Vuoden matka positiivisen pedagogiikan äärelle

Oletko kiinnostunut positiivisesta pedagogiikasta ja hyvinvointitaitojen viemisestä kouluun? Haluaisitko vanhempana enemmän positiiviseen psykologiaan pohjautuvia toimintamalleja suhteessa omiin lapsiisi? Oletko koulunjohtaja, joka hakee uutta suuntaa koko kouluyhteisölle? Teitkö töitä koulussa yksilö tapaamisissa ja haluaisit laajentaa osaamistasi positiivisen pedagogiikan suuntaan?

Jos vastasit johonkin näistä kysymyksistä myöntävästi, niin nyt kannattaa lopettaa etsiminen. Voin nimittäin suositella sinulle sellaista koulutusta, jonka olen itse käynyt tässä menneen lukuvuoden aikana.

Kyseessä on positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisten hyvinvointiopetuksen koulutus. Olen itse opiskellut viimeisen kymmenen vuoden ajan mindfulnessia, tunnetaitoja, vahvuuspedagogiikkaa ja muita positiiviseen pedagogiikkaan liittyviä taitoja. Ennen kuin tutustuin tähän koulutukseen, olin ajatellut, että kouluttautuminen saa nyt vähäksi ajaksi riittää. Koin, että minulla on tarpeeksi tietoa ja taitoa positiivisesta pedagogiikasta ja hyvinvointitaidoista. Kun tutkin tarkemmin tämän koulutuksen antia, tajusin, että juuri tämän koulutuksen avulla minun on mahdollista sitoa yhteen kaikki se suuri määrä tietoa ja kokemusta, mitä minulla on ja lisäksi syventyä viimeisimpään positiiviseen psykologian tutkimustietoon.

Koulutuksen eteneminen

Koulutuksen ideana on, että tavataan kerran kuussa sekä lauantaina että sunnuntaina koulutusryhmän kanssa. Kokoontumispaikkana meillä Espoossa oli ihana Steiner-koulu. Jo pelkkä tuohon rakennukseen meneminen inspiroi. Toki korona hieman sekoitti suunnitelmia ja osan koulutuksesta teimme etänä. Koko koulutus on myös mahdollista suorittaa etäkoulutuksena.

Joka kuukausi kävimme läpi syvällisesti teorian ja toiminnan kautta laaja-alaisia hyvinvointitaitojen osa alueita. Toiminnalliset harjoitukset ja keskustelut ovat siinä mielessä tärkeitä, että näissä taidoissa on pitkälti kyse kokemuksesta oppimisesta. Teoria omalta osaltaan tukee tätä kyseistä opittavaa taitoa. Koulutus oli jaettu seuraaviin taitoalueisiin: onnellisuustaidot, vahvuustaidot, läsnäolotaidot, tunnetaidot, ajattelutaidot ja ihmissuhdetaidot. Taito sanana on tärkeä, koska kaikki nämä ovat sellaisia asioita, joita voimme oppia.

Koulutuksen loppupuolella kyseisistä hyvinvoinnin osa-alueista valittiin pienryhmän kanssa yksi, joista tehtiin lopputyö. Oman ryhmäni lopputyö liittyy Rakentavan ja myötäelävän vuorovaikutuksen menetelmään (NVC, Non-violent communication). Kirjoitimme muutaman sivun teoriaa ja teimme laajan materiaalipaketin opettajille käytettäväksi aina alkuopetuksesta isompien muksujen ja nuorten kanssa työskentelyyn.

Kouluttajat ja ilmoittautuminen

Koulutuksessa kouluttajina Olivat Pauliina Avola, Viivi Pentikäinen, Marika Borg ja Susanna Heikari. Linkin takaa näet heistä lisätietoja: https://www.positiivinenoppiminen.fi/kouluttajat/. Jokainen näistä kouluttajista on sellainen ihmistuntemusvelho, jos tuota termiä on sopivaa käyttää, jota voisi kutsua myös sanalla instrumentti. Ihminen, joka on instrumentti, näkee toisen ihmisen sellaisena, kun tämä toinen ihminen on. Kaikkien kouluttajien syvä asiantuntemus ja kokemusasiantuntijuus positiiviseen psykologiaan on mieletön.

Tässä pääsi nyt käymään niin, että innostuin tästä koulutuksesta niin paljon, että ilmoittauduin kyseisen koulutuksen syventävään osioon. Eli tulen viettämään myös ensi vuoden näiden teemojen ympärillä. Ja jos joku nyt ei tässä vaiheessa vielä tiedä, niin positiivinen pedagogiikan voima on käänteentekevää.

