Tunnetaitoja ykkösille: Jukka Hukka osa 2

Tällä viikolla tutustuimme Jukka Hukka -sarjan kirjaan Jukka Hukka ja kirjava takki: Ystävällisyys ja toisen huomioiminen. Kirja kertoo kiusaamisesta ja siitä, kuinka voimme vastata ikäviin asioihin ystävällisyydellä.

Sanon nyt heti alkuun sen, että huonoa kohtelua ei pidä ikinä hyväksyä tai sietää. Nyt on kysymys siitä, että jos vastaamme pahaan pahalla, niin paha vahvistuu. Jos pystymme muuttamaan näkökulmaa ja vastaamaan ystävyydellä, on mahdollista päästä rakentavasti eteenpäin. Tämän haluan myös oppilaideni oppivan.

Ennen kuin aloitimme sadun lukemisen (johon muuten menee vain 5–10 minuuttia hyvän pohjustuksen jälkeen), puhuimme oppilaiden kanssa siitä, mistä kiusaamisen tunnistaa. Näillä oppilailla on ollut KiVa-koulun teemaa jo oman open kanssa, mutta koen, ettei tätä aihetta voi koskaan käsitellä liikaa. Todettiin, että kiusaaminen on toisen kehon ja mielen satuttamista: lyömistä, puremista, tönimistä, valehtelua, leikistä ulos jättämistä, kaikenlaista ilkeyttä.

Tärkeä esille otettava pointti oli myös se, että mikä on kiusaamisen ja riidan ero ja mikä oikeastaan on kiusaamisen määritelmä. Otin esille erilaisia esimerkkejä kiusaamisesta ja muista konflikteista. Tultiin siihen johtopäätökseen, että kiusaaminen on aina toistuvaa ja siihen liittyy valta: toinen tai toiset ovat kiusattavaa vahvempia joko fyysisesti tai henkisesti.

Tämän jälkeen käytiin läpi tilanteita, joissa oppilaat ovat kohdanneet kiusaamista joko itse tai nähneet jotain kiusattavan. Pohdittiin, miltä kiusaaminen tuntuu. Se on sateinen säätila sisällä, se on surua, se on vihaa.

Mietittiin, mitä kiusaamistilanteessa voi tehdä. Todettiin, että murheet voi kertoa aina jollekin toiselle: kaverille, sisarukselle tai aikuiselle. Jollakin on oma paikka, minne mennä rauhoittumaaan. Eräs oppilas oli kuullut sisällä olevasta äänestä, viisaasta pöllöstä *), joka auttaa hankalissa tilanteissa.

Sitten mietittiin vielä, että kuinka kostaminen vaikuttaa tilanteen kehittymiseen. Asia kasvaa ja kasvaa, kunnes se saattaa olla todella vaikea hoitaa. Kirjassa Jukan kiusaaja joutui hankalaan tilanteeseen ja Jukka oli ainoa paikalle osunut. Ilman hänen apuaan kiusaajalle olisi käynyt huonosti. Kun Jukka oli kiusaajalle ystävällinen, jotain suli kiusaajan sisällä. Hän ei ollut osannut olla ystävällinen, koska häntä ei oltu aiemmin kohdeltu ystävällisesti.

Emme voi olla aina onnellisia ja iloisia, mutta ystävällisiä voimme olla. Aina.

*) Tämä on Goldie Hawnin Mind Up-ohjelmasta ja Kymmenen läsnäolon minuuttia -kirjasta tuttu käsite: viisas pöllö tulee apuun, mielen vahtikoira saa kiukkuiseksi jne. Edellä mainitussa kirjassa on selitetty tämä lapsille aivoista kertomisen tapa.

