Vuoden matka positiivisen pedagogiikan äärelle

Oletko kiinnostunut positiivisesta pedagogiikasta ja hyvinvointitaitojen viemisestä kouluun? Haluaisitko vanhempana enemmän positiiviseen psykologiaan pohjautuvia toimintamalleja suhteessa omiin lapsiisi? Oletko koulunjohtaja, joka hakee uutta suuntaa koko kouluyhteisölle? Teitkö töitä koulussa yksilö tapaamisissa ja haluaisit laajentaa osaamistasi positiivisen pedagogiikan suuntaan?

Jos vastasit johonkin näistä kysymyksistä myöntävästi, niin nyt kannattaa lopettaa etsiminen. Voin nimittäin suositella sinulle sellaista koulutusta, jonka olen itse käynyt tässä menneen lukuvuoden aikana.

Kyseessä on positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisten hyvinvointiopetuksen koulutus. Olen itse opiskellut viimeisen kymmenen vuoden ajan mindfulnessia, tunnetaitoja, vahvuuspedagogiikkaa ja muita positiiviseen pedagogiikkaan liittyviä taitoja. Ennen kuin tutustuin tähän koulutukseen, olin ajatellut, että kouluttautuminen saa nyt vähäksi ajaksi riittää. Koin, että minulla on tarpeeksi tietoa ja taitoa positiivisesta pedagogiikasta ja hyvinvointitaidoista. Kun tutkin tarkemmin tämän koulutuksen antia, tajusin, että juuri tämän koulutuksen avulla minun on mahdollista sitoa yhteen kaikki se suuri määrä tietoa ja kokemusta, mitä minulla on ja lisäksi syventyä viimeisimpään positiiviseen psykologian tutkimustietoon.

Koulutuksen eteneminen

Koulutuksen ideana on, että tavataan kerran kuussa sekä lauantaina että sunnuntaina koulutusryhmän kanssa. Kokoontumispaikkana meillä Espoossa oli ihana Steiner-koulu. Jo pelkkä tuohon rakennukseen meneminen inspiroi. Toki korona hieman sekoitti suunnitelmia ja osan koulutuksesta teimme etänä. Koko koulutus on myös mahdollista suorittaa etäkoulutuksena.

Joka kuukausi kävimme läpi syvällisesti teorian ja toiminnan kautta laaja-alaisia hyvinvointitaitojen osa alueita. Toiminnalliset harjoitukset ja keskustelut ovat siinä mielessä tärkeitä, että näissä taidoissa on pitkälti kyse kokemuksesta oppimisesta. Teoria omalta osaltaan tukee tätä kyseistä opittavaa taitoa. Koulutus oli jaettu seuraaviin taitoalueisiin: onnellisuustaidot, vahvuustaidot, läsnäolotaidot, tunnetaidot, ajattelutaidot ja ihmissuhdetaidot. Taito sanana on tärkeä, koska kaikki nämä ovat sellaisia asioita, joita voimme oppia.

Koulutuksen loppupuolella kyseisistä hyvinvoinnin osa-alueista valittiin pienryhmän kanssa yksi, joista tehtiin lopputyö. Oman ryhmäni lopputyö liittyy Rakentavan ja myötäelävän vuorovaikutuksen menetelmään (NVC, Non-violent communication). Kirjoitimme muutaman sivun teoriaa ja teimme laajan materiaalipaketin opettajille käytettäväksi aina alkuopetuksesta isompien muksujen ja nuorten kanssa työskentelyyn.

Kouluttajat ja ilmoittautuminen

Koulutuksessa kouluttajina Olivat Pauliina Avola, Viivi Pentikäinen, Marika Borg ja Susanna Heikari. Linkin takaa näet heistä lisätietoja: https://www.positiivinenoppiminen.fi/kouluttajat/. Jokainen näistä kouluttajista on sellainen ihmistuntemusvelho, jos tuota termiä on sopivaa käyttää, jota voisi kutsua myös sanalla instrumentti. Ihminen, joka on instrumentti, näkee toisen ihmisen sellaisena, kun tämä toinen ihminen on. Kaikkien kouluttajien syvä asiantuntemus ja kokemusasiantuntijuus positiiviseen psykologiaan on mieletön.

Tässä pääsi nyt käymään niin, että innostuin tästä koulutuksesta niin paljon, että ilmoittauduin kyseisen koulutuksen syventävään osioon. Eli tulen viettämään myös ensi vuoden näiden teemojen ympärillä. Ja jos joku nyt ei tässä vaiheessa vielä tiedä, niin positiivinen pedagogiikan voima on käänteentekevää.

Koulutukseen voi ilmoittautua oheisesta linkistä: https://www.positiivinenoppiminen.fi/positiivisen-pedagogiikan-ja-laaja-alaisen-hyvinvointikoulutuksen-koulutusohjelma/ Ensi syksystä pääkaupunkiseudun koulutukset järjestää Helsingin kesäyliopisto! Wow!

