liittyvät yhteen (Neurons that fire together, wire together). Toisin sanoen, se, mihin keskitymme, vahvistuu. Tämä seitsikko siis eheyttää aivojasi.

Kannattaa lukaista lista läpi. Onko joku osio, joka on jäänyt arjen kiireiden jalkoihin? Onko joku vain uhohtunut? Voisitko ajatella tekeväsi itsellesi päivittäiset tavoitteet niin, että kaikki osiot saisivat aikaa? Olisiko tässä ainesta uudenvuodenlupauksiin?

Loppuun vielä kiinalaista kansanviisautta:

“Tarkkaile ajatuksiasi, niistä tulevat sanasi. Tarkkaile sanojasi, niistä tulevat tekosi. Tarkkaile tekojasi, niistä tulevat tapasi. Tarkkaile tapojasi, niistä tulee luonteesi. Tarkkaile luonnettasi, siitä tulee kohtalosi.”

Ajatukset ovat siis kaiken lähtökohta. Sinä päätät, suuntaatko negatiivisuuden vai positiivisuuden kujalle.

Tietoisuustaitoja ekaluokkalaisten kanssa

Minulta kysytään välillä, kuinka opetan pienille tietoisuus- ja tunnetaitoja. Tässä yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka upotan opit arjesta nouseviin tilanteisiin.

Olemme tehneet ykkösten kanssa syksyn alusta lähtien aina tuntien alkuun erilaisia hengitys- ja huomiointiharjoituksia. Ne ovat monseti liittyneet opeteltaviin äänteisiin ja aakkosiin. Olemme tehneet mm. Uimari,- Lohikäärme- ja Aurinkohengityksiä. Välillä seisomme paikallamme käsi masun päällä seuraten vatsan nousemista ja laskemista tai tunnustelemme jalkapohjia maata vasten tai käsien tuntemuksia, kun ne roikkuvat sivuilla. Kysyn havaintoja aika ajoin oppilailta ja annan heidän itse tuottaa tunne- ja kehontuntemussanastoa.

Olen välillä kertonut heille sopivan tilaisuuden tulleen, että missä tilanteissa harjoitteita voi käyttää omassa arjessa. Olemme puhuneet esimerkiksi kiukusta, jännityksestä, ilosta ja surusta.

Tällä viikolla leikimme ilmaisutunnilla kilpa-ajo-nimistä peliä. Siinä pitää olla parillinen määrä pelaajia istumassa ympyrässä. Joka toinen kuuluu ensimmäiseen joukkueeseen ja joka toinen toiseen. Joukkueet voi nimetä vaikka kilpailevien pehmolelujen mukaan tai, kuten meillä tällä kertaa, pallojen värin mukaan.

Pallot lähtevät liikkeelle suunnilleen vastakkaisilta puolilta ympyrää. Pallo annetaan aina joukkueen seuraavalle pelaajalle, eli joka toiselle. Tarkoituksena on, että oma pallo saa kiinni toisen joukkueen pallon, eli pääsee sen edelle. Ope voi olla joko pelissä mukana tai, mikä hurjan hauskaa ja suosittua, selostajana kertomassa tapahtumista.

Ohjeita ei ole paljon. On hyvä muistaa, ettei palloa kannata heittää, koska silloin se helposti tippuu ja toinen joukkue hyötyy tietysti tästä. Toiseksi kannattaa seurata vain omaa palloa. Kyseessä on siis erittäin hyvä keskittymisharjoitus.

No, kuten aina, myös tälläkin kertaa pelin alettua alkoi hirveä huuto ja sähläys. Jokainen yritti paniikinomaisesti saada pallon äkkiä eteenpäin. Kun toinen joukkue oli saanut pisteen, pysähdyimme hetkeksi. Istuimme ja tunnustelimme, missä jännitys tuntuu kehossa. Oli kutitusta ja pistelyä, sydämenlyönnit tunnettiin vahvasti ja teki mieli pomppia.

