Tag: positiivinen psykologia

Mahtava mieli -kirjasarja: kirja-arvio

PS-kustannuksen Mahtava mieli -kirjasarjaan kuuluu neljä teosta.

Mahtava mieli on PS-kustannuksen kustantama kirjasarja. Kyseessä on sarja tehtäväkirjoja. Opettajan tietopalvelun mukaan ne “tarjoavat lapsille ja nuorille mahdollisuuden tutkia, ilmaista ja selittää huoliaan ja keskustella niistä kanssasi. Hauskat väritys-, piirros- ja kirjoitustehtävät parantavat tunteiden ymmärtämistä ja rohkaisevat myönteiseen ajatteluun. Tehtäväkirja on mainio tapa saada kouluikäiset ajattelemaan tunteitaan ja puhumaan niistä asioista, jotka heitä vaivaavat. Kirjat ovat suunnattu yli 7-vuotiaille.” (https://www.opettajantietopalvelu.fi/Lily-Murray/Mahtava-mieli-paketti.html)

Kysyin muutamalta seiskaluokan oppilaalta, mitä he kirjoista ajattelevat. Arvioimaan tuli mukaan myös ihana Anna-ope tyttärensä kanssa. Tässä kommentit.

Lily Murray: Ei hätää!

Minusta kirja, ei hätää oli mukava ja tehtävät olivat yksinkertaisia, mutta monipuolisia. Niitä oli kiva tehdä aina, kun alkoi tuntua siltä, että niitä tarvitsisi tai ihan muuten vaan ajan kuluksi. Kirja on itsestään erittäin kiinnostava ja silmälle miellyttävä, kaikkine väreineen ja kuvineen.

Kirjassa pääsee piirtämään ja värittämään tunteitaan ja ajatuksiaan. Kaikille tämä kirja ei tietenkään ole se oma juttu, mutta tällaiselle 13 vuotiaalle teinitytölle, joka ei hirveästi tunteistaan puhu oli tehtävät rauhoittavia ja vapauttavia, koska sai olla rehellinen itselleen sillä tämän kirjan sisältöä ei tarvinnut muille näyttää. (Sara, 7. lk)

Stephanie Clarkson: Hyvää mieltä!

Hyvää mieltä -kirja oli mielestäni mielenkiintoinen. Siitä oppi paljon mielenkiintoista ja uutta tietoa, jota en tiennyt entuudestaan. Esimerkiksi kuinka saada hymy huulille ja onnellinen tunne.

Kirjassa olevat tehtävät auttavat sinua käsittelemään kiukkua ja surua. Tehtävät sopivat eri tilanteisiin ja erilaisille ihmisille. Kirja on hauskan värikäs ja sisälsi kivoja piirustuksia ja yksityiskohtia. (Iiris, 7. lk)

Sharie Coombes: Sinä Selviät!

Minusta kirjasta saa paljon inspiraatiota. Halusin lukea tämän kirjan, koska minusta kirja tuntui kiinnostavalta. Jos karsoo kirjan kantta, niin tulee mieli lukea. Usein, jos kirjan kansi on tylsä, ei tule mieli lukea kirjaa.

Kirja on todella kiinnostava. Ite en tiedä, miltä tuntuu olla kiusattu, mutta minusta itsestäni tuntuu, että jos jotain on kiusattu, tämä kirja auttaisi.

Minusta tämä kirja sopii paremmin lapsille kuin aikuisille. Kyllä aikuisetkin voisivat lukea kirjaa ja se saattaisi auttaa, mutta minusta tämä auttaisi paremmin lapsia. En voi suositella tätä tutuille, koska ketään ei kiusata, mutta jos jotain on kiusattu tai loukattu, tämä kirja on hyvä, sillä tätä kirjaa lukemalla saa paremman itsetunnon. (Aadita, 7. lk)

Sharie Coombes: Sinä Uskallat!