Hinta ja apurahat

Saattaa olla, että sinua kauhistuttaa koulutuksen hinta. Me opettajat saamme monesti laadukasta koulutusta ilmaiseksi kiitos valtion ja kuntien hankkeiden ja rahoituksen. Yritysmaailmassa tällainen vastaavan laajuinen koulutus maksaa helposti puolet enemmän. Koulutuksen järjestäminen vaatii aina erilaisia  kustannuksia, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi. On tilavuokrat, yrittäjän alv-kulut ja muut pakolliset kulut, oma palkka kouluttamisesta, materiaalikulut ja niin edelleen. Näitä kun alkaa laskemaan, niin koulutuksen hinta on kohtuullinen. Lisäksi siihen on mahdollisuutta hakea avustusta.

Kannattaa selvittää oman kunnan käytännöt opettajille jaettavista apurahoista tai stipendeistä. Espoossa esimerkiksi opettajat voivat hakea stipendikukkarosta rahaa kattamaan osan koulutuksen kustannuksista. On myös olemassa säätiöitä, joilta voi hakea apurahaa opettajien kouluttautumiseen. Okka-säätiö on yksi niistä ja ohessa säätiön nettisivut: https://okka-saatio.com/ OAJ myöntää myös apurahoja: https://www.oaj.fi/arjessa/tyohyvinvointi/tyohyvinvointirahasto/ .

Näiden kahden tahon apurahahakemushaku on mennyt jo ohi tältä keväältä. Kannattaa kuitenkin seurata sitä, milloin uudet haut avautuvat. Kannattaa myös etsiä netistä muita apurahoja antavia tahoja ja rohkeasti soittaa heille ja kysyä, olisiko tähän koulutukseen haettava apuraha heidän kriteeriensä mukainen. Lisäksi kannattaa käydä keskustelemassa oman esimiehen kanssa, voisiko koulu tulla kuluissa vastaan jonkin verran edes. Tähän koulutukseen satsaaminen on koko kouluyhteisön satsaamista.

Jos sinulla on mitään tähän koulutukseen liittyvää sellaista kysyttävää, Johon voin osallistujana vastata, laita ihmeessä viestiä!

Mandalan avulla uuteen vuoteen

Vuosi on taas vaihtunut. Hyvää uutta vuotta siis! Vaikka vuosi 2020 oli kaikkineen todella erilainen, niin yhdyn samaan, mihin iso osa Facebook -feedissä näkyvistä ystävistäni: tämä aika on mahdollistanut sen, että on saanut luvan kanssa pysähtyä ja katsoa elämää, olla läheisten kanssa ja keskittyä niihin asioihin, joihin ei kiireessä ole aikaa. Tämä on antanut mahdollisuuden muun muassa huomata hyvää ja sitä, mikä elämässä on hyvin. Vuosi on ollut siis kohdallani sekä haastava että täynnä isoja ihania asioita.

Olen ottanut tavakseni tehdä aina vuoden alussa inventaariota sen suhteen, mihin tällä hetkellä käytän energiani ja mihin toivoisin sen tulevan vuoden aikana suuntautuvan. Tämän inventaarion avulla olen pystynyt suuntaamaan voimavaroja kohti sellaisia asioita, jotka inspiroivat minua ja tuovat minulle hyvinvointia. Olen pystynyt tekemään elämässäni järjestelyjä, joiden avulla voin paremmin.

Tästä yhtenä esimerkkinä on nykyinen kahdeksankymmenen prosentin työaikani opettajana. Itse asiassa se, etten ole voinut koronan vuoksi esimerkiksi matkustella, on mahdollistanut rahan säästämisen ja velkojen pois maksamiseen. Kun ei tarvitse lyhentää velkaa, voi miettiä, olisiko mahdollista tehdä vähemmän töitä päivätyössä ja ottaa enemmän riskiä (ja vapautta) yrittäjänä.

Intohimoni on kouluttaminen. Muutaman viimeisen vuoden aikana olen työskennellyt addiktioideni kanssa mindfulnessin ja meditaation avulla. Koska näistä menetelmistä on ollut toipumiselleni ja hyvinvoinnilleni niin paljon hyötyä, olen alkanut haluta viedä kokemustani ja tietoani eteenpäin niille, jotka addiktioista kärsivät. Olen saanut paljon ja haluan jakaa sitä, mitä olen saanut. Parasta on se, että jos vielä sen lisäksi voi tehdä palkkatyöksi samaa.

Pystyn myös hahmottamaan paremmin kokonaisuuksia, kun näen ne visuaalisesti. Tämän vuoksi mandala on ollut erinomainen tapa suunnitella ja hahmottaa omaa elämää. Pointtina on se, että mitä lähempänä keskustaa asiat ovat, sitä enemmän kulutat niihin aikaa ja energiaa. Sitä vastoin ne asiat, jotka ovat mandalan ulkoreunalla, ovat sellaisia, joihin et juurikaan satsaa aikaa ja energiaa.

Minun mandalaani liittyvät kuvat näet jutun lopusta.