Peli jatkui. Sitten yksi oppilas alkoi ohjeistaa muita. “Hei, rauhoittukaa. Peli menee paljon paremmin, kun kaikki eivät hätäile.” Kun joukkue oli saanut taas pisteen, pysähdyimme miettimään, kuinka voi rauhoittua. No hengittämällä rauhallisesti tietenkin.

Sitten mietimme, kuinka rauhoittuminen vaikuttaa peliin. Ei tule heitettyä palloa. Pystyy paremmin keskittymään. Tässä kohtaa kerroin, kuinka nämä hengitysharjoitukset elikkä rauhalliset hengitykset auttavat meitä rauhoittumaan. Kun rauhoitumme, on meidän helpompi tehdä viisaita päätöksiä sen sijaan, että hätiköimme.

Hyvä arjen tilanne. Kokemuksellisen oppimisen kautta viesti meni varmasti perille. Ainoa ongelma oli, että seuraavalla kierroksella peli jatkui ja jatkui. Kumpikin joukkue keskittyi ja pelasi rennommin eli niin hyvin, että ratkaisua ei löytynyt. Peli piti laittaa poikki, koska tunti oli loppumassa.

Viikkourakat V: Bongaa hyvä teko

Tämän viikon vinkkinä on hyvän teon bongaaminen. Homma eteni näin:

Bongaa hyvä teko, jonka joku luokkakaveri tekee.
Kirjoita se viikkourakkalapun toiselle puolelle.
Raportoi teko kaikkien kuullen.

Antaminen eli hyvän teon kertominen sai oppilaat hymyilemään. Vastaanottaminen teki myös iloiseksi. Oppilaat oikein hykertelivät ja luokassa oli maaginen ilmapiiri, kun kävimme näitä asioita läpi.

Oppilaiden vinkit joulukiireeseen

Jouluterveiset Kilonpuiston koulusta!

6B:n oppilaat ovat jo hyvää vauhtia valmistautumassa jouluun. Kiirettä ja hulinaa riittää. Kysyin heiltä parhaat vinkit joulukiireen ja -stressin selättämiseen.

Tässä vielä Nellan mainitsema Terälehti-harjoitus. Tunnelmaan pääsemiseksi voi katsoa YouTubesta kukkien avautumista ja sulkeutumista alemmasta linkistä.

Tunnelmaan pääsemiseksi voi katsoa YouTubesta kukkien avautumista ja sulkeutumista.

Viikkourakat IV: Kiitollisuuslistat

Luokassani on ollut nyt tänä syksynä jonkin verran ylimääräistä draamaa. Asiaan vaikuttanee se, että porukka on tullut / tulossa murkkuikään. Tämän vuoksi ajattelin jatkaa kiitollisuusteeman käsittelyä viikkourakkalapuissa. Viikkotehtävänä on ollut listata päivittäin viisi asiaa, mistä on kiitollinen. Seuraavana päivänä piti laittaa eri asiat kuin edellisinä. Teimme tätä yhteensä kaksi viikkoa, eli kymmenen arkipäivää.

Kiitollisuuspäiväkirjoista on tehnyt tutkimusta mm. Seligman et al. (2005). Osallistujia pyydettiin kirjoittamaan ylös kolme hyvää päivän aikana tapahtunutta asiaa ja niiden tapahtumiseen vaikuttaneita tekijöitä. Lista tehtiin päivittäin. Kuukauden päästä huomattiin, että osallistujien onnellisuustasot olivat nousseet. Tämä vaikutus näkyi vielä kolmen kuukauden ja kuuden kuukauden seurannan kohdalla. Vaikutukset olivat pitkäaikaisempia kuin esimerkiksi tutkittujen viikon mittaisten onnellisuusinterventioiden vaikutukset.

Kiitollisuus on kuin taskulamppu pimeässä huoneessa. Asiat ovat olemassa, mutta emme näe niitä ilman että laitamme lampun päälle.

Kiitollisuustehtävä

Happy Thanksgiving!