Tunnetaitoja ykkösille: Jukka Hukka osa 1

Alkanut vuosi on ollut kaikin puolin erikoinen ja siksi olen joutunut jättämään blogikirjoittelun hetkeksi sivuun. On itse asiassa tehnyt hyvää olla kirjoittamatta, vaikka sisäinen pieni ääni on minua siitä arvostellut. Edelleen tuo ääni on välillä sitä mieltä, että jos en suorita, niin olen arvoton. Tämä on sinäänsä hassua, koska enhän ole tällä blogilla kellekkään tulosvelvollinen. Silti tämä ääni saa minut kokemaan, että petän ihmiset, jos en ole tarpeeksi tuottava.

On tärkeää, että tiedostaa tuon äänen, koska sitten sille voi sanoa kiitokset huolenpidosta ja toivottaa hyvää matkaa etenpääin. Tuo ääni ei ole enää tarpeellinen.

On aivan ihanaa aloittaa taas blogittaminen ja mikä sen parempi aihe kuin ykkösluokkalaisten tunnetaito-opetus. Olen ollut kuluneen lukuvuoden heidän aineenopettajansa äidinkielessä, kuviksessa ja käsityössä. Olen heti ensimmäisistä tunneista lähtien opettanut heille tietoisuustaitoja. Olemme tehneet aina tunnin alkuun keskittymisharjoituksen, jossa olemme kiinnittäneet huomiota milloin hengitykseen, milloin ääniin ympäristössä ja milloin kehon tuntemuksiin.

Olemme myös puhuneet tunteista ja siitä, missä ne kehossa tuntuvat aina, kun aapisen kappaleessa on ollut sopiva teema. Nyt aloimme tehdä tunnin alkuun aina silloin tällöin Kehoni on, mieleni on -harjoitusta. Siinä laitetaan hetkeksi silmät kiinni ja käännetään huomio sisäänpäin omaan kehoon ja omiin tunteisiin. Mietitään, mikä säätila tai väri oma tunne on ja samoin mikä on oman kehon tila. Sitten kerrotaan joko parille, ryhmässä tai koko luokalle “Kehoni on…” ja “Mieleni on…”

Tähän tunnetaito-opetukseen tuovat hyvän lisän Jukka Hukka -sarjan kirjat ja tunnekortit. Kyseessä ovat Avril McDonaldin PS-Kustannuksen vuonna 2018 julkaisema kirjasarja. Käytämme kunkin kirjan käsittelyyn oppitunnin verran ja äidinkielen ryhmätunnit ovat tähän oiva aika.

Ensimmäisellä Hukka-tunnilla keskityimme kirjaan Jukka Hukka ja lohikäärmevauva: rauhoittumisen harjoitteleminen. Kirjassa Jukan kulkua haittaavat repussa painavat huolet. Matka lohikäärmevauvaa katsomaan ei meinaa sujua millään. Jukka jää kavereista jälkeen.

Aloitimme tunnin juttelemalla siitä, mitä ovat tunnetaidot. Mikä on tunne ja mikä on taito. Oppilaat määrittelivät, että on kyse siitä, millainen olo on. Taito taas on sellainen, mitä voi opetella. Opitaan tietämään, miltä itsestä tuntuu ja miltä kaverista tuntuu.

Sitten kävimme läpi sitä, millaisia murheita oppilailla on. Keskusteluun nousivat painajaiset, kauhuleffat (kun kysyin leffan nimeä, niin kuulemma Harry Potter on sellainen), vanhempien riitely, yksin kotona oleminen ja se, osaako spelling testissä.

Oppilaat osasivat nimetä mielestäni hyvin murheisiin liittyviä tunteita. Listattiin viha, suru, pelko ja huolestuminen. Todettiin, että monet näistä tunteista tuntuvat masussa ja sydämessä.

Seuraavaksi mietittiin sitä, että millä tavalla toimia, jos murheita tulee. Tässä ykkösten lista

  • hengittely
  • kivojen asioiden miettiminen
  • avun pyytäminen vanhemmalta, opelta tai joltain muulta
  • lemmikille kertominen
  • unilelulle kertominen

Sitten luimme sadun. Oppilaiden tehtävänä oli kuunnella tarkkaan, mitä murheen kanssa selviämisen keinoja sadussa kerrotaan. Samojahan sieltä löytyi. Opeteltiin sananlasku “Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu murhe on puolikas murhetta.”