Seuraavassa on ohjeet mandala-harjoituksen tekemiseen:

  1. Kirjoita lista elämässäsi olevista asioista, joihin käytät aikaa ja energiaa. Kirjoita asioita, jotka merkitsevät sinulle. Jos teet mandalan käsin, kirjoita kukin asia kahteen kertaan.
  2. Piirrä, maalaa tai teet tietokoneella itsellesi mandala. Itse käytin Canva-appia tällä kertaa
  3. Leikkaa sanat irti pieniksi lapuiksi.
  4. Asettele sanat mandalan päälle niin, että ne kuvaavat tilannetta viime aikoina. Esitä itsellesi kysymys, millainen viime vuosi on ollut.
  5. Voit tehdä välillä niin, että laitat kaikki tavarat sivuun, laitat silmät kiinni, tuot huomion hengitykseen ja kehoon ja reflektoit hiljaa mielessäsi mennyttä vuotta.
  6. Kun laput ovat löytäneet oikean paikkansa mandalan päällä, voit liimata ne paikoilleen.
  7. Nyt voit pitää tauon ottaa yhteyden hengitykseen ja kehoon ja kuvitella mielessäsi sen, mitä haluaisit uuden vuoden tuovan mukanaan. Mitä haluaisit tehdä? Onko joku asia, joka sinulta on jäänyt tekemättä viime vuosina, mutta minkä haluaisit elämääsi takaisin? Itselläni tämä on ollut esimerkiksi piirtäminen. Mihin haluat käyttää aikaasi? Miten paljon haluat käyttää tuota aikaa kyseiseen asiaan? Voit esittää itsellesi näitä ja vastaavia kysymyksiä.
  8. Leikkaa nyt toiset laput ja kirjoitan lisää lappuja, jos haluat elämääsi jotain sellaista, mitä siinä ei ole ollut nyt viimeisen vuoden aikana.
  9. Asettele sanat mandalan päälle niin, että ne esittävät sellaista tilannetta, minkä toivoisit uuden vuoden tuovan mukanaan.
  10. Kun laput ovat löytäneet oikean paikkansa mandalan päältä, voit liimata ne paikoilleen.
  11. Tämän jälkeen voit rauhassa tarkastella näitä kahta mandalaa ja miettiä, mitkä ovat ne konkreettiset muutokset, millä pääset tavoitteeseesi. Itselläni oli esimerkiksi pari vuotta sitten sellainen tilanne, että olin jäsenenä erässä valokuvausyhteisössä. Jostain ihmeen syystä olin lupautunut yhteisön kirjanpitäjäksi. En siis todellakaan pidä kirjanpidosta. Tämän lisäksi taistelin jatkuvasti oman yritykseni kirjanpidon kanssa, koska en ollut pyytänyt siihen ulkopuolista apua. Päätin tehdä niin, että erosin studion jäsenyydestä ja siitä vapautuvan jäsenmaksun käytän kirjanpitäjän palkkaamiseen. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Elämääni tuli kertaheitolla uutta vapautta.

Toivon, että hyödyt tästä inventaarioharjoituksesta ja että siitä on sinulle myös iloa! Niin kuin sanoin, omassa elämässäni sillä on ollut käänteentekevä vaikutus.

Ohessa oman mandalani työvaiheita. Mandala on tehty Canva-appilla.

Alkuvaihe.
Viime vuosi.
Tämä vuosi.

Viisaita vastauksia kauniista korteista

Sain käsiini Marika Borgin Viisas Vastaus -kortit ihan vastikään vuoden mittaisella Positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen kurssilla. Olin ihastellut kortteja netistä ja huomioni oli kiinnittynyt niiden valloittaviin kuviin ja jämäkkään pakkaukseen. Valokuvaajana osaan todella arvostaa tasokkaita kuvia.

Marika on viisas kuin maa. Hän on jakanut osaamistaan jo 40 vuoden ajan kouluttamalla, valmentamalla sekä kirjailijana. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan halunnut kirjoittaa kirjaa, vaan tehdä korttipakan. Näissä korteissa tiivistyy hänen viisautensa. Jokaisessa kortissa on siis kuvapuolella jokin Marikan viisaus ja kääntöpuolella on tämän viisauden tulkinta. Toki jokainen voi tulkita kortteja juuri niin kuin haluaa.

Kuvien eteen on tehty töitä. Ne täydentävät erinomaisesti kortin viestiä. Jo pelkästään niitä katsomalla voi herkistää aistinsa korttien sanomalle. Kortit tuntuvat kädessä laadukkailta. Siksi niitä tekee mieli hiplutella ja silitellä. Ne ovat kooltaan postikortin kokoisia, joten ei mitään pikkurimpuloita. Tämän vuoksi meillä on kotona jatkuvasti sen hetken nostettu kortti sisustuselementtinä. Kortteja on 49 kappaletta, eli viisautta – ja sisustuselementtejä – riittää. 

Tässä muutama ehdotus korttien käyttöön.