Tai suomeksi se kai taipuu “Hyvää kiitospäivää!” Nimittäin tänään sitä juhlitaan Pohjois-Amerikan mantereella. Emme käyneet tänä vuonna oppilaiden kanssa läpi sen kummemmin ko. päivän taustoja. Haluan vain jakaa kanssanne tehtävän, jonka teimme. Idea lähti täältä, Tiny Art Roomista.

Valitsen kuvistyöt nykyään tosi huolella. Kuvisopettajan osaan arvostaa tarkkaa työtä. Luokkani vaan tuntuu haluavan näpertää töitään viikosta viikkoon. Näihin meni viisi oppituntia plus että suurin osa halusi vielä ottaa työn kotiin viimeisteltäväksi.

Homma meni osapuilleen näin:

Tehtiin noin 5 minuutin mindfulness-harjoitus, jossa oppilaat kiinnittivät ensin huomiota hengitykseen ja kehoon. Sitten pyysin heitä tuomaan mieleen asioita, joista he pitävät, joista he ovat kiitollisia, jotka saavat heidät iloiseksi, jotka saavat heidät kukoistamaan ja jotka inspiroivat heitä.
Kuvasin jokaisen oppilaan. Hän sai päättää, piirtääkö itse kuvansa vai käyttääkö valokuvaa.
Tehtävänä oli graafisesti suunnitella päästä tuleva “ajatuksen virta” ja doodlata (piirrellä) virtaan näitä omia juttuja joko kuvin tai tekstein.
Hahmottelu lyijärillä ja väritys tusseilla, puuväreillä tai vesiväreillä.

Helppo toteuttaa ja porukka tykkäsi!

Kiva työ marraskuun harmauteen! <3

Viikkourakat III: Palkitseminen Class Dojossa

Viikkourakat III: Viikkotehtävien palkitseminen

Olen menneinä viikkoina julkaissut pari juttua liittyen viikkourakoihin luokassani. Ensin kerroin siitä, kuinka ne auttavat stressinhallinassa ja sitten avasin yhtä tehtäväkokonaisuutta, jossa luonteenvahvuuksia opeteltiin viikkotehtävien kautta. Nyt kerron hieman viikkotehtävien palkitsemisesta.

Olen kokeillut vaikka minkälaisia palkitsemismenetelmiä, mutta en ole tähän mennessä löytänyt Class Dojo -sovellusta parempaa. Heti alkuun mainittakoon, että tämä palvelu on GDPR-yhteensopiva. Lisää aiheesta täällä. Jotkut kunnathan kiirehtivät kieltämään tämän huippuhyvän palvelun. Jos pelkää oppilaiden tietojen puolesta, voi heille tehdä koodinimet ja saada sitä kautta rauhan.

Jokaisella oppilaalla on oma hahmo, jolle kerätään pisteitä. Dojo tarkoittaa yhtä pistettä Class Dojo -sovelluksessa. Niitä kerätään sekä henkilökohtaiseen että yhteiseen pottiin. Dojoja on plus- ja miinusmerkkisiä. Itse käytän vain plussia. Miinusviestit menevät Wilmaan.

Vanhemmilla on mahdollisuus nähdä lastensa saavutukset. Palkittavia asioita ja niiden pistearvoja voi lisätä ja muokata itse. Pistearvot vaihtelevat välillä 1-5. Meillä saa esim. jokaisesta luetusta sivusta 100 dojoa, joten jos on lukenut 300 sivua, saa kolmen dojon arvoisen palkkion.

