Pettymyksen kohtaaminen tietoisuuden kehän avulla

(Tämä juttu on julkaistu alkupräisenä versiona 28.11.2016 osana HundrED-projektiani. Koko projekti on täällä: https://hundred.org/en/projects/tunne-ja-tietoisuustaitojen-opettaminen Luokkani oli tuolloin nelosella. Tämä teksti on editoitu vastaamaan nykyistä tietämystäni.)

(C) Hunter Johnson

Oppitunti. Sanakoe. Oppilas ei osaa yhtä sanaa. Hän alkaa itkeä. Toinen on jättänyt tehtävänsä osittain tekemättä. Hänkin alkaa itkeä. Kolmas on jättänyt vihkonsa kotiin. Myös hän alkaa itkeä. Itkuaalto pyyhkäisee luokkani yli ja suurin osa oppilaista katsoo minua ehkä hieman ihmetellen, kun jatkan oppituntia normaalisti. Tulee mieleen eka opevuosi Norssissa. Harjoittelimme ykkösten kanssa virkkaamista. Viisi itki, kun eivät osanneet. Pettymys ja itku. Normaali reaktio pienille nassikoille ja näköjään vähän isommillekin. 

Tunteiden tunteminen on todella tärkeää. Niin turvallisen ympäristö rakentaminen, että oppilaat uskaltavat tuntea, on haaste kaikille opettajille. Missä kohtaa pitäisi osata hillitä itsensä? Milloin voi “antaa palaa” ja antaa itkun tulla? Milloin opettajan pitää lohduttaa? Mitä tehdä omalle syyllisyydentunteelle, joka nousee, kun oppilas itkee ja et voi ottaa syliin? Milloin on hyvä ottaa syliin ja milloin on hyvä antaa olla? Onko tämä lapsi se, joka käyttää itkua manipulointiin? Onko itku lapsen herkkyyttä? Tässä muutama kysymys, mitä mieleeni tuli tuon oppitunnin aikana ja kun mietin asiaa jälkeenpäin.

Tunnin jälkeen aloin miettimään, kuinka voin auttaa lasta, jonka maailma järkkyy. Toistan siis, että itku on ihan normaali reaktio. Monesti sitä seuraa kuitenkin häpeä ja nolostuminen. Toinen pointti, jota mietin oli, että miten vahvistaa lasta niin, että pettymyksen kokeminen ei osu niin syvälle. Oppilaissani kaksikielisessä opetuksessa on paljon perfektionismin piirteillä varustettuja lapsia. 

Oli aika kaivaa esiin tietoisuuden kehä ja miettiä luokan kanssa työkalupakkia pettymyksen kokemuksen käsittelyyn ja resilienssin eli psyykkisen palautumiskyvyn lisäämiseen.

Mindfulnessin perusajatuksista yksi on, että pyritään ystävystymään vaikeiden tunteiden ja vaikeiden ajatusten kanssa. Tarkoituksena ei ole siis paeta tunnetta, vaan normalisoida se ja osoittaa vaihtoehtoja, joista oppilas voi ehkä valita joskus myöhemmin. Puhumme luokassani myös koko ajan paljon siitä, että kaikki tunteet ovat ok, kaikki ajatukset ok. Tunteita ja ajatuksia ei ole tarkoitus pysäyttää. Tärkeätä on suhteemme niihin ja kuinka reagoimme niihin. 

1. Tilanteen määrittely

Aluksi kävimme läpi tilanteita, missä lapset ovat kokeneet pettymyksiä. Lista on liikuttava: uuteen paikkaan muuttaminen tutusta talosta, koulutarvikkeiden hukkaaminen, pallo ei mene maaliin, et voita (vaikka hetken näytti päinvastaiselta), et ole paras (vaikka yrität parhaasi), olet työskennellyt turhaan (työn tulos häviää jotenkin, pullat palavat uuniin,…), vanhemmat eivät anna tehdä kivoja asioita, unohdat kotiläksysi, teet tehtävän väärin, koska et kuunnellut ohjeita, opiskelit väärät asiat, et opiskellut kokeeseen, koearvosanasi on huonompi, kuin luulit, ope korjaa kokeen väärin jne. Lista olisi kasvanut, mutta siirryimme jo seuraavaan vaiheeseen. 