Koulutukseen voi ilmoittautua oheisesta linkistä: https://www.positiivinenoppiminen.fi/positiivisen-pedagogiikan-ja-laaja-alaisen-hyvinvointikoulutuksen-koulutusohjelma/ Ensi syksystä pääkaupunkiseudun koulutukset järjestää Helsingin kesäyliopisto! Wow!

Hinta ja apurahat

Saattaa olla, että sinua kauhistuttaa koulutuksen hinta. Me opettajat saamme monesti laadukasta koulutusta ilmaiseksi kiitos valtion ja kuntien hankkeiden ja rahoituksen. Yritysmaailmassa tällainen vastaavan laajuinen koulutus maksaa helposti puolet enemmän. Koulutuksen järjestäminen vaatii aina erilaisia  kustannuksia, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi. On tilavuokrat, yrittäjän alv-kulut ja muut pakolliset kulut, oma palkka kouluttamisesta, materiaalikulut ja niin edelleen. Näitä kun alkaa laskemaan, niin koulutuksen hinta on kohtuullinen. Lisäksi siihen on mahdollisuutta hakea avustusta.

Kannattaa selvittää oman kunnan käytännöt opettajille jaettavista apurahoista tai stipendeistä. Espoossa esimerkiksi opettajat voivat hakea stipendikukkarosta rahaa kattamaan osan koulutuksen kustannuksista. On myös olemassa säätiöitä, joilta voi hakea apurahaa opettajien kouluttautumiseen. Okka-säätiö on yksi niistä ja ohessa säätiön nettisivut: https://okka-saatio.com/ OAJ myöntää myös apurahoja: https://www.oaj.fi/arjessa/tyohyvinvointi/tyohyvinvointirahasto/ .

Näiden kahden tahon apurahahakemushaku on mennyt jo ohi tältä keväältä. Kannattaa kuitenkin seurata sitä, milloin uudet haut avautuvat. Kannattaa myös etsiä netistä muita apurahoja antavia tahoja ja rohkeasti soittaa heille ja kysyä, olisiko tähän koulutukseen haettava apuraha heidän kriteeriensä mukainen. Lisäksi kannattaa käydä keskustelemassa oman esimiehen kanssa, voisiko koulu tulla kuluissa vastaan jonkin verran edes. Tähän koulutukseen satsaaminen on koko kouluyhteisön satsaamista.

Jos sinulla on mitään tähän koulutukseen liittyvää sellaista kysyttävää, Johon voin osallistujana vastata, laita ihmeessä viestiä!

Mahtava mieli -kirjasarja: kirja-arvio

PS-kustannuksen Mahtava mieli -kirjasarjaan kuuluu neljä teosta.

Mahtava mieli on PS-kustannuksen kustantama kirjasarja. Kyseessä on sarja tehtäväkirjoja. Opettajan tietopalvelun mukaan ne “tarjoavat lapsille ja nuorille mahdollisuuden tutkia, ilmaista ja selittää huoliaan ja keskustella niistä kanssasi. Hauskat väritys-, piirros- ja kirjoitustehtävät parantavat tunteiden ymmärtämistä ja rohkaisevat myönteiseen ajatteluun. Tehtäväkirja on mainio tapa saada kouluikäiset ajattelemaan tunteitaan ja puhumaan niistä asioista, jotka heitä vaivaavat. Kirjat ovat suunnattu yli 7-vuotiaille.” (https://www.opettajantietopalvelu.fi/Lily-Murray/Mahtava-mieli-paketti.html)

Kysyin muutamalta seiskaluokan oppilaalta, mitä he kirjoista ajattelevat. Arvioimaan tuli mukaan myös ihana Anna-ope tyttärensä kanssa. Tässä kommentit.

Lily Murray: Ei hätää!

Minusta kirja, ei hätää oli mukava ja tehtävät olivat yksinkertaisia, mutta monipuolisia. Niitä oli kiva tehdä aina, kun alkoi tuntua siltä, että niitä tarvitsisi tai ihan muuten vaan ajan kuluksi. Kirja on itsestään erittäin kiinnostava ja silmälle miellyttävä, kaikkine väreineen ja kuvineen.

Kirjassa pääsee piirtämään ja värittämään tunteitaan ja ajatuksiaan. Kaikille tämä kirja ei tietenkään ole se oma juttu, mutta tällaiselle 13 vuotiaalle teinitytölle, joka ei hirveästi tunteistaan puhu oli tehtävät rauhoittavia ja vapauttavia, koska sai olla rehellinen itselleen sillä tämän kirjan sisältöä ei tarvinnut muille näyttää. (Sara, 7. lk)

Stephanie Clarkson: Hyvää mieltä!

Hyvää mieltä -kirja oli mielestäni mielenkiintoinen. Siitä oppi paljon mielenkiintoista ja uutta tietoa, jota en tiennyt entuudestaan. Esimerkiksi kuinka saada hymy huulille ja onnellinen tunne.