Kerrassaan herkullinen kirja! Eikä yhtään pelottava vaikka aihe olikin pelon voittaminen ja uskaltaminen sekä vaikeiden tunteiden kohtaaminen. Tämä kutsuvan värinen kirja sisälsi sopivassa suhteessa kivoja ja helposti ymmärrettäviä harjoitteita niin pelon tunteen käsittelyyn kuin myös ilon ja kiitollisuuden tunteiden herättelyyn ja huomaamiseen.

Koelukijana toimi 10-vuotias tyttäreni, mutta itsekin vilkuilin suurella mielenkiinnolla kirjan mielenkiintoisia sivuja. Meidän lempisivujamme olivat monet erilaiset väritystehtäväsivut, hengitysharjoitussivut (esim. hengityskolmiot), kasvojen piirtäminen aurinkoisille ihmisille, ystävällisten tekojen bingo, voimalausesivu sekä kauniiden unien reseptisivu vinkkeineen. Askarteluvinkit eivät kolahtaneet meihin, vaikka kivoja olivatkin, eikä tytärtäni kiinnostanut teoriapuoli aivojen rakenteesta, jota itse pidin mielenkiintoisena taustana aiheelle.

Kirja oli kivasti taitettu ja toimitettu. Sivut olivat mukavan paksuja, jotta niihin voi tehdä merkintöjä tusseillakin. Kirja kestää käsittelyä ja selaamista, koska tämä ei tosiaan ole mikään kertakäyttökirja, vaan monet aiheet houkuttelevat palaamaan niihin yhä uudestaan. Kirja sopii hienosti yhteiseen lukuhetkeen vanhemman ja lapsen/nuoren kanssa, koska aiheista oli mukava keskustella. (Anna Ahonen ja Emma 10 v.)

Ruma Ankanpoikanen

Tunne- ja tietoisuustaitotuokio kakkosluokkalaisten kanssa

Tämä harjoitus sopii kaikille peruskoulun oppilaille.

Kakkosen Seikkailujen lukukirjassa oli aiheena H.C. Andersen. Hän on kirjoittanut mm. sadun Rumasta Ankanpoikasesta. Tässä oli hyvä aasinsilta liittää äidinkielen tunnille tunne- ja tietoisuustaitoja.

Teimme Ruma Ankanpoikanen-harjoituksen lyhyessä muodossa kakkosluokkalaisten kanssa. Aikaa meni 15 minuuttia. Jätimme pois vahvuuskujan ja kysyin vain, että millä tavalla voimme auttaa Rumaa Ankanpoikasta ja mitä oppilaat haluaisivat sanoa Rumalle Ankanpoikaselle.

Tietoisuuden kehä kakkosluokkalaisten vastausten pohjalta.

Tuokion vaiheet

1. Valitse aihe

Aihe voi olla mikä tahansa arjen ilmiö, joka tuo oppilaalle epämukavuutta tai hankaluuksia. Aiheen voi ottaa myös valmiista sadusta tai tarinasta.

Esimerkiksi Ruma Ankanpoikanen -tarina on helppo tapa aloittaa. Lue tai kerro tarinaa sellaiseen kohtaan, jossa päähenkilöllä on selkeästi jokin haasteellinen tai hankala päätös edessä.

Ruma Ankanpoikanen löytyy täältä: https://papunet.net/_pelit/_tarinat/kuvakirja/lue/Ruma_ankanpoikanen
Luen tarinan aina siihen kohtaan, jossa kuvituksena on kannen kuva.

2. Otsikoiden kirjoittaminen

Kirjoita taululle otsikot: kehon tuntemukset, tunteet, ajatukset ja toiminta Huomioithan, että nuolia ei piiretä vielä kehään.

3. Tunteet

Kysy oppilailta, millaisia tunteita heidän mielestään kyseisellä hahmolla juuri nyt on. Kirjaa vastaukset taululle. Pyydä myös perustelemaan, miksi tällaisia tunteita on.

4. Kehon tuntemukset

Kysy, millaisia kehon tuntemuksia kyseisiin tunteisiin liittyy ja kirjaa vastaukset kuvioon. Missä esimerkiksi pelko tuntuu? Miten kuvailisit tuntemusta?

Vaihtoehtoisia kysymyksiä:
Onko se neutraali, mukava vai epämukava? Miten voimakas tuntemus on asteikolla nollasta kymmeneen?