Kotona nostan kortin aina satunnaisesti, kun tuntuu siltä, että nyt olen hyvän neuvon tai inspiraation tarpeessa. Paketti on siis aina pöydällä, ettei se hautaudu kaappiin. Laitan kortin aina esille. Kortin voi nostaa myös ennen meditaatiota ja sitten reflektoida lausetta meditaation aikana. 

Töissä olen nostanut kortteja itselleni samaan tapaan. Lisäksi olen ilahduttanut kollegoita nostamalla heille kortteja.

Oppilaiden kanssa olen ajatellut tutkia kortteja. Niiden pohjalta kukin saa tehdä itselleen oman kortin canvan appia käyttäen ja printata sen ulpetin sisäkanteen. Pro-versio on muuten opettajille ilmainen.

Toinen ajatus on liittää nämä kortit Ruma ankanpoikanen -sadun käsittelyyn niin, että oppilaat valitsevat halutessaan voimalauseet näistä korteista. 

Kasvatuskeskustelussa voidaan etsiä korteista oppilaalle apua siihen, kuinka toimia jatkossa haastavassa tilanteessa. Oppilas voi itse valita itselle 1–3 viisautta ja kirjoittaa ne muistiin. 

Muutenkin nämä kortit voivat olla apuna, kun oppilaiden kanssa keskustellaan siitä, kuinka kääntää sisäinen puhe kriittisestä myötätuntoiseksi, viisaaksi puheeksi.  

Suosittelen näitä kortteja lämpimästi. Niistä on ollut minulle kovasti iloa ja uskon, että niin on sinullekin!

PS. Kortteja voi tilata täältä: https://www.marikaborg.fi/product/viisas-vastaus-kortit/

Kiitollisuutta kouluun

(c) Annie Spratt

Kiitollisuus on yksi suosikkiteemoistani positiiviseen pedagogiikkaan liittyen.

Marraskuun lopulla, 26.11. vietetään Thanksgivingiä, eli kiitospäivää. Kyseisenä päivänä osoitetaan maailman eri kolkissa kiitollisuutta kaikkea sitä hyvää kohtaan, mitä meillä on. Tämä on hyvä aika tuoda kiitollisuuden teemaa myös kouluumme. Ohessa muutamia vinkkejä teeman toteuttamiseen.

Alkuun muutamia tieteellisesti tutkittuja pointteja kiitollisuuteen liittyen. Kiitollisuus on yksi eniten tutkituista positiivisen psykologian onnellisuuteen johtavista asioista. Nämä pointit on koottu pääasiassa Kukoistava kasvatus (Pentikäinen & Avola, 2019) -kirjasta. 

  • Kiitollisuuden harjoittaminen on voimakkaasti yhteydessä myönteisiin tunteisiin ja niiden aikaansaamiin hyvinvointivaikutuksiin
  • Kiitollisuus on aitoa sen arvostamista, mitä meillä on, mitä tunnemme ja mitä elämässämme on tapahtunut
  • Kiitollisuuden harjoittaminen vähentää masentuneisuutta, laskee stressitasoja, lisää oppimista, tyytyväisyyttä elämään ja muuttaa aivojen toimintaa. Se, mihin keskitymme, vahvistuu.
  • Kiitollisuuden harjoittaminen on hyvä vastavoima hedonistiselle adaptaatiolle, eli sille että totumme ja sopeudumme kaikkeen hyvään ja muun muassa sen vuoksi hamuamme usein aina vain lisää 

Kiitollisuuspuu

Tehkää koulun seinälle puun runko. Oppilaat voivat askarrella omissa luokissaan puuhun lehtiä. Lehteen kirjoitetaan joku asia, josta on kiitollinen. Käykää kiinnittämässä lehdet puuhun teille sopivana aikana. Puu on hyvä laittaa jollekin yleiselle paikalle kaikkien ihailtavaksi. Samalla siitä tulee yhteisöllinen taideteos. (kiitos Susanna Heikari vinkistä <3)

Kiitollisuuspäiväkirja

Kirjoittakaa kiitollisuuspäiväkirjaa luokan kanssa. Kolme asiaa per päivä, joista on kiitollinen. Tämän voi myös toteuttaa niin, että luokanvalvojan tunnilla tai vaikka viikon lopuksi kirjataan taululle asioita, joista on ollut viime aikoina kiitollinen. Päiväkirjaa voi pitää myös erilaisten puhelinsovellusten kautta tai vaikka puhelimen muistiinpanojen avulla.

Kiitollisuuskaveri

Kiitollisuuden jakaminen vahvistaa tutkimusten mukaan sen vaiktuksia. Itselläni on Yhdysvaltalainen kollega joy buddyna, eli jaamme toisillemme WhatsAppin kautta kuvia ja ajatuksia siitä, mistä olemme kiitollisia. Luokassa tämän voi toteuttaa jakamalla oppilaat pareihin. Ehkä idean voi jopa esitellä koko opettajakunnalle koulussa?