Dojoja saa meillä

toisten auttamisesta luokan WhatsApp-ryhmässä (ei ole luokan virallinen ryhmä ikärajojen takia), jossa kysellään lähinnä läksyjä ja muita muistettavia juttuja
luetuista sivuista (lukudiplomin sivutuote)
viikkotehtävistä
enkun ja matikan lisätehtävistä
hyvin menneistä retkistä
hyvin menneistä spelling testeistä
spellarit on Quizletissa, joten joidenkin harjoitteiden paras saa aina dojon
tiimityöskentelystä
sinnikkyydestä
muusta yllättävästä hyvästä
jos ei ole yhtään unohdusmerkintää sillä vikolla

Dojot eli pisteet kerätään viikkourakkalappuun. Kun oppilas saa 10 dojoa, hän saa dollarin. Dollarilla voi ostaa etuuksia. Niitä on listassa luokan seinällä. Etuja on muun muassa hahmon vaihtaminen, musan kuuntelu työskentelyn aikana, purkkapala, aktiivisuustauko koko luokalle, unelmatunnin suunnittelu (5 dollaria), Wilma-pyyhin (2 dollaria, saa käyttää vain kerran kuussa) ja pyjama-päivä. Osa palkinnoista on koko porukalle ja osa vain itselle.

Dollarin voi käyttää heti, sillä voi ostaa samantien etuisuuskortin, jossa palkinto lukee tai sen voi käyttää myöhemmin. Minulla on siis myös noita etuisuuskortteja. Englanninkielisenä Class Dojo -paketteja saa Teachers pay Teachersista 5–10 eurolla. Monet paketeista sisältävät editoitavia pohjia. Näihin käytetty raha on kyllä maksanut itsensä takaisin moninkertaisesti!

Tänä vuonna olen jakanut oppilaille aina kymmenen dojon kohdalla dollarin sijasta brag tagin, kehulapun. Se on dollarin arvoinen, mutta nyt oppilaat tietävät itse paremmin, missä mennään. Katsomme koko luokan tuloksia silloin tällöin yhdessä.

Samalla kertyy luokan potti. Joka 200 dojoa tuo isomman palkinnon. Niitä voi olla vaikka kirjastoreissu, pelitunti tai mitä nyt luokka päättääkään. 1000 pistettä on luokan isompi retki tai tapahtuma.

Class Dojossa on muitakin työkaluja. Näitä ovat esim. ryhmänmuodostaja, portfolio, luokan kuvafeedi, äänimittari, vinkkivideoita ja ajastin. Ryhmänmuodostajaa lukuun ottamatta olen käyttänyt aika vähän noita lisäpalveluita.

Yksi haaste, jonka kanssa painiskelen luokassani, ja joka tuntuu olevan yhteinen meille opettajille, on se, kuinka saisin ne passiiviset oppilaat aktivoitua. Mulla on pari-kolme oppilasta, jota ei kiinnosta tehdä mitään ekstraa eivätkä he innostu dojohommasta millään tasolla. Notta sen viisastenkiven kun joku keksii, niin tämä järjestelmä on täydellinen 😉 Kannustan kokeilemaan.

Jaksaa, jaksaa… Tai sitten ei

Olen seurannut viime aikoina kirjoittelua liittyen opettajien työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Pääasiassa fokus pyörii yksittäisten opettajien purkauksissa ja sitten näissä “Riittääkö opettajalla aikaa oppimiseen?” -tyyppisissä jutuissa, joissa lausuntoja antavat kaikenlaiset koulutuksen asiantuntijat, ei opettajat. Edellä mainitut jutut julistavat pääsääntöisesti kahta sanomaa: opettajan työ on rankkaa ja se on muuttunut ja muuttuu koko ajan byrokraattisemmaksi.

Kaikesta huolimatta koen itse, että jaksan työssäni paremmin. Ajattelin jakaa tässä niitä ajatuksia ja toimenpiteitä, joilla olen lähtenyt itse lataamaan akkujani. Minulla on siis vajaan kymmenen vuoden takana aika, jolloin tuntui, etten jaksa enää. Itkin pienestäkin vastoinkäymisestä ja työt tulivat uniini. Toki viime yönäkin heräsin ja huomasin nähneeni unta monialaisten projektien arvioinneista, mutta kyseessä on nykyään enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Joskus olin niin kierroksilla nukkumaan mennessäni, että nukahtaminen oli miltei mahdotonta. Nukahdin herätäkseni taas parin tunnin päästä uudestaan.