2. Mitä minussa tapahtuu

Poimin tilanteeksi sen, että arvosana on huonompi, kuin mitä oppilas odotti. Kerron Matthew-nimisestä pojasta, joka oli opiskellut matikan kokeeseen todella paljon. Tehtäviin vastaaminen tuntui helpolta ja hän oli varma, että nyt tuli täydet pisteet. Kun hän sai koepaperin, niin siinä luki, että hän jäi viisi pistettä vajaaksi. Hän oli todella pettynyt.

Seuraavaksi aloimme käydä läpi tietoisuuden kehän kysymyksiä. Menetelmän kuvaus löytyy täältä: https://onnellisuuspaja.fi/ruma-ankanpoikanen/

Kehon tuntemukset: sydän hakkaa nopeammin, keho “jähmettyy”, keho tuntuu kutistuvan, veri alkaa virrata nopeammin.

Tunteet: surullinen, vihainen (itselleen), pelokas, stressaantunut, järkyttynyt.

Ajatukset: “Olen huonoin kaikista.”,”Miksi edes opiskelin?”, “Mitä vanhemmat sanovat?”, “Kaikki nauravat minulle.”

Toiminta/reaktio: itkeminen, lyöminen, potkiminen, pakoon lähtö.

Näihinkin kaikkiin kohtiin olisi tullut enemmän asioita, mutta koko homman ei ollut kuin puoli tuntia aikaa. Se oli liian vähän ja meinasi tulla kiire. Eli kannattaa valita ainakin yksi oppitunti, niin saa edetä rauhassa. 

3. Työkalut: vahvuudet käyttöön

Samalla tavalla kuin aiemminkin, oppilaat kävivät hakemassa taululta vahvuuksia, joiden he uskoivat auttavan Matthew’ta tilanteessa. Pyysin kuulla kunkin porukan perustelut. Lisäksi he keksivät taas “voimalauseet” tälle pojalle. Tässä asiat, jotka he halusivat sanoa:

Sosiaalinen älykkyys: Älä valehtele. (Et saa ystäviä sillä tavalla.)
Rohkeus: Kerro jollekin arvosanasta. Se helpottaa.
Toivo: Ei haittaa, jos yksi koe menee huonosti.
Itsesäätely: Hillitse itsesi.
Luovuus: Mieti, mitä kannattaa tehdä.

Nyt olen siis kokeillut tätä mallia kaksi kertaa. Täytyy sanoa, että oppilaani ovat todella hyviä kuvaamaan tilanteita ja ajatuksiaan. En uskonut, että nelosluokkalaiset olisivat näin “kypsiä”. Toki nyt jälkeenpäin, kun tätä tekstiä editoin, niin tajuan, että oppilaillani oli, kiitos vuosien tunne- ja tietoisuustaitotreenien, ilmiömäinen kyky sanoittaa kokemustaan. Kaiken kaikkiaan uskon, että oppilaani saivat tästä harjoituksesta taas hyviä työkaluja arjessa selviämiseen.

Tältä taululle kerätyt asiat näyttivät
Suomenkielinen kehä

Hymyn voima

Eilen sain kunnian emännöidä Akaasta Espooseen asti minun opetustani katsomaan tullutta bussilastillista opettajia. Sain paljon hyvää palautetta.

Eräs palaute jäi erityisesti mieleen. Yksi opettajista oli kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka ojensin oppilaita, jotka eivät pysyneet hiljaa. Kun toruin oppilasta ja hän hiljeni, hymyilin oppilaalle. Opettaja oli otettu siitä, kuinka annoin oppilaalle positiivisen palautteen (hymyn) saman tien.

Tämä oli todella tärkeä palaute, koska hymy ei ollut tietoinen.

Joskus koen harmitusta siitä, että joudun ojentamaan oppilaita tilanteessa, jossa on hyvä flow päällä ja tunnelma katossa. Tämä palaute toi kuitenkin mieleeni sen, että positiivisen pedagogiikan ja positiivisen harjoittaminen säännöllisesti sisäistyy pakostakin.
Minulla on valinta tänäänkin sen suhteen, mitä itsessäni ruokin: positiivista vai negatiivista. Se, mitä ruokin, vahvistuu <3

Näin aivot oppivat

Olen seurannut jo jonkin aikaa aivotutkija Minna Huotilaisen haastatteluja ja kirjoituksia netissä. Huotilainen on siis kasvatustieteen professori Helsingin yliopistosta. Tutkimusmenetelmänä hänellä on aivotutkimus. Huotilaisella on kyky sanoittaa monimutkaisia asioita kansantajuisesti niin, että kaikkien on mahdollista ymmärtää, mistä on kysymys. Aivotiede on mielestäni todella mielenkiintoista ja se liittyy olennaisesti yhteen mindfulnessin kanssa.