Tunnin loppuun tehtiin kirjassa esitelty hengitysharjoitus, eli sisäänhengityksellä laske yhteen, uloshengityksellä kahteen ja niin edelleen aina kymmeneen asti. Ja sitten sama uudestaan.

Voin kyllä jo tämän yhden kerran perusteella suositella lämpimästi tätä kirjasarjaa. Runon muotoon kirjoitetut sadut opettavat äidinkielen rakenteita ja riimejä. Kirjan lopussa olevat tehtävät antavat hyvän toimintapankin, jos itsellä ei ajatus leikkaa. Kuvitus on valloittava! Oppilaatkin olivat innoissaan ja todella iloisia, kun kuulivat, että tämä oli vasta sarjan ensimmäinen kirja ja että lisää Hukka-tunteja on tiedossa.


Terveen mielen ja terveiden aivojen ruokavalio

Vuosi on vaihtumassa. Minulle tämä merkitsee sitä, että on aika tehdä inventaariota menneestä ja asettaa tavoitteita tulevaan.

On itsestään selvää, että terveellinen ruokavalio luo fyysistä hyvinvointia. Kukaan ei kyseenalaista tätä. Kun puhumme mielen ja aivojen hyvinvoinnista, asia ei olekaan ihan yhtä yksinkertainen. Maailma on pullollaan erilaisia teorioita, uskomuksia ja ismejä siitä, kuinka saavuttaa mielenterveys. Itse olen kiinnostunut tiedosta, joka on tutkittua ja siitä, mitä itse koen käytännössä toimivaksi ja järkeenkäyväksi. Kyseenalaistaminen ja kokemuksellisuus ovat avainasemassa.

Daniel J. Siegelin kirjassa Brainstorm – Nuoruuden aivomyrskyn voima ja merkitys on esitelty kiinnostava jaottelu siitä, mitä terve mieli ja terveet aivot tarvitsevat. Näen jaottelun tämän postauksen lopusta. Näille toiminnoille pitäisi varata aikaa päivittäin. Kyseessä on ikään kuin mielenterveyden lautasmalli. Voit itse päättää, mihin mielesi suuntaat. Huomion suuntaamisen ja toiminnan avulla kehitetään aivoihin uusia yhteyksiä ja jopa uusia hermosoluja. Kuten aivotieteessä todetaan Hebbin teoriassa, neuronit, jotka aktivoituvat yhdessä, liittyvät yhteen (Neurons that fire together, wire together). Toisin sanoen, se, mihin keskitymme, vahvistuu. Tämä seitsikko siis eheyttää aivojasi.

Kannattaa lukaista lista läpi. Onko joku osio, joka on jäänyt arjen kiireiden jalkoihin? Onko joku vain uhohtunut? Voisitko ajatella tekeväsi itsellesi päivittäiset tavoitteet niin, että kaikki osiot saisivat aikaa? Olisiko tässä ainesta uudenvuodenlupauksiin?

Loppuun vielä kiinalaista kansanviisautta:

“Tarkkaile ajatuksiasi, niistä tulevat sanasi. Tarkkaile sanojasi, niistä tulevat tekosi. Tarkkaile tekojasi, niistä tulevat tapasi. Tarkkaile tapojasi, niistä tulee luonteesi. Tarkkaile luonnettasi, siitä tulee kohtalosi.”

Ajatukset ovat siis kaiken lähtökohta. Sinä päätät, suuntaatko negatiivisuuden vai positiivisuuden kujalle.

Tietoisuustaitoja ekaluokkalaisten kanssa

Minulta kysytään välillä, kuinka opetan pienille tietoisuus- ja tunnetaitoja. Tässä yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka upotan opit arjesta nouseviin tilanteisiin.