Töissä olin koko ajan todella impulsiivinen ja pahalla tuulella. Eräs kollega sanoikin jälkikäteen, ettei minulle uskaltanut tulla sanomaan mitään. Toki toisten kanssa tulee toimeen paremmin kuin toisten. Se on selvää. Minusta on hyvä merkki, etten edes muista, milloin minulla olisi ollut esimiehen tai työkaverin kanssa konfliktia.

Tietoisuus omasta kehosta, tunteista ja mielestä. Tämä on kaiken A ja O. Jos mindfulness ei anna kuin yhden asian ihmiselle, olkoon se tämä. Kyky huomata, miten keho on jännittynyt, olkapäät korvissa, vatsalihakset ja leukalihakset tiukkana. Asioiden kohtaaminen rennolla keholla tuo tilaa asioiden ja niiden aiheuttaman reaktion välille. Automaattiohjauksella olemisen sijaan pystyy harkitsevampaan toimintaan.

Huumori. Se, että osaa nauraa itselleen, omalle ryppyotsaisuudelleen ja mokailuilleen. Musta huumori kollegoiden kanssa. Kutosluokkalaiseni ovat alkaneet käyttää sanaa “sarkasmi”. Se tuo taas uuden tason vuorovaikutukseemme.

Positiivista ja kannustavaa kohti. Tunteet tarttuvat. Positiivisuus tarttuu ja niin tarttuu negatiivisuuskin. Jaan innostukseni niiden työkavereidan kanssa, jolta saan myötäinnostumista. Suojaan itseäni, jos jollain on tapana torpata tai mitätöidä ideani.

Hassuttelu. Liittyy edelliseen. Draama ja leikkiminen oppilaiden kanssa. Go Noodlen yhteisölliset aktivointivideot on hyviä, jos ei muuta keksi.

Myötätunto itseä kohtaan. Tätä on stressi. Tätä on kiire. Tätä on kärsimys. On ookoo olla herkkä. On ookoo, ettei tiedä tai osaa. Ei tarvitse olla täydellinen.

Lepo. Olen temperamentiltani todella aktiivinen. Työajassani ei ollut rajoja. Vastailin Wilma-viesteihin myöhään iltaisin. Kun en ollut töiden parissa, olin suorittamassa jotain muuta. Kalenterini oli ihan täynnä. Nykyään pyrin tekemään kaiken työn koululla kello 16 mennessä. Välillä teen töitä viikonloppunakin, mutta se on hyvin rajattua.

Vapauttavaa on myös se, että saa tehdä, mitä päähän pälkähtää. Aikatauluttomuus. Unet joka yö vähintään kahdeksan tuntia.

Nyt olen alkanut miettiä enemmän ja enemmän sitä, että tarvitseeko jokaisen tyhjän aukon täyttää esimerkiksi somettamisella. Voisivatko nuo hetket olla niitä hengitys- ja rentoutustaukoja?

Opetuksen yksinkertaistaminen. Jos ei ole jaksamista ja aikaa, niin ihan perusoppitunnit riittävät. Yksi projekti kerrallaan.

Tee. Yksi. Asia. Kerrallaan. Muut voi laittaa listalle ja niihin voi palata, kun on aikaa.

Viikkosuunnittelu. Suunnittelen perjantaina seuraavan viikon valmiiksi. Siitä lisää täällä.

Merkityksellinen kohtaaminen. Kollegan auttaminen, jos hän pyytää apua. Oppilaan kohtaaminen kiireettömästi. Jos minulla ei ole juuri silloin aikaa, sanon, että nyt ei käy, mutta kun olen saanut tämän valmiiksi, palaan asiaan. Tietoinen kuunteleminen (juttu täällä). Toisen näkeminen.

Avun pyytäminen. Ei varmaan vaadi mitään lisäselityksiä.