Olin siis kovin täpinöissäni ja odotukset olivat korkealla, kun sain käteeni tämän oppimiseen ja aivotukimukseen liittyvän kirjan. Kun avasin teoksen ja katsoin sisällysluetteloa, meinasi tulla hiki. Kappaleiden otsikot ovat todella pitkiä. Toki sillä tapaa tietää paremmin, että mitä kukin tekstin osio pitää sisällään. Ensivaikutelma kirjasta oli siis sekava. SE kuitenkin hälveni kirjaa luettaessa.

Kirja on jaettu kolmeen osaan:
1. Oppimisen työkaluja: muisti, tarkkaavaisuus, motivaatio, liikunta nukkuminen ja suoliston merkitys
2. Oppia ikä kaikki: oppiminen vauvasta vaariin
3. Oppimisen alueita: oppiminen ainealueittain: Lukeminen, matematiikka, musiikki, kielet, taito- ja taideaineet
Lopussa on vielä koontina pohdittu sitä, miten oppimisen aivotutkimusta pitäisi käyttää. Kirjan päättää laaja lähdeluettelo, joka on jaoteltu aihealueittain.

Jokainen isompi teema alkaa siihen liittyvällä tutkimuksella. Tutkimus on johdanto aiheeseen.

Kirjassa on paljon sellaista asiaa, joka on tullut vastaan jo aiemminkin. Koko oppimisen lähtökohtana se, että oppiminen tarkoittaa aina aivojen rakenteellista muutosta

Tapojen automatisoituminen on todella tärkeää. Se oli itselleni uutta, että automatisoitunutta tapaa ei voi oppia pois. Sen sijaan sitä voi muokata tai vaihtoehtoisesti tilalle voi oppia jotain uutta. Tämä on tärkeää tietoa itseänikin ajatellen. Kun huomaan sellaisia tapoja, joista haluan eroon, ei auta yrittää vältellä niitä. Ennemminkin kannattaa miettiä, mikä voisi olla uusi tapa tai toimintamalli. Tämä on kiinnostavaa koulumaailmaan vietynä. Monesti tulee vain kiellettyä asioita ilman uusien tapojen esittelyä.

Kiinnostavaa oli se, että nykytiedon mukaan aivot eivät vain reagoi ärsykkeisiin, vaan myös ennakoivat sitä, mitä tulee tapahtumaan. On kyse esitietoisesta oppimisesta. Kykymme ennakoida kaikenlaisia tilanteita: mallintaa tulevaa ja suunnitella mahdollisia toimintamalleja, vaikuttaa kaikkeen havainnointiin.

En ollut tiennyt, että tulen keksimisellä on ollut niin suuri vaikutus ihmisen aivoihin. Ihmisen käyttämästä energiasta noin 1/4 menee aivojen toiminnan ylläpitoon. Kun ihminen keksi tulen, hän alkoi kypsentää ruokaa. Kypsä ruoka imeytyy paremmin kuin raakaravinto. Näin ihmisen aivojen kehittyminen nykyiselle tasolle on mahdollistunut. Aivojen käyttämää tilaa ei voi lisätä. Siksi kannattaakin kiinnittää huomiota, siihen, mitä pääkopan sisällä on. Mitä aivojen yhteyksiä vahvistaa.

Koko kirjan kiinnostavin osuus minulle oli muistia, tarkkaavaisuutta ja motivaatiota tarkasteleva osio. Siinä oli monta hyvää muistutusta sekä uusia oivalluksia. Oppimisen motivaatio on synnynnäistä, kiitos dopamiinin. Kiinnostavaa on myös, että ulkoinen motivaatio heikentää sisäistä motivaatiota. Tämä laittaa kaikenlaiset tarrat, arvosanat ja muut palkinnot ihan uuteen valoon. Se, että oppilaalla on oppimisessa hallinnan tunne, etenemisen mahdollisuus sekä että opittava asia on yhteydessä oppilaan elämään, lisää sisäistä motivaatiota.

Omaan käyttöön tulee myös muistutus siitä, kuinka liikunta tehostaa oppimista. Liikkuminen auttaa oppilasta muistamaan sen hetkisen opittavan asian paremmin, kasvattaa muistikapasiteettia, auttaa keskittymään, ehkäisee masennusta ja näin se tekee kaiken tulevan oppimisen helpommaksi.