Meillä on myös kavereiden kanssa kiitollisuusryhmä Facebookissa. On hienoa kun oma feedi täyttyy kiitollisuuspäivtyksistä!

Kiitollisuuskirje

Kirjoittakaa kirje henkilölle, jolle olette kiitollisia. Tämä boostaa takuulla hyvinvointia. Vaikutus on vahvempi, jos jaamme kirjeen kyseisen henkilön kanssa. Kokeilin näitä oppilaideni kanssa ja he olivat todella innostuneita. Oli hienoa näyttää itse mallia soittamalla kiitollisuuspuhelu kollegalle oppilaiden kuunnellessa. Muutama oppilas rohkaistui soittamaan omansa luokan edessä. Ohessa video aiheesta ja siitä tehty tutkimus. Kiitollisuuden jakaminen lisää sen vaikutuksia.

Kiitollisuusharjoitus

Tunnelmaan voi päästä kuuntelemalla ja tekemällä tämän kiitollisuusharjoitteen. Se kestää 10 minuuttia.

Toivottavasti teille on näistä vinkeistä apua! Valoa syksyyn!

PS. Tuosta Pentikäisen ja Avolan kirjasta vielä. Olen ko. kouluttajien kehittämällä vuoden mittaisella Positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisten hyvinvointitaitojen koulutuksessa. Koulutus on huikea! Suosittelen sitä lämpimästi! Jos kiinnostaa, täältä saa lisäinfoa. Koulutus on mahdollista suorittaa myös verkossa.

Pettymyksen kohtaaminen tietoisuuden kehän avulla

(Tämä juttu on julkaistu alkupräisenä versiona 28.11.2016 osana HundrED-projektiani. Koko projekti on täällä: https://hundred.org/en/projects/tunne-ja-tietoisuustaitojen-opettaminen Luokkani oli tuolloin nelosella. Tämä teksti on editoitu vastaamaan nykyistä tietämystäni.)

(C) Hunter Johnson

Oppitunti. Sanakoe. Oppilas ei osaa yhtä sanaa. Hän alkaa itkeä. Toinen on jättänyt tehtävänsä osittain tekemättä. Hänkin alkaa itkeä. Kolmas on jättänyt vihkonsa kotiin. Myös hän alkaa itkeä. Itkuaalto pyyhkäisee luokkani yli ja suurin osa oppilaista katsoo minua ehkä hieman ihmetellen, kun jatkan oppituntia normaalisti. Tulee mieleen eka opevuosi Norssissa. Harjoittelimme ykkösten kanssa virkkaamista. Viisi itki, kun eivät osanneet. Pettymys ja itku. Normaali reaktio pienille nassikoille ja näköjään vähän isommillekin. 

Tunteiden tunteminen on todella tärkeää. Niin turvallisen ympäristö rakentaminen, että oppilaat uskaltavat tuntea, on haaste kaikille opettajille. Missä kohtaa pitäisi osata hillitä itsensä? Milloin voi “antaa palaa” ja antaa itkun tulla? Milloin opettajan pitää lohduttaa? Mitä tehdä omalle syyllisyydentunteelle, joka nousee, kun oppilas itkee ja et voi ottaa syliin? Milloin on hyvä ottaa syliin ja milloin on hyvä antaa olla? Onko tämä lapsi se, joka käyttää itkua manipulointiin? Onko itku lapsen herkkyyttä? Tässä muutama kysymys, mitä mieleeni tuli tuon oppitunnin aikana ja kun mietin asiaa jälkeenpäin.

Tunnin jälkeen aloin miettimään, kuinka voin auttaa lasta, jonka maailma järkkyy. Toistan siis, että itku on ihan normaali reaktio. Monesti sitä seuraa kuitenkin häpeä ja nolostuminen. Toinen pointti, jota mietin oli, että miten vahvistaa lasta niin, että pettymyksen kokeminen ei osu niin syvälle. Oppilaissani kaksikielisessä opetuksessa on paljon perfektionismin piirteillä varustettuja lapsia. 

Oli aika kaivaa esiin tietoisuuden kehä ja miettiä luokan kanssa työkalupakkia pettymyksen kokemuksen käsittelyyn ja resilienssin eli psyykkisen palautumiskyvyn lisäämiseen.

Mindfulnessin perusajatuksista yksi on, että pyritään ystävystymään vaikeiden tunteiden ja vaikeiden ajatusten kanssa. Tarkoituksena ei ole siis paeta tunnetta, vaan normalisoida se ja osoittaa vaihtoehtoja, joista oppilas voi ehkä valita joskus myöhemmin. Puhumme luokassani myös koko ajan paljon siitä, että kaikki tunteet ovat ok, kaikki ajatukset ok. Tunteita ja ajatuksia ei ole tarkoitus pysäyttää. Tärkeätä on suhteemme niihin ja kuinka reagoimme niihin. 