“Se on vain työtä.” Opettajuuteni aallonpohjassa tämä oli viesti, jonka takana oli koulumme senhetkinen kuraattori. Hän tuki jätti-isoa superlevotonta luokkaani – ja minua. Tuntui, että joka välitunnin jälkeen tuli uutta selvitettävää. Kun oppilaiden kanssa meni ihan ookoo, niin tuli vanhemmilta kaikenlaista kyseenalaistamista ja syyttelyä (toki suurin osa vanhemmista oli aivan kultaisia <3). Tuntui, että aina, kun pyysin apua, homma kääntyi siihen, että olinko minä tehnyt tarpeeksi. Aivan kuin kaikki olisi johtunut minusta. Tunsin olevani ihan nolla. Työ oli elämäni, enkä nyt puhu positiivisessa mielessä. Selviytymistä, päivien laskemista.

Teen työtäni sydämelläni. Minun ei kuitenkaan tarvitse ottaa asioita henkilökohtaisesti. En pysty muuttamaan tai pelastamaan kaikkia kohtaamiani lapsia. Turvallisen aikuisen titteli on ihan riittävä.

Viikkourakat II: Vahvuudet viikkotehtävinä

Kerroin viime viikolla luokkani viikkourakkamallista. Tällä viikolla avaan viikkotehtävämallia, joka on osa urakkaa.

Joka urakkalapun lopussa on viikkotehtävä. Tehtävä on joko kirjallisessa muodossa tai QR-koodina. Koska innostuin Lotta Uusitalo-Malmivaaran ja Kaisa Vuorisen Huomaa Hyvä -kirjasta ja sitä kautta luonteenvahvuuksista, päätin ottaa vahvuudet viikkotehtäviksi. Tässä käytin apuna Huomaa Hyvä-kortteja.

Kävimme vahvuudet ne läpi yksi kerrallaan niin, että joka viikolle oli oma vahvuutensa. Kopioin luokan taululle luokan omaan käyttöön kortista A4-kokoisen kuvan sekä etu-että takaosasta.

Maanantaina tutustuimme ensin vahvuuden määritelmään, joka löytyy edellä mainitusta kirjasta. Sitten luin kunkin kortin takaa esimerkit siitä, miten vahvuus näkyy toiminnassa. Oppilaiden tuli valita joko yksi näistä käytännön esimerkeistä tai keksiä oma tapa vahvuuden toteuttamiseen. Tästä tuli viikkotehtävä.

Kävimme perjantaina läpi, mitä kukin oli tehnyt. Myötätunnon kohdalla esimerkiksi oli kerrottu Jaakolle että Niilo on kiva tyyppi. Oli lohdutettu äitiä menemällä sohvalle hänen kainaloonsa, kun äiti katsoi telkkaria työpäivästä väsyneenä. Esimerkit olivat hyvin liikuttavia. Kun ne käytiin läpi ääneen, kaikki pääsivät ensinnäkin jakamaan hyvän ja toiseksi he kuulivat eri tapoja, kuinka ko. vahvuus voi näyttäytyä.

Vahvuuksien käymiseen kannattaa valita hyvin aikaa. Nyt jos aloittaa, niin pääsee varmaan hyvin korttipakan loppuun lukuvuoden loppuun mennessä ja kerkeää ottaa muitakin vahvuustehtäviä. Parasta on, että vahvuudet alkavat elää luokassa muun toiminnan lomassa.

Tietoisen kommunikaation äärellä

Susan Kaiser-Greenland oon maailmankuulu mindfulnessohjaaja ja kirjailija. Hän on kirjoittanut pari joka opettajan must-have kirjaa: The Mindful Child ja Mindful Games. Jos voit hankkia vain yhden, niin hanki jälkimmäinen. Kirjoja ei ole suomennettu. Oren J. Sofer taas puolestaan kouluttaa tietoista kommunikaatiota sekä meditaatiota organisaatioille ja yksittäisille ihmisille.