Tämä kirja on sellainen teos, joka kannattaa hankkia itselleen. Silloin sitä voi käyttää käsikirjana. Huotilaisen mukaan kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei yleistä asioita liikaa. Tosielämä ja arki on hyvin monimuotoista ja oppiminen monien asioiden summa.

Kun kirjan on lukenut, osaa arvostaa sisällysluettelon otsikoiden perinpohjaisuutta. On helppo löytää tekstit, jotka palaavat mieleen.

Suosittelen kirjaa kaikille lasten kanssa tekemisissä oleville. Siitä on varmasti hyötyä sekä vanhemmille, opettajille ja muille lapsen lähiryhmille.

Oppilaiden haastattelu: mindfulness ja sen hyödyt

Ohessa video, jossa nyt jo seitsemännen luokan oppilaat kertovat mindfulness-harjoitteiden tekemisestä. Kyseessä on siis luokka, jolle toin tunne-, tietoisuus ja vahvuustaitoja aina ykkösluokalta lähtien.

Näitä nuoria kun katselee ja kuuntelee, niin tietää tehneensä merkityksellistä työtä.

Kevään viimeisten viikkojen positiivisuusfestarit

Luokassani alkoi menneellä viikolla positiivisuusfestarit. Olemme kulkeneet kuusi vuotta yhteistä matkaa ja olemme hitsautuneet tiiviiksi yhteisöksi. Minä ja 19 mussukkaani. Olen opettanut  tälle porukalle tunne- ja tietoisuustaitoja sekä vahvuuspedagogiikkaa koko heidän koulutaipaleensa ajan. On valtavan palkitsevaa nähdä oman työnsä hedelmät. Vaikka teinien maailmaan kuuluu enenevässä määrin draamaa, on ilo nähdä, kuinka hyvin oppilaat osaavat sanoittaa kokemustaan ja toimia tilanteissa rauhallisesti ja järkevästi. Mindfulness-opit tulevat hyvin arjen tilanteisiin.

Nyt kun aikaa on vain vähän, haluan tehdä vielä syväsukelluksen positiivisen pedagogiikan maailmaan. Syntyi idea vahvuusfestareista, joihin valmista materiaalia löytyy täältä Positiivisen CVn sivuilta. Kiitos Kaisa Vuorisen todella inspiroivan koulutuksen, sain vinkin näistä materiaaleista. Tässä juttuja, joita olen suunnitellut. Osa ideoista on tuolta sivulta ja osa jostain matkan varrelta. Fokuksessa on positiivisuus kaikilta kanteilta.

  1. Mindfulness-tuokiot tuntien alussa. Mindfulness, kokemuksen tiedostaminen ja havainnointi uteliaalla ja ystävällisellä asenteella on kaiken lähtökohta eli perusta, jolle kaikki muu rakentuu. Kehon, mielen, tunteiden havainnointia hengityksen ja eri aistien kautta. Muistutus siitä kaikesta harjoituksesta, mitä olemme tehneet.
  2. Vahvuusbongauspuu. Luokan seinällä on puunrunko, jonka oksille oppilaat kiinnittävät postit-lapuilla bongaamiaan vahvuuksia ja hyviä tekoja.
  3. Vahvuusdiplomit. Mightifier-appin sivuilta voi printata valmiit diplomit. Jaoin oppilaille listan, johon he listaavat jokaisen muun oppilaan mielestään tärkeimmän vahvuuden. Diplomit tulevat tämän ja oman oppilaantuntemukseni kautta.
  4. Positiivinen CV. Ohje löytyy edellä mainitulta nettisivulta. Oppilaat tekevät tämän itse. Tämä ja diplomi jaetaan todistuksen kanssa.
  5. Vanhempien bongaamat vahvuudet ja ylpeydenaiheet. Osallistan varmaankin jollain tapaa myös vanhemmat. Ehkä he saavat kirjoittaa lapselleen kirjeen.
  6. Positiivisuusrinki. Yksi kerrallaan ringin keskelle. Muut kirjoittavat ko. henkilöstä kivoja asioita ja muistoja paperilapulle parin minuutin ajan. Keskelläolija saa laput itselleen.
  7. Hyvän jakaminen opettajille. Laitetaan luokkaan lappu jokaista tuttua opettajaa kohden. Oppilaat kirjoittavat jotain positiivista ko. opettajalle.
  8. Valokuvien ja videoiden katselua. Olen valokuvaajana kuvannut kaikki erityistapahtumat ja retket. Niitä katsomme jossain kohtaa. Myös videoita on paljon. Olen laittanut vähän kuin teaserina viimeisen kuukauden ajan tietokoneeni taustakuvaksi noiden rekirn ryhmäkuvia.
  9. Vahvuuslasit. Näiden askarteluohje löytyy myös PCVn sivuilta. Näiden avulla on hyvä bongata omai ja muiden vahvuuksia.
  10. Paljon halauksia, hymyä ja huomiointia <3