Räätälöi kysymykset oppilaiden kehitysvaihetta vastaaviksi.

5. Ajatukset

Kysy tunne kerrallaan millaisia ajatuksia kyseinen tunne saa meidät ajattelemaan. Esimerkiksi pelko voi saada ajattelemaan: “Ei kannata yrittää” tai “En osaa.”. Kirjaa vastaukset kuvioon.

6. Toiminta

Kysy oppilailta, miten he luulevat hahmon toimivan, kun hahmon päässä vilisee tällaisia ajatuksia. Kirjaa vastaukset kuvioon.

7. Koonti

Kerro, että kun jotakin tapahtuu, saamme siitä informaation aistiemme kautta. Meissä herää kehon tuntemuksia, tunteita, ja ajatuksia sekä toimimme niiden pohjalta. Ei ole helppo sanoa, mikä tapahtuu ensin. Tositilanteessa on vaikea toimia järkevästi juuri sen takia, että tuntemukset, tunteet, ajatukset ja toiminta ruokkivat toisiaan.

Jos emme toimi rakentavasti, kehä jatkaa pyörimistään ja siitä voi olla todella vaikea tulla pois.

Piirrä nuolet kaavioon havainnollistamaan kehää, josta voi olla vaikea hypätä pois.

8. a) Vahvuudet / Tavat auttaa (suullisesti)

Tee joko tämä tai 8. b.

Palataan tarinassa kohtaan, johon jäätiin ennen harjoitusta. Todetaan, että henkilöllä on nyt tietynlainen olo, tietynlaisia kehon tuntemuksia sekä tietynlaisia ajatuksia. Kerrataan kaikki taululle kirjoitettu.

Pohditaan yhdessä mikä vahvuus tai mitkä vahvuudet voisivat auttaa hahmoa tässä tilanteessa ja miten? Kirjataan vahvuudet ylös.

Jos ryhmä ei ole opiskellut vahvuuksia, voi kysyä, että millä tavalla voidaan auttaa Rumaa Ankanpoikasta tässä tilanteessa.

8. b) Vahvuuslauseet (vaihtoehtoinen)

Keksitään lauseita, joilla voidaan tsempata Ankkaa.

Vahvuuskortit laitetaan pöydälle. Ohje: Valitse vahvuus, joka mielestäsi voi auttaa Rumaa ankanpoikasta. Mene seisomaan kortti näkyvillä luokan eteen. Muut valitsevat joko jonkun muun vahvuuden tai saman kuin jollain muulla ja asettuvat seisomaan ryhmäksi.

Kun ryhmät ovat muodostuneet, anna ohje: Keksikää oman vahvuuden pohjalta vahvuuslauseita, joilla voitte tsempata Ankkaa. Esim. rohkeus: “Sinä uskallat!” tai sinnikkyys: “Sinä pystyt siihen!”.

Kakkosluokkalaisten vahvuuslauseita.

9. Vahvuuskuja (valinnainen, jos on aikaa ja valitsit 8. b:n)

Oppilaat menevät kahteen riviin seisomaan vastakkain. Jokainen, joka haluaa, johdatetaan sokkona kujan läpi. Ohjaaja siis pitää kiinni oppilaan olkapäistä. Oppilaalla on silmät kiinni. Rivissä seisovat kuiskaavat vahvuuslauseita oppilaalle, joka kulkee kujan läpi.

Ohje rivissä seisoville: valitse joko oma lauseesi, minkä aiemmin keksit tai joku muu lause, jonka haluat Ankalle sanoa.

10. Luetaan tarina loppuun

Menetelmän koko alkuperäinen selostus löytyy sivulta kohdasta 5 https://hundred.org/fi/innovations/tunne-ja-tietoisuustaidot

Alkuperäinen juttu on julkaistu 8.2.2017 https://hundred.org/fi/projects/tunne-ja-tietoisuustaitojen-opettaminen

Työrauhaa luokkahuoneeseen: 5,4,3,2,1

Kirjoitin viikko sitten aiheesta opettaja vastaan oppilaat -kilpailu työrauhan välineenä. Mainitsin silloin, että käytän viiteen laskemista yhtenä osana kilpailua.