Kirjassa olevat tehtävät auttavat sinua käsittelemään kiukkua ja surua. Tehtävät sopivat eri tilanteisiin ja erilaisille ihmisille. Kirja on hauskan värikäs ja sisälsi kivoja piirustuksia ja yksityiskohtia. (Iiris, 7. lk)

Sharie Coombes: Sinä Selviät!

Minusta kirjasta saa paljon inspiraatiota. Halusin lukea tämän kirjan, koska minusta kirja tuntui kiinnostavalta. Jos karsoo kirjan kantta, niin tulee mieli lukea. Usein, jos kirjan kansi on tylsä, ei tule mieli lukea kirjaa.

Kirja on todella kiinnostava. Ite en tiedä, miltä tuntuu olla kiusattu, mutta minusta itsestäni tuntuu, että jos jotain on kiusattu, tämä kirja auttaisi.

Minusta tämä kirja sopii paremmin lapsille kuin aikuisille. Kyllä aikuisetkin voisivat lukea kirjaa ja se saattaisi auttaa, mutta minusta tämä auttaisi paremmin lapsia. En voi suositella tätä tutuille, koska ketään ei kiusata, mutta jos jotain on kiusattu tai loukattu, tämä kirja on hyvä, sillä tätä kirjaa lukemalla saa paremman itsetunnon. (Aadita, 7. lk)

Sharie Coombes: Sinä Uskallat!

Kerrassaan herkullinen kirja! Eikä yhtään pelottava vaikka aihe olikin pelon voittaminen ja uskaltaminen sekä vaikeiden tunteiden kohtaaminen. Tämä kutsuvan värinen kirja sisälsi sopivassa suhteessa kivoja ja helposti ymmärrettäviä harjoitteita niin pelon tunteen käsittelyyn kuin myös ilon ja kiitollisuuden tunteiden herättelyyn ja huomaamiseen.

Koelukijana toimi 10-vuotias tyttäreni, mutta itsekin vilkuilin suurella mielenkiinnolla kirjan mielenkiintoisia sivuja. Meidän lempisivujamme olivat monet erilaiset väritystehtäväsivut, hengitysharjoitussivut (esim. hengityskolmiot), kasvojen piirtäminen aurinkoisille ihmisille, ystävällisten tekojen bingo, voimalausesivu sekä kauniiden unien reseptisivu vinkkeineen. Askarteluvinkit eivät kolahtaneet meihin, vaikka kivoja olivatkin, eikä tytärtäni kiinnostanut teoriapuoli aivojen rakenteesta, jota itse pidin mielenkiintoisena taustana aiheelle.

Kirja oli kivasti taitettu ja toimitettu. Sivut olivat mukavan paksuja, jotta niihin voi tehdä merkintöjä tusseillakin. Kirja kestää käsittelyä ja selaamista, koska tämä ei tosiaan ole mikään kertakäyttökirja, vaan monet aiheet houkuttelevat palaamaan niihin yhä uudestaan. Kirja sopii hienosti yhteiseen lukuhetkeen vanhemman ja lapsen/nuoren kanssa, koska aiheista oli mukava keskustella. (Anna Ahonen ja Emma 10 v.)

Työrauhaa luokkahuoneeseen: 5,4,3,2,1

Kirjoitin viikko sitten aiheesta opettaja vastaan oppilaat -kilpailu työrauhan välineenä. Mainitsin silloin, että käytän viiteen laskemista yhtenä osana kilpailua.

Eli kun tullaan luokkaan tai kun luokassa on hälinää ja minun pitää syystä tai toisesta saada huomio itseeni, nostan käden ylös ja lasken viidestä alaspäin joko yhteen tai nollaan.

Oppilaille pitää olla selvää, mitä ykkösellä/nollalla tapahtuu. Siksi ohjeet olivat meillä seinällä niin kauan kuin taidot automatisoituivat. Jo se pelkästään, että oppilas ei tiedä, mitä häneltä odotetaan, aiheuttaa levottomuutta. On myös niitä, jotka eivät vaan yksinkertaisesti muista, mitä piti tehdä.

Ohjeet laskettaessa luokkaan tullessa:
1. Tyhjennä pulpetin päällinen.
2. Nouse ylös.
3. Ole hiljaa.
Tällä tavalla olemme päässeet aloittamaan oppitunnit ajoissa.

Ohjeet laskettaessa kesken tunnin:
1. Ole hiljaa.
2. Lopeta tekeminen.
3. Kuuntele (katso opettajaan päin).
Kun lasken kesken tunnin, niin suurin osa ei monesti kuule, mitä sanon. Meillä ne, jotka kuulevat, informoivat kyllä muita.