PS. Onneksi ympäristöopin ja historian kirjat on käyty loppuun. Aikaa riittää 😉

Nelosluokkalaisten ajatuksia mindfulnessista ja toisten auttamisesta

Ohessa uudelleneditoituja videoita parin vuoden takaa. Videot julkaistiin alunperin HundrED-hankkeen tiimoilta. Toisessa videossa keskitytään mindfulnessin tärkeään ulottuvuuteen, eli siihen , että sitä tehdään kaikkien ihmisten hyväksi, eikä vain itsen hyväksi. Tavoitteena on myös ystävällisyys kaikkia kohtaan.

Haastatteluja mindfulness-aiheesta
Random Acts of Kindness / Ystävällisiä tekoja

Nopea vinkki luokkaan: noppa ja mindfulness-kortit

Tilasin internetin ihmeellisestä maailmasta englanninkieliset Mindful Kids-kortit. Nämä osuivat silmään, koska olen aikoinaan ihastunut saman tekijän Yoga Prezels-kortteihin.

Sarjassa on viiden eri teeman kortteja: päivän aloitus, rauhan löytäminen, keskittyminen, sydämen avaaminen sekä lepo ja rentoutus. Nopassa on kuusi tahkoa, joten yhdestä tuli random (sattuma). Eli noppa pyörimään ja sen mukaan vedän kortin pakasta.

Ykköset on ihan innoissaan näistä! Tänään hengiteltiin ja lähetettiin valoa sydämestä itselle, hyvälle ystävälle/lemmikille ja kaikille luokassa. Olemme jo heittäneet mielikuvituslampeen kiviä ja seuranneet, miten veden pinnan renkaat kasvavat ja venytelleet kuin eläimet. Todella motivoivaa!

Tunnetaitoja ykkösille: Jukka-Hukka osa 3

Tällä kertaa paneuduimme pelkoon ja jännittämiseen sekä niiden käsittelyyn. Tunnin aloitimme taas määrittelemällä ilmiöt, eli mitä jännitys ja pelko ovat. Tunnin kirjana oli Jukka-Hukka ja varjohirviö.

Juttelimme siitä, että millaisissa tilanteissa jännittää ja pelottaa. Jännitystä elämään tuovat jumppakisat, uudet kaverit, synttäreille meno ja lahjat.

Mutta mikä on jännityksen ja pelon ero? Tähän tuli vastaus aika helposti: jännittämiseen liittyy kivan asian tekeminen. Yksi oppilas kertoi, kuinka jännittämisestä saa voimaa. Tuntemukset kehossa ovat samantyyppisiä. Jännityksessä vatsassa lentelee perhosia. Kädet saattavat hiota ja jopa täristä. Keho pomppii. Pelko taas aiheuttaa sen, että vatsan perhoset muuttuvat ihan vatsakivuksi, raskaiksi ja kömpelöiksi lepakoiksi. Pelottavia asioita ovat pelottavat elokuvat, pimeä, hämähäkit, isot vihaiset koirat, myrskyt, tornadot ja maanjäristykset.

Mikä on sitten jännityksen ja pelon tehtävä? Tää on mielestäni todella olennainen asia tuoda esille jo lasten kanssa. Olin kuitenkin yllättynyt, että tähänkin keksittiin vastaus. Ne valmistavat meitä tulevaan. Jännitys valmistaa meitä parhaimpaan suoritukseemme. Pelko taas valmistaa puolustautumaan tai pakenemaan. Kerroin, miten sydän hakkaa, veri virtaa ja hengitys tihenee, kun keho valmistautuu. Joku sanoi, että kun pelkää, niin keho valtaa mielen. Sydämeen sattuu, keho pysähtyy, “aivot tuntuu mahassa” ja “aivot varoittaa” meitä.