1. Tilanteen määrittely

Aluksi kävimme läpi tilanteita, missä lapset ovat kokeneet pettymyksiä. Lista on liikuttava: uuteen paikkaan muuttaminen tutusta talosta, koulutarvikkeiden hukkaaminen, pallo ei mene maaliin, et voita (vaikka hetken näytti päinvastaiselta), et ole paras (vaikka yrität parhaasi), olet työskennellyt turhaan (työn tulos häviää jotenkin, pullat palavat uuniin,…), vanhemmat eivät anna tehdä kivoja asioita, unohdat kotiläksysi, teet tehtävän väärin, koska et kuunnellut ohjeita, opiskelit väärät asiat, et opiskellut kokeeseen, koearvosanasi on huonompi, kuin luulit, ope korjaa kokeen väärin jne. Lista olisi kasvanut, mutta siirryimme jo seuraavaan vaiheeseen. 

2. Mitä minussa tapahtuu

Poimin tilanteeksi sen, että arvosana on huonompi, kuin mitä oppilas odotti. Kerron Matthew-nimisestä pojasta, joka oli opiskellut matikan kokeeseen todella paljon. Tehtäviin vastaaminen tuntui helpolta ja hän oli varma, että nyt tuli täydet pisteet. Kun hän sai koepaperin, niin siinä luki, että hän jäi viisi pistettä vajaaksi. Hän oli todella pettynyt.

Seuraavaksi aloimme käydä läpi tietoisuuden kehän kysymyksiä. Menetelmän kuvaus löytyy täältä: https://onnellisuuspaja.fi/ruma-ankanpoikanen/

Kehon tuntemukset: sydän hakkaa nopeammin, keho “jähmettyy”, keho tuntuu kutistuvan, veri alkaa virrata nopeammin.

Tunteet: surullinen, vihainen (itselleen), pelokas, stressaantunut, järkyttynyt.

Ajatukset: “Olen huonoin kaikista.”,”Miksi edes opiskelin?”, “Mitä vanhemmat sanovat?”, “Kaikki nauravat minulle.”

Toiminta/reaktio: itkeminen, lyöminen, potkiminen, pakoon lähtö.

Näihinkin kaikkiin kohtiin olisi tullut enemmän asioita, mutta koko homman ei ollut kuin puoli tuntia aikaa. Se oli liian vähän ja meinasi tulla kiire. Eli kannattaa valita ainakin yksi oppitunti, niin saa edetä rauhassa. 

3. Työkalut: vahvuudet käyttöön

Samalla tavalla kuin aiemminkin, oppilaat kävivät hakemassa taululta vahvuuksia, joiden he uskoivat auttavan Matthew’ta tilanteessa. Pyysin kuulla kunkin porukan perustelut. Lisäksi he keksivät taas “voimalauseet” tälle pojalle. Tässä asiat, jotka he halusivat sanoa:

Sosiaalinen älykkyys: Älä valehtele. (Et saa ystäviä sillä tavalla.)
Rohkeus: Kerro jollekin arvosanasta. Se helpottaa.
Toivo: Ei haittaa, jos yksi koe menee huonosti.
Itsesäätely: Hillitse itsesi.
Luovuus: Mieti, mitä kannattaa tehdä.

Nyt olen siis kokeillut tätä mallia kaksi kertaa. Täytyy sanoa, että oppilaani ovat todella hyviä kuvaamaan tilanteita ja ajatuksiaan. En uskonut, että nelosluokkalaiset olisivat näin “kypsiä”. Toki nyt jälkeenpäin, kun tätä tekstiä editoin, niin tajuan, että oppilaillani oli, kiitos vuosien tunne- ja tietoisuustaitotreenien, ilmiömäinen kyky sanoittaa kokemustaan. Kaiken kaikkiaan uskon, että oppilaani saivat tästä harjoituksesta taas hyviä työkaluja arjessa selviämiseen.

Tältä taululle kerätyt asiat näyttivät
Suomenkielinen kehä

Hymyn voima

Eilen sain kunnian emännöidä Akaasta Espooseen asti minun opetustani katsomaan tullutta bussilastillista opettajia. Sain paljon hyvää palautetta.

Eräs palaute jäi erityisesti mieleen. Yksi opettajista oli kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka ojensin oppilaita, jotka eivät pysyneet hiljaa. Kun toruin oppilasta ja hän hiljeni, hymyilin oppilaalle. Opettaja oli otettu siitä, kuinka annoin oppilaalle positiivisen palautteen (hymyn) saman tien.

Tämä oli todella tärkeä palaute, koska hymy ei ollut tietoinen.