Eli kun tullaan luokkaan tai kun luokassa on hälinää ja minun pitää syystä tai toisesta saada huomio itseeni, nostan käden ylös ja lasken viidestä alaspäin joko yhteen tai nollaan.

Oppilaille pitää olla selvää, mitä ykkösellä/nollalla tapahtuu. Siksi ohjeet olivat meillä seinällä niin kauan kuin taidot automatisoituivat. Jo se pelkästään, että oppilas ei tiedä, mitä häneltä odotetaan, aiheuttaa levottomuutta. On myös niitä, jotka eivät vaan yksinkertaisesti muista, mitä piti tehdä.

Ohjeet laskettaessa luokkaan tullessa:
1. Tyhjennä pulpetin päällinen.
2. Nouse ylös.
3. Ole hiljaa.
Tällä tavalla olemme päässeet aloittamaan oppitunnit ajoissa.

Ohjeet laskettaessa kesken tunnin:
1. Ole hiljaa.
2. Lopeta tekeminen.
3. Kuuntele (katso opettajaan päin).
Kun lasken kesken tunnin, niin suurin osa ei monesti kuule, mitä sanon. Meillä ne, jotka kuulevat, informoivat kyllä muita.

Olen käyttänyt myös variaatioita, joissa annan numeroiden väliin ohjeen. Esimerkiksi. 5, 4, go to your own place (mene omalle paikalle) tai (have your math notebook out (pidä matikan vihko esillä). Saattaa myös olla, että sanon väliin esimerkiksi, että “No need to run” eli että ei tarvitse juosta. Turvallisuus on tärkeintä.

Joskus taas huomaan, että oppilaani eivät kerkeä tekemään kaikkea ajassa viidestä ykköseen. Silloin lisään loppupäähän murtolukuja: 1/2, 1/4, 1/8 jne.

Taas kerran: simppeliä, mutta tehokasta.

Hymyn voima

Eilen sain kunnian emännöidä Akaasta Espooseen asti minun opetustani katsomaan tullutta bussilastillista opettajia. Sain paljon hyvää palautetta.

Eräs palaute jäi erityisesti mieleen. Yksi opettajista oli kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka ojensin oppilaita, jotka eivät pysyneet hiljaa. Kun toruin oppilasta ja hän hiljeni, hymyilin oppilaalle. Opettaja oli otettu siitä, kuinka annoin oppilaalle positiivisen palautteen (hymyn) saman tien.

Tämä oli todella tärkeä palaute, koska hymy ei ollut tietoinen.

Joskus koen harmitusta siitä, että joudun ojentamaan oppilaita tilanteessa, jossa on hyvä flow päällä ja tunnelma katossa. Tämä palaute toi kuitenkin mieleeni sen, että positiivisen pedagogiikan ja positiivisen harjoittaminen säännöllisesti sisäistyy pakostakin.
Minulla on valinta tänäänkin sen suhteen, mitä itsessäni ruokin: positiivista vai negatiivista. Se, mitä ruokin, vahvistuu <3

Työrauhaa luokkahuoneeseen: ope vastaan oppilaat

Tänä vuonna olen saanut itselleni uuden luokan. Kyseessä on 26 oppilaan suhteellisen nopsajalkainen joukko. Kun kerroin kollegoilleni, minkä luokan otan tälle vuodelle, päällimmäisenä keskusteluun nousi luokan työrauhahaasteet. Asiat tulisivat siis muuttumaan. Olin tottunut edellisen porukkasi kanssa siihen, että luokassa oli aina työrauha ja homma pelasi – silloinkin, kun en ollut kyttäämässä. Nyt minun piti ottaa kaikki langat tiukasti käsiin. Jännitti, kuinka pärjään uuden roolin kanssa. En halunnut olla sellainen opettaja, joka nalkuttaa ja huutaa päivät pitkät pää punaisena.