Olemme tehneet ykkösten kanssa syksyn alusta lähtien aina tuntien alkuun erilaisia hengitys- ja huomiointiharjoituksia. Ne ovat monseti liittyneet opeteltaviin äänteisiin ja aakkosiin. Olemme tehneet mm. Uimari,- Lohikäärme- ja Aurinkohengityksiä. Välillä seisomme paikallamme käsi masun päällä seuraten vatsan nousemista ja laskemista tai tunnustelemme jalkapohjia maata vasten tai käsien tuntemuksia, kun ne roikkuvat sivuilla. Kysyn havaintoja aika ajoin oppilailta ja annan heidän itse tuottaa tunne- ja kehontuntemussanastoa.

Olen välillä kertonut heille sopivan tilaisuuden tulleen, että missä tilanteissa harjoitteita voi käyttää omassa arjessa. Olemme puhuneet esimerkiksi kiukusta, jännityksestä, ilosta ja surusta.

Tällä viikolla leikimme ilmaisutunnilla kilpa-ajo-nimistä peliä. Siinä pitää olla parillinen määrä pelaajia istumassa ympyrässä. Joka toinen kuuluu ensimmäiseen joukkueeseen ja joka toinen toiseen. Joukkueet voi nimetä vaikka kilpailevien pehmolelujen mukaan tai, kuten meillä tällä kertaa, pallojen värin mukaan.

Pallot lähtevät liikkeelle suunnilleen vastakkaisilta puolilta ympyrää. Pallo annetaan aina joukkueen seuraavalle pelaajalle, eli joka toiselle. Tarkoituksena on, että oma pallo saa kiinni toisen joukkueen pallon, eli pääsee sen edelle. Ope voi olla joko pelissä mukana tai, mikä hurjan hauskaa ja suosittua, selostajana kertomassa tapahtumista.

Ohjeita ei ole paljon. On hyvä muistaa, ettei palloa kannata heittää, koska silloin se helposti tippuu ja toinen joukkue hyötyy tietysti tästä. Toiseksi kannattaa seurata vain omaa palloa. Kyseessä on siis erittäin hyvä keskittymisharjoitus.

No, kuten aina, myös tälläkin kertaa pelin alettua alkoi hirveä huuto ja sähläys. Jokainen yritti paniikinomaisesti saada pallon äkkiä eteenpäin. Kun toinen  joukkue oli saanut pisteen, pysähdyimme hetkeksi. Istuimme ja tunnustelimme, missä jännitys tuntuu kehossa. Oli kutitusta ja pistelyä, sydämenlyönnit tunnettiin vahvasti ja teki mieli pomppia.

Peli jatkui. Sitten yksi oppilas alkoi ohjeistaa muita. “Hei, rauhoittukaa. Peli menee paljon paremmin, kun kaikki eivät hätäile.” Kun joukkue oli saanut taas pisteen, pysähdyimme miettimään, kuinka voi rauhoittua. No hengittämällä rauhallisesti tietenkin.

Sitten mietimme, kuinka rauhoittuminen vaikuttaa peliin. Ei tule heitettyä palloa. Pystyy paremmin keskittymään. Tässä kohtaa kerroin, kuinka nämä hengitysharjoitukset elikkä rauhalliset hengitykset auttavat meitä rauhoittumaan. Kun rauhoitumme, on meidän helpompi tehdä viisaita päätöksiä sen sijaan, että hätiköimme.

Hyvä arjen tilanne. Kokemuksellisen oppimisen kautta viesti meni varmasti perille. Ainoa ongelma oli, että seuraavalla kierroksella peli jatkui ja jatkui. Kumpikin joukkue keskittyi ja pelasi rennommin eli niin hyvin, että ratkaisua ei löytynyt. Peli piti laittaa poikki, koska tunti oli loppumassa.