Olen käyttänyt myös variaatioita, joissa annan numeroiden väliin ohjeen. Esimerkiksi. 5, 4, go to your own place (mene omalle paikalle) tai (have your math notebook out (pidä matikan vihko esillä). Saattaa myös olla, että sanon väliin esimerkiksi, että “No need to run” eli että ei tarvitse juosta. Turvallisuus on tärkeintä.

Joskus taas huomaan, että oppilaani eivät kerkeä tekemään kaikkea ajassa viidestä ykköseen. Silloin lisään loppupäähän murtolukuja: 1/2, 1/4, 1/8 jne.

Taas kerran: simppeliä, mutta tehokasta.

Hymyn voima

Eilen sain kunnian emännöidä Akaasta Espooseen asti minun opetustani katsomaan tullutta bussilastillista opettajia. Sain paljon hyvää palautetta.

Eräs palaute jäi erityisesti mieleen. Yksi opettajista oli kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka ojensin oppilaita, jotka eivät pysyneet hiljaa. Kun toruin oppilasta ja hän hiljeni, hymyilin oppilaalle. Opettaja oli otettu siitä, kuinka annoin oppilaalle positiivisen palautteen (hymyn) saman tien.

Tämä oli todella tärkeä palaute, koska hymy ei ollut tietoinen.

Joskus koen harmitusta siitä, että joudun ojentamaan oppilaita tilanteessa, jossa on hyvä flow päällä ja tunnelma katossa. Tämä palaute toi kuitenkin mieleeni sen, että positiivisen pedagogiikan ja positiivisen harjoittaminen säännöllisesti sisäistyy pakostakin.
Minulla on valinta tänäänkin sen suhteen, mitä itsessäni ruokin: positiivista vai negatiivista. Se, mitä ruokin, vahvistuu <3

Tunnetaitoja ykkösille: Jukka-Hukka osa 3

Tällä kertaa paneuduimme pelkoon ja jännittämiseen sekä niiden käsittelyyn. Tunnin aloitimme taas määrittelemällä ilmiöt, eli mitä jännitys ja pelko ovat. Tunnin kirjana oli Jukka-Hukka ja varjohirviö.

Juttelimme siitä, että millaisissa tilanteissa jännittää ja pelottaa. Jännitystä elämään tuovat jumppakisat, uudet kaverit, synttäreille meno ja lahjat.

Mutta mikä on jännityksen ja pelon ero? Tähän tuli vastaus aika helposti: jännittämiseen liittyy kivan asian tekeminen. Yksi oppilas kertoi, kuinka jännittämisestä saa voimaa. Tuntemukset kehossa ovat samantyyppisiä. Jännityksessä vatsassa lentelee perhosia. Kädet saattavat hiota ja jopa täristä. Keho pomppii. Pelko taas aiheuttaa sen, että vatsan perhoset muuttuvat ihan vatsakivuksi, raskaiksi ja kömpelöiksi lepakoiksi. Pelottavia asioita ovat pelottavat elokuvat, pimeä, hämähäkit, isot vihaiset koirat, myrskyt, tornadot ja maanjäristykset.

Mikä on sitten jännityksen ja pelon tehtävä? Tää on mielestäni todella olennainen asia tuoda esille jo lasten kanssa. Olin kuitenkin yllättynyt, että tähänkin keksittiin vastaus. Ne valmistavat meitä tulevaan. Jännitys valmistaa meitä parhaimpaan suoritukseemme. Pelko taas valmistaa puolustautumaan tai pakenemaan. Kerroin, miten sydän hakkaa, veri virtaa ja hengitys tihenee, kun keho valmistautuu. Joku sanoi, että kun pelkää, niin keho valtaa mielen. Sydämeen sattuu, keho pysähtyy, “aivot tuntuu mahassa” ja “aivot varoittaa” meitä.

Itse kirjassa oli pari kohtaa, joista keskustelimme ja jotka haluan tuoda tässä vielä esille. Ensimmäinen on se, että joskus pelottavan asian käsittelyyn auttaa näkökulman muuttaminen. Jukka Hukka kuvitteli varjohirviön söpönä, karvaisena oliona ja pääsi näin yli pelosta.

Toinen pointti on se, että miksi peloista kertominen on joskus vaikeaa. Lapset voivat pelätä sitä, että leimataan nössöksi tai nynnyksi, jos myöntää pelkäävänsä jotain. Tästä saisi varmaan ihan oman tunnin aiheen.

Löysin muuten Avril McDonaldin nettisivun videoineen. Kyseessä on englanninkielinen sivusto, mutta YouTubesta löytyy myös suomenkielisiä videopätkiä kirjoihin liittyen.