Nämä kaksi yhdistivät voimansa Mindful Schoolsin uusimmassa videossa nimetään The Art of Mindful Communication with Kids. Kyseessä on tunnin intensiivinen, täynnä tavaraa oleva sessio. Poimin tähän muutaman itselleni lamppuja sytyttävän jutun.

Tietoiseen kommunikaatioon kuuluu kaksi ulottuvuutta: se, miten puhumme toisillemme ja sisäinen puheemme. Siksi itsetuntemus on meille kasvattajina todella tärkeää. Se, miten puhumme itsellemme, on se tapa, jolla puhumme muille.
Ystävällinen toiminta luokassa on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin tietoisuustaitojen harjoittaminen. Tämä on tietoisuutta käytännössä.
Tietoisuustaitojen opettamisen kautta annamme lapsille mahdollisuuden tehdä valintoja. Tämä on psykologista vapautta.
Kun määräilemme muksuja, opetamme heille ensinnäkin, että konfliktit ovat vaarallista. Toinen opetus on, että se, jolla on enemmän valtaa, voittaa.
Voisimmeko opettaa heille, kuinka tehdä yhteistyötä? Kuinka puhua tunteista? Kuinka ilmaista omia tarpeita? Kuinka käyttäytyminen heijastaa syvimpiä tarpeitamme?
Yksi keskeinen kysymys on, kuinka luoda sellainen tila, jossa oppilas voi ja uskaltaa tulla nähdyksi ja missä hän saa kokemuksen siitä, millaista on tulla ymmärretyksi.
Ihan pienten kanssa on hyvä lähteä liikenteeseen siitä, että heille opetetaan tunteiden lukemisen taitoa esimerkiksi kuvien kautta.

Lisäksi videossa oli huippukiinnostavaa tietoa siitä, kuinka tietoisuustaidot voivat auttaa konfliktitilanteissa ja mitä tehdä, jos oppilaille tulee ihan täydellinen meltdown. Miten oppilaaseen rakennetaan yhteys ja kuinka hänelle voidaan vetää rajat niin, että hän ymmärtää, mistä on kysymys ja miten hänen käytöksensä vaikuttaa muihin.

Loppuun vielä pari käytännön harjoitusta.

Viisi Miksi-kysymystä (the Five Whys)

Tämän harjoituksen avulla etsitään asioista syvempiä kerroksia ja syitä. Harjoituksen voi tehdä parin kanssa, ryhmässä tai yksin. Alkuun voidaan kysyä joku ihan arkinen kysymys, jota lähdetään viemään eteenpäin. Esimerkiksi näin:
K: “Miksi et saanut unta?”
V: “Koska minua ei väsyttänyt”
K: “Miksi sinua ei väsyttänyt?”
V: “Koska minulla pyöri työasiat mielessä.”
K: “Miksi sinulla pyöri työasiat mielessä?”
V: “Koska en saanut hoidettua hommia loppuun.”
K: “Miksi et saanut hoidettua hommia loppuun?”
V: “Koska halusin mieluummin lähteä kotiin.”
K: “Miksi halusit lähteä kotiin?”
V: “Koska minua laiskotti.”

Johtopäätöksenä voi olla esimerkiksi, että olisi varmaan kannattanut hoitaa homma loppuun, vaikka laiskotti. Näin uni olisi tullut helpommin. Aina ei toki tarvitse mennä kaikkia viittä kysymystä ja taas toisaalta voi kysyä useammankin kerran “Miksi?”, jos on tarpeen.

Neljä puheen porttia (The Four Gates of Speech)

Kun puhut, mieti, onko se, mitä sanot totta, tarpeellista, ystävällistä ja onko aika sanomiselle oikea. Itse pidän enemmän tästä kuvasta, jossa puheen kriteerit on ujutettu THINK-sanan akronyymiksi.

Before you talk, think if it is
True (totta)
Helpful (hyödyllistä)
Inspiring (inspiroivaa)
Necessary (tarpeellista)
Kind (ystävällistä)

Tämä on hyvä laittaa luokkaan näkyvälle paikalle huoneentauluksi.