Viikkourakat V: Bongaa hyvä teko

Tämän viikon vinkkinä on hyvän teon bongaaminen. Homma eteni näin:

  1. Bongaa hyvä teko, jonka joku luokkakaveri tekee.
  2. Kirjoita se viikkourakkalapun toiselle puolelle.
  3. Raportoi teko kaikkien kuullen.

Antaminen eli hyvän teon kertominen sai oppilaat hymyilemään. Vastaanottaminen teki myös iloiseksi. Oppilaat oikein hykertelivät ja luokassa oli maaginen ilmapiiri, kun kävimme näitä asioita läpi.

Oppilaiden vinkit joulukiireeseen

Jouluterveiset Kilonpuiston koulusta!

6B:n oppilaat ovat jo hyvää vauhtia valmistautumassa jouluun. Kiirettä ja hulinaa riittää. Kysyin heiltä parhaat vinkit joulukiireen ja -stressin selättämiseen.

Tässä vielä Nellan mainitsema Terälehti-harjoitus. Tunnelmaan pääsemiseksi voi katsoa YouTubesta kukkien avautumista ja sulkeutumista alemmasta linkistä.

Tunnelmaan pääsemiseksi voi katsoa YouTubesta kukkien avautumista ja sulkeutumista.

Viikkourakat IV: Kiitollisuuslistat


(c) Carl Attard via Pexels.com

Luokassani on ollut nyt tänä syksynä jonkin verran ylimääräistä draamaa. Asiaan vaikuttanee se, että porukka on tullut / tulossa murkkuikään. Tämän vuoksi ajattelin jatkaa kiitollisuusteeman käsittelyä viikkourakkalapuissa. Viikkotehtävänä on ollut listata päivittäin viisi asiaa, mistä on kiitollinen. Seuraavana päivänä piti laittaa eri asiat kuin edellisinä. Teimme tätä yhteensä kaksi viikkoa, eli kymmenen arkipäivää.

Kiitollisuuspäiväkirjoista on tehnyt tutkimusta mm. Seligman et al. (2005). Osallistujia pyydettiin kirjoittamaan ylös kolme hyvää päivän aikana tapahtunutta asiaa ja niiden tapahtumiseen vaikuttaneita tekijöitä. Lista tehtiin päivittäin. Kuukauden päästä huomattiin, että osallistujien onnellisuustasot olivat nousseet. Tämä vaikutus näkyi vielä kolmen kuukauden ja kuuden kuukauden seurannan kohdalla. Vaikutukset olivat pitkäaikaisempia kuin esimerkiksi tutkittujen viikon mittaisten onnellisuusinterventioiden vaikutukset.

Kiitollisuus on kuin taskulamppu pimeässä huoneessa. Asiat ovat olemassa, mutta emme näe niitä ilman että laitamme lampun päälle.

Kiitollisuustehtävä

Happy Thanksgiving!

Tai suomeksi se kai taipuu “Hyvää kiitospäivää!” Nimittäin tänään sitä juhlitaan Pohjois-Amerikan mantereella. Emme käyneet tänä vuonna oppilaiden kanssa läpi sen kummemmin ko. päivän taustoja. Haluan vain jakaa kanssanne tehtävän, jonka teimme. Idea lähti täältä, Tiny Art Roomista.

Valitsen kuvistyöt nykyään tosi huolella. Kuvisopettajan osaan arvostaa tarkkaa työtä. Luokkani vaan tuntuu haluavan näpertää töitään viikosta viikkoon. Näihin meni viisi oppituntia plus että suurin osa halusi vielä ottaa työn kotiin viimeisteltäväksi.

Homma meni osapuilleen näin:

  1. Tehtiin noin 5 minuutin mindfulness-harjoitus, jossa oppilaat kiinnittivät ensin huomiota hengitykseen ja kehoon. Sitten pyysin heitä tuomaan mieleen asioita, joista he pitävät, joista he ovat kiitollisia, jotka saavat heidät iloiseksi, jotka saavat heidät kukoistamaan ja jotka inspiroivat heitä.
  2. Kuvasin jokaisen oppilaan. Hän sai päättää, piirtääkö itse kuvansa vai käyttääkö valokuvaa.
  3. Tehtävänä oli graafisesti suunnitella päästä tuleva “ajatuksen virta” ja doodlata (piirrellä) virtaan näitä omia juttuja joko kuvin tai tekstein.
  4. Hahmottelu lyijärillä ja väritys tusseilla, puuväreillä tai vesiväreillä.