Joskus koen harmitusta siitä, että joudun ojentamaan oppilaita tilanteessa, jossa on hyvä flow päällä ja tunnelma katossa. Tämä palaute toi kuitenkin mieleeni sen, että positiivisen pedagogiikan ja positiivisen harjoittaminen säännöllisesti sisäistyy pakostakin.
Minulla on valinta tänäänkin sen suhteen, mitä itsessäni ruokin: positiivista vai negatiivista. Se, mitä ruokin, vahvistuu <3

Näin aivot oppivat

Olen seurannut jo jonkin aikaa aivotutkija Minna Huotilaisen haastatteluja ja kirjoituksia netissä. Huotilainen on siis kasvatustieteen professori Helsingin yliopistosta. Tutkimusmenetelmänä hänellä on aivotutkimus. Huotilaisella on kyky sanoittaa monimutkaisia asioita kansantajuisesti niin, että kaikkien on mahdollista ymmärtää, mistä on kysymys. Aivotiede on mielestäni todella mielenkiintoista ja se liittyy olennaisesti yhteen mindfulnessin kanssa.

Olin siis kovin täpinöissäni ja odotukset olivat korkealla, kun sain käteeni tämän oppimiseen ja aivotukimukseen liittyvän kirjan. Kun avasin teoksen ja katsoin sisällysluetteloa, meinasi tulla hiki. Kappaleiden otsikot ovat todella pitkiä. Toki sillä tapaa tietää paremmin, että mitä kukin tekstin osio pitää sisällään. Ensivaikutelma kirjasta oli siis sekava. SE kuitenkin hälveni kirjaa luettaessa.

Kirja on jaettu kolmeen osaan:
1. Oppimisen työkaluja: muisti, tarkkaavaisuus, motivaatio, liikunta nukkuminen ja suoliston merkitys
2. Oppia ikä kaikki: oppiminen vauvasta vaariin
3. Oppimisen alueita: oppiminen ainealueittain: Lukeminen, matematiikka, musiikki, kielet, taito- ja taideaineet
Lopussa on vielä koontina pohdittu sitä, miten oppimisen aivotutkimusta pitäisi käyttää. Kirjan päättää laaja lähdeluettelo, joka on jaoteltu aihealueittain.

Jokainen isompi teema alkaa siihen liittyvällä tutkimuksella. Tutkimus on johdanto aiheeseen.

Kirjassa on paljon sellaista asiaa, joka on tullut vastaan jo aiemminkin. Koko oppimisen lähtökohtana se, että oppiminen tarkoittaa aina aivojen rakenteellista muutosta

Tapojen automatisoituminen on todella tärkeää. Se oli itselleni uutta, että automatisoitunutta tapaa ei voi oppia pois. Sen sijaan sitä voi muokata tai vaihtoehtoisesti tilalle voi oppia jotain uutta. Tämä on tärkeää tietoa itseänikin ajatellen. Kun huomaan sellaisia tapoja, joista haluan eroon, ei auta yrittää vältellä niitä. Ennemminkin kannattaa miettiä, mikä voisi olla uusi tapa tai toimintamalli. Tämä on kiinnostavaa koulumaailmaan vietynä. Monesti tulee vain kiellettyä asioita ilman uusien tapojen esittelyä.

Kiinnostavaa oli se, että nykytiedon mukaan aivot eivät vain reagoi ärsykkeisiin, vaan myös ennakoivat sitä, mitä tulee tapahtumaan. On kyse esitietoisesta oppimisesta. Kykymme ennakoida kaikenlaisia tilanteita: mallintaa tulevaa ja suunnitella mahdollisia toimintamalleja, vaikuttaa kaikkeen havainnointiin.

En ollut tiennyt, että tulen keksimisellä on ollut niin suuri vaikutus ihmisen aivoihin. Ihmisen käyttämästä energiasta noin 1/4 menee aivojen toiminnan ylläpitoon. Kun ihminen keksi tulen, hän alkoi kypsentää ruokaa. Kypsä ruoka imeytyy paremmin kuin raakaravinto. Näin ihmisen aivojen kehittyminen nykyiselle tasolle on mahdollistunut. Aivojen käyttämää tilaa ei voi lisätä. Siksi kannattaakin kiinnittää huomiota, siihen, mitä pääkopan sisällä on. Mitä aivojen yhteyksiä vahvistaa.

Koko kirjan kiinnostavin osuus minulle oli muistia, tarkkaavaisuutta ja motivaatiota tarkasteleva osio. Siinä oli monta hyvää muistutusta sekä uusia oivalluksia. Oppimisen motivaatio on synnynnäistä, kiitos dopamiinin. Kiinnostavaa on myös, että ulkoinen motivaatio heikentää sisäistä motivaatiota. Tämä laittaa kaikenlaiset tarrat, arvosanat ja muut palkinnot ihan uuteen valoon. Se, että oppilaalla on oppimisessa hallinnan tunne, etenemisen mahdollisuus sekä että opittava asia on yhteydessä oppilaan elämään, lisää sisäistä motivaatiota.

Omaan käyttöön tulee myös muistutus siitä, kuinka liikunta tehostaa oppimista. Liikkuminen auttaa oppilasta muistamaan sen hetkisen opittavan asian paremmin, kasvattaa muistikapasiteettia, auttaa keskittymään, ehkäisee masennusta ja näin se tekee kaiken tulevan oppimisen helpommaksi.