Itse kirjassa oli pari kohtaa, joista keskustelimme ja jotka haluan tuoda tässä vielä esille. Ensimmäinen on se, että joskus pelottavan asian käsittelyyn auttaa näkökulman muuttaminen. Jukka Hukka kuvitteli varjohirviön söpönä, karvaisena oliona ja pääsi näin yli pelosta.

Toinen pointti on se, että miksi peloista kertominen on joskus vaikeaa. Lapset voivat pelätä sitä, että leimataan nössöksi tai nynnyksi, jos myöntää pelkäävänsä jotain. Tästä saisi varmaan ihan oman tunnin aiheen.

Löysin muuten Avril McDonaldin nettisivun videoineen. Kyseessä on englanninkielinen sivusto, mutta YouTubesta löytyy myös suomenkielisiä videopätkiä kirjoihin liittyen.

Tunnetaitoja ykkösille: Jukka Hukka osa 2

Tällä viikolla tutustuimme Jukka Hukka -sarjan kirjaan Jukka Hukka ja kirjava takki: Ystävällisyys ja toisen huomioiminen. Kirja kertoo kiusaamisesta ja siitä, kuinka voimme vastata ikäviin asioihin ystävällisyydellä.

Sanon nyt heti alkuun sen, että huonoa kohtelua ei pidä ikinä hyväksyä tai sietää. Nyt on kysymys siitä, että jos vastaamme pahaan pahalla, niin paha vahvistuu. Jos pystymme muuttamaan näkökulmaa ja vastaamaan ystävyydellä, on mahdollista päästä rakentavasti eteenpäin. Tämän haluan myös oppilaideni oppivan.

Ennen kuin aloitimme sadun lukemisen (johon muuten menee vain 5–10 minuuttia hyvän pohjustuksen jälkeen), puhuimme oppilaiden kanssa siitä, mistä kiusaamisen tunnistaa. Näillä oppilailla on ollut KiVa-koulun teemaa jo oman open kanssa, mutta koen, ettei tätä aihetta voi koskaan käsitellä liikaa. Todettiin, että kiusaaminen on toisen kehon ja mielen satuttamista: lyömistä, puremista, tönimistä, valehtelua, leikistä ulos jättämistä, kaikenlaista ilkeyttä.

Tärkeä esille otettava pointti oli myös se, että mikä on kiusaamisen ja riidan ero ja mikä oikeastaan on kiusaamisen määritelmä. Otin esille erilaisia esimerkkejä kiusaamisesta ja muista konflikteista. Tultiin siihen johtopäätökseen, että kiusaaminen on aina toistuvaa ja siihen liittyy valta: toinen tai toiset ovat kiusattavaa vahvempia joko fyysisesti tai henkisesti.

Tämän jälkeen käytiin läpi tilanteita, joissa oppilaat ovat kohdanneet kiusaamista joko itse tai nähneet jotain kiusattavan. Pohdittiin, miltä kiusaaminen tuntuu. Se on sateinen säätila sisällä, se on surua, se on vihaa.

Mietittiin, mitä kiusaamistilanteessa voi tehdä. Todettiin, että murheet voi kertoa aina jollekin toiselle: kaverille, sisarukselle tai aikuiselle. Jollakin on oma paikka, minne mennä rauhoittumaaan. Eräs oppilas oli kuullut sisällä olevasta äänestä, viisaasta pöllöstä *), joka auttaa hankalissa tilanteissa.

Sitten mietittiin vielä, että kuinka kostaminen vaikuttaa tilanteen kehittymiseen. Asia kasvaa ja kasvaa, kunnes se saattaa olla todella vaikea hoitaa. Kirjassa Jukan kiusaaja joutui hankalaan tilanteeseen ja Jukka oli ainoa paikalle osunut. Ilman hänen apuaan kiusaajalle olisi käynyt huonosti. Kun Jukka oli kiusaajalle ystävällinen, jotain suli kiusaajan sisällä. Hän ei ollut osannut olla ystävällinen, koska häntä ei oltu aiemmin kohdeltu ystävällisesti.

Emme voi olla aina onnellisia ja iloisia, mutta ystävällisiä voimme olla. Aina.

*) Tämä on Goldie Hawnin Mind Up-ohjelmasta ja Kymmenen läsnäolon minuuttia -kirjasta tuttu käsite: viisas pöllö tulee apuun, mielen vahtikoira saa kiukkuiseksi jne. Edellä mainitussa kirjassa on selitetty tämä lapsille aivoista kertomisen tapa.