Helppo toteuttaa ja porukka tykkäsi!

Kiva työ marraskuun harmauteen! <3

Viikkourakat III: Palkitseminen Class Dojossa

Viikkourakat III: Viikkotehtävien palkitseminen

Olen menneinä viikkoina julkaissut pari juttua liittyen viikkourakoihin luokassani. Ensin kerroin siitä, kuinka ne auttavat stressinhallinassa ja sitten avasin yhtä tehtäväkokonaisuutta, jossa luonteenvahvuuksia opeteltiin viikkotehtävien kautta. Nyt kerron hieman viikkotehtävien palkitsemisesta.

Olen kokeillut vaikka minkälaisia palkitsemismenetelmiä, mutta en ole tähän mennessä löytänyt Class Dojo -sovellusta parempaa. Heti alkuun mainittakoon, että tämä palvelu on GDPR-yhteensopiva. Lisää aiheesta täällä. Jotkut kunnathan kiirehtivät kieltämään tämän huippuhyvän palvelun. Jos pelkää oppilaiden tietojen puolesta, voi heille tehdä koodinimet ja saada sitä kautta rauhan.

Jokaisella oppilaalla on oma hahmo, jolle kerätään pisteitä. Dojo tarkoittaa yhtä pistettä Class Dojo -sovelluksessa. Niitä kerätään sekä henkilökohtaiseen että yhteiseen pottiin. Dojoja on plus- ja miinusmerkkisiä. Itse käytän vain plussia. Miinusviestit menevät Wilmaan.

Vanhemmilla on mahdollisuus nähdä lastensa saavutukset. Palkittavia asioita ja niiden pistearvoja voi lisätä ja muokata itse. Pistearvot vaihtelevat välillä 1-5. Meillä saa esim. jokaisesta luetusta sivusta 100 dojoa, joten jos on lukenut 300 sivua, saa kolmen dojon arvoisen palkkion.

Dojoja saa meillä

  • toisten auttamisesta luokan WhatsApp-ryhmässä (ei ole luokan virallinen ryhmä ikärajojen takia), jossa kysellään lähinnä läksyjä ja muita muistettavia juttuja
  • luetuista sivuista (lukudiplomin sivutuote)
  • viikkotehtävistä
  • enkun ja matikan lisätehtävistä
  • hyvin menneistä retkistä
  • hyvin menneistä spelling testeistä
  • spellarit on Quizletissa, joten joidenkin harjoitteiden paras saa aina dojon
  • tiimityöskentelystä
  • sinnikkyydestä
  • muusta yllättävästä hyvästä
  • jos ei ole yhtään unohdusmerkintää sillä vikolla

Dojot eli pisteet kerätään viikkourakkalappuun. Kun oppilas saa 10 dojoa, hän saa dollarin. Dollarilla voi ostaa etuuksia. Niitä on listassa luokan seinällä. Etuja on muun muassa hahmon vaihtaminen, musan kuuntelu työskentelyn aikana, purkkapala, aktiivisuustauko koko luokalle, unelmatunnin suunnittelu (5 dollaria), Wilma-pyyhin (2 dollaria, saa käyttää vain kerran kuussa) ja pyjama-päivä. Osa palkinnoista on koko porukalle ja osa vain itselle.

Dollarin voi käyttää heti, sillä voi ostaa samantien etuisuuskortin, jossa palkinto lukee tai sen voi käyttää myöhemmin. Minulla on siis myös noita etuisuuskortteja. Englanninkielisenä Class Dojo -paketteja saa Teachers pay Teachersista 5–10 eurolla. Monet paketeista sisältävät editoitavia pohjia. Näihin käytetty raha on kyllä maksanut itsensä takaisin moninkertaisesti!