Tämä kirja on sellainen teos, joka kannattaa hankkia itselleen. Silloin sitä voi käyttää käsikirjana. Huotilaisen mukaan kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei yleistä asioita liikaa. Tosielämä ja arki on hyvin monimuotoista ja oppiminen monien asioiden summa.

Kun kirjan on lukenut, osaa arvostaa sisällysluettelon otsikoiden perinpohjaisuutta. On helppo löytää tekstit, jotka palaavat mieleen.

Suosittelen kirjaa kaikille lasten kanssa tekemisissä oleville. Siitä on varmasti hyötyä sekä vanhemmille, opettajille ja muille lapsen lähiryhmille.

Oppilaiden haastattelu: mindfulness ja sen hyödyt

Ohessa video, jossa nyt jo seitsemännen luokan oppilaat kertovat mindfulness-harjoitteiden tekemisestä. Kyseessä on siis luokka, jolle toin tunne-, tietoisuus ja vahvuustaitoja aina ykkösluokalta lähtien.

Näitä nuoria kun katselee ja kuuntelee, niin tietää tehneensä merkityksellistä työtä.

Kevään viimeisten viikkojen positiivisuusfestarit

Luokassani alkoi menneellä viikolla positiivisuusfestarit. Olemme kulkeneet kuusi vuotta yhteistä matkaa ja olemme hitsautuneet tiiviiksi yhteisöksi. Minä ja 19 mussukkaani. Olen opettanut  tälle porukalle tunne- ja tietoisuustaitoja sekä vahvuuspedagogiikkaa koko heidän koulutaipaleensa ajan. On valtavan palkitsevaa nähdä oman työnsä hedelmät. Vaikka teinien maailmaan kuuluu enenevässä määrin draamaa, on ilo nähdä, kuinka hyvin oppilaat osaavat sanoittaa kokemustaan ja toimia tilanteissa rauhallisesti ja järkevästi. Mindfulness-opit tulevat hyvin arjen tilanteisiin.

Nyt kun aikaa on vain vähän, haluan tehdä vielä syväsukelluksen positiivisen pedagogiikan maailmaan. Syntyi idea vahvuusfestareista, joihin valmista materiaalia löytyy täältä Positiivisen CVn sivuilta. Kiitos Kaisa Vuorisen todella inspiroivan koulutuksen, sain vinkin näistä materiaaleista. Tässä juttuja, joita olen suunnitellut. Osa ideoista on tuolta sivulta ja osa jostain matkan varrelta. Fokuksessa on positiivisuus kaikilta kanteilta.

  1. Mindfulness-tuokiot tuntien alussa. Mindfulness, kokemuksen tiedostaminen ja havainnointi uteliaalla ja ystävällisellä asenteella on kaiken lähtökohta eli perusta, jolle kaikki muu rakentuu. Kehon, mielen, tunteiden havainnointia hengityksen ja eri aistien kautta. Muistutus siitä kaikesta harjoituksesta, mitä olemme tehneet.
  2. Vahvuusbongauspuu. Luokan seinällä on puunrunko, jonka oksille oppilaat kiinnittävät postit-lapuilla bongaamiaan vahvuuksia ja hyviä tekoja.
  3. Vahvuusdiplomit. Mightifier-appin sivuilta voi printata valmiit diplomit. Jaoin oppilaille listan, johon he listaavat jokaisen muun oppilaan mielestään tärkeimmän vahvuuden. Diplomit tulevat tämän ja oman oppilaantuntemukseni kautta.
  4. Positiivinen CV. Ohje löytyy edellä mainitulta nettisivulta. Oppilaat tekevät tämän itse. Tämä ja diplomi jaetaan todistuksen kanssa.
  5. Vanhempien bongaamat vahvuudet ja ylpeydenaiheet. Osallistan varmaankin jollain tapaa myös vanhemmat. Ehkä he saavat kirjoittaa lapselleen kirjeen.
  6. Positiivisuusrinki. Yksi kerrallaan ringin keskelle. Muut kirjoittavat ko. henkilöstä kivoja asioita ja muistoja paperilapulle parin minuutin ajan. Keskelläolija saa laput itselleen.
  7. Hyvän jakaminen opettajille. Laitetaan luokkaan lappu jokaista tuttua opettajaa kohden. Oppilaat kirjoittavat jotain positiivista ko. opettajalle.
  8. Valokuvien ja videoiden katselua. Olen valokuvaajana kuvannut kaikki erityistapahtumat ja retket. Niitä katsomme jossain kohtaa. Myös videoita on paljon. Olen laittanut vähän kuin teaserina viimeisen kuukauden ajan tietokoneeni taustakuvaksi noiden rekirn ryhmäkuvia.
  9. Vahvuuslasit. Näiden askarteluohje löytyy myös PCVn sivuilta. Näiden avulla on hyvä bongata omai ja muiden vahvuuksia.
  10. Paljon halauksia, hymyä ja huomiointia <3

PS. Onneksi ympäristöopin ja historian kirjat on käyty loppuun. Aikaa riittää 😉