Tänä vuonna olen jakanut oppilaille aina kymmenen dojon kohdalla dollarin sijasta brag tagin, kehulapun. Se on dollarin arvoinen, mutta nyt oppilaat tietävät itse paremmin, missä mennään. Katsomme koko luokan tuloksia silloin tällöin yhdessä.

Samalla kertyy luokan potti. Joka 200 dojoa tuo isomman palkinnon. Niitä voi olla vaikka kirjastoreissu, pelitunti tai mitä nyt luokka päättääkään. 1000 pistettä on luokan isompi retki tai tapahtuma.

Class Dojossa on muitakin työkaluja. Näitä ovat esim. ryhmänmuodostaja, portfolio, luokan kuvafeedi, äänimittari, vinkkivideoita ja ajastin. Ryhmänmuodostajaa lukuun ottamatta olen käyttänyt aika vähän noita lisäpalveluita.

Yksi haaste, jonka kanssa painiskelen luokassani, ja joka tuntuu olevan yhteinen meille opettajille, on se, kuinka saisin ne passiiviset oppilaat aktivoitua. Mulla on pari-kolme oppilasta, jota ei kiinnosta tehdä mitään ekstraa eivätkä he innostu dojohommasta millään tasolla. Notta sen viisastenkiven kun joku keksii, niin tämä järjestelmä on täydellinen 😉 Kannustan kokeilemaan.

Jaksaa, jaksaa… Tai sitten ei

Olen seurannut viime aikoina kirjoittelua liittyen opettajien työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Pääasiassa fokus pyörii yksittäisten opettajien purkauksissa ja sitten näissä “Riittääkö opettajalla aikaa oppimiseen?” -tyyppisissä jutuissa, joissa lausuntoja antavat kaikenlaiset koulutuksen asiantuntijat, ei opettajat. Edellä mainitut jutut julistavat pääsääntöisesti kahta sanomaa: opettajan työ on rankkaa ja se on muuttunut ja muuttuu koko ajan byrokraattisemmaksi.

Kaikesta huolimatta koen itse, että jaksan työssäni paremmin. Ajattelin jakaa tässä niitä ajatuksia ja toimenpiteitä, joilla olen lähtenyt itse lataamaan akkujani. Minulla on siis vajaan kymmenen vuoden takana aika, jolloin tuntui, etten jaksa enää. Itkin pienestäkin vastoinkäymisestä ja työt tulivat uniini. Toki viime yönäkin heräsin ja huomasin nähneeni unta monialaisten projektien arvioinneista, mutta kyseessä on nykyään enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Joskus olin niin kierroksilla nukkumaan mennessäni, että nukahtaminen oli miltei mahdotonta. Nukahdin herätäkseni taas parin tunnin päästä uudestaan.

Töissä olin koko ajan todella impulsiivinen ja pahalla tuulella. Eräs kollega sanoikin jälkikäteen, ettei minulle uskaltanut tulla sanomaan mitään. Toki toisten kanssa tulee toimeen paremmin kuin toisten. Se on selvää. Minusta on hyvä merkki, etten edes muista, milloin minulla olisi ollut esimiehen tai työkaverin kanssa konfliktia.

Tietoisuus omasta kehosta, tunteista ja mielestä. Tämä on kaiken A ja O. Jos mindfulness ei anna kuin yhden asian ihmiselle, olkoon se tämä. Kyky huomata, miten keho on jännittynyt, olkapäät korvissa, vatsalihakset ja leukalihakset tiukkana. Asioiden kohtaaminen rennolla keholla tuo tilaa asioiden ja niiden aiheuttaman reaktion välille. Automaattiohjauksella olemisen sijaan pystyy harkitsevampaan toimintaan.

Huumori. Se, että osaa nauraa itselleen, omalle ryppyotsaisuudelleen ja mokailuilleen. Musta huumori kollegoiden kanssa. Kutosluokkalaiseni ovat alkaneet käyttää sanaa “sarkasmi”. Se tuo taas uuden tason vuorovaikutukseemme.

Positiivista ja kannustavaa kohti. Tunteet tarttuvat. Positiivisuus tarttuu ja niin tarttuu negatiivisuuskin. Jaan innostukseni niiden työkavereidan kanssa, jolta saan myötäinnostumista. Suojaan itseäni, jos jollain on tapana torpata tai mitätöidä ideani.

Hassuttelu. Liittyy edelliseen. Draama ja leikkiminen oppilaiden kanssa. Go Noodlen yhteisölliset aktivointivideot on hyviä, jos ei muuta keksi.

Myötätunto itseä kohtaan. Tätä on stressi. Tätä on kiire. Tätä on kärsimys. On ookoo olla herkkä. On ookoo, ettei tiedä tai osaa. Ei tarvitse olla täydellinen.

Lepo. Olen temperamentiltani todella aktiivinen. Työajassani ei ollut rajoja. Vastailin Wilma-viesteihin myöhään iltaisin. Kun en ollut töiden parissa, olin suorittamassa jotain muuta. Kalenterini oli ihan täynnä. Nykyään pyrin tekemään kaiken työn koululla kello 16 mennessä. Välillä teen töitä viikonloppunakin, mutta se on hyvin rajattua.

Vapauttavaa on myös se, että saa tehdä, mitä päähän pälkähtää. Aikatauluttomuus. Unet joka yö vähintään kahdeksan tuntia.

Nyt olen alkanut miettiä enemmän ja enemmän sitä, että tarvitseeko jokaisen tyhjän aukon täyttää esimerkiksi somettamisella. Voisivatko nuo hetket olla niitä hengitys- ja rentoutustaukoja?

Opetuksen yksinkertaistaminen. Jos ei ole jaksamista ja aikaa, niin ihan perusoppitunnit riittävät. Yksi projekti kerrallaan.

Tee. Yksi. Asia. Kerrallaan. Muut voi laittaa listalle ja niihin voi palata, kun on aikaa.

Viikkosuunnittelu. Suunnittelen perjantaina seuraavan viikon valmiiksi. Siitä lisää täällä.

Merkityksellinen kohtaaminen. Kollegan auttaminen, jos hän pyytää apua. Oppilaan kohtaaminen kiireettömästi. Jos minulla ei ole juuri silloin aikaa, sanon, että nyt ei käy, mutta kun olen saanut tämän valmiiksi, palaan asiaan. Tietoinen kuunteleminen (juttu täällä). Toisen näkeminen.

Avun pyytäminen. Ei varmaan vaadi mitään lisäselityksiä.

“Se on vain työtä.” Opettajuuteni aallonpohjassa tämä oli viesti, jonka takana oli koulumme senhetkinen kuraattori. Hän tuki jätti-isoa superlevotonta luokkaani – ja minua. Tuntui, että joka välitunnin jälkeen tuli uutta selvitettävää. Kun oppilaiden kanssa meni ihan ookoo, niin tuli vanhemmilta kaikenlaista kyseenalaistamista ja syyttelyä (toki suurin osa vanhemmista oli aivan kultaisia <3). Tuntui, että aina, kun pyysin apua, homma kääntyi siihen, että olinko minä  tehnyt tarpeeksi. Aivan kuin kaikki olisi johtunut minusta. Tunsin olevani ihan nolla. Työ oli elämäni, enkä nyt puhu positiivisessa mielessä. Selviytymistä, päivien laskemista.

Teen työtäni sydämelläni. Minun ei kuitenkaan tarvitse ottaa asioita henkilökohtaisesti. En pysty muuttamaan tai pelastamaan kaikkia kohtaamiani lapsia. Turvallisen aikuisen titteli on ihan riittävä.