Olin käynyt haastattelemassa tulevan luokkani keväällä. Yli puolet heistä koki, että luokan hälyisyys oli heille oppimisen esteenä. No, eikun hihoja käärimään ja kohti uusia haasteita.

Ensimmäinen askel kohti rauhaa oli vanha kunnon ope vastaan oppilaat -peli. Homma meni näin:

  • jokaisella tunnilla oli yksi piste jaossa
  • jos joku höpöttää kaverille laita merkintä taululle (vaikka viiva)
  • jos höpöttää vielä x määrän uudestaan, luokka menettää pisteen ja minä saan pisteen (sopikaa yhdessä, mikä määrä on tuo x)
  • oppilaille ensimmäinen taso 10p, toinen 15p ja kolmas 20p
  • jokaisen tason palkintona oli retki. Olin varannut retket, mutta sanoin, että ilman pisteitä ei tule retkiä. Oppilaat pääsivät lopulta Ateneumiin, Villa Elfvikin luontokouluun ja School Action Dayhin.

Nyt ope vastaan oppilaat liittyy englannin puhumiseen luokassa. Minulla on siis kaksikielinen luokka ja yritän kitkeä suomen puhumista pois. Ollaan ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa minä johdan. Sovittiin, että jos minä voitan, oppilaat hoitavat päivän ajan opetuksen ja minä saan laiskotella. Tämä ehdotus tuli siis oppilailta ja on huumorimielessä keksitty. Kertaakaan en ole voittanut.

Aineenopettajana olen käyttänyt tätä niin, että kun lasken viiteen jos ei ole hiljaista, minä saan pisteen ja jos on hiljaista, oppilaat saa pisteen. Yhdellä tunnilla on siis useita pisteitä jaossa. Viisi minuuttia ennen loppua katsotaan, saavatko oppilaat valita esim. Go Noodlesta jonkun kivan aktiviteetin tai videon katsottavaksi vai päätänkö minä, mitä tehdään. Silloin yleensä opiskellaan loppuun asti.

Helppo, mutta toimiva keino työrauhan saamiseksi!

Niin ja kannattaa laittaa ohjeet selkeästi näkyviin, niin oppilaat muistavat, mitä heiltä odotetaan.

Näin aivot oppivat

Olen seurannut jo jonkin aikaa aivotutkija Minna Huotilaisen haastatteluja ja kirjoituksia netissä. Huotilainen on siis kasvatustieteen professori Helsingin yliopistosta. Tutkimusmenetelmänä hänellä on aivotutkimus. Huotilaisella on kyky sanoittaa monimutkaisia asioita kansantajuisesti niin, että kaikkien on mahdollista ymmärtää, mistä on kysymys. Aivotiede on mielestäni todella mielenkiintoista ja se liittyy olennaisesti yhteen mindfulnessin kanssa.

Olin siis kovin täpinöissäni ja odotukset olivat korkealla, kun sain käteeni tämän oppimiseen ja aivotukimukseen liittyvän kirjan. Kun avasin teoksen ja katsoin sisällysluetteloa, meinasi tulla hiki. Kappaleiden otsikot ovat todella pitkiä. Toki sillä tapaa tietää paremmin, että mitä kukin tekstin osio pitää sisällään. Ensivaikutelma kirjasta oli siis sekava. SE kuitenkin hälveni kirjaa luettaessa.

Kirja on jaettu kolmeen osaan:
1. Oppimisen työkaluja: muisti, tarkkaavaisuus, motivaatio, liikunta nukkuminen ja suoliston merkitys
2. Oppia ikä kaikki: oppiminen vauvasta vaariin
3. Oppimisen alueita: oppiminen ainealueittain: Lukeminen, matematiikka, musiikki, kielet, taito- ja taideaineet
Lopussa on vielä koontina pohdittu sitä, miten oppimisen aivotutkimusta pitäisi käyttää. Kirjan päättää laaja lähdeluettelo, joka on jaoteltu aihealueittain.

Jokainen isompi teema alkaa siihen liittyvällä tutkimuksella. Tutkimus on johdanto aiheeseen.

Kirjassa on paljon sellaista asiaa, joka on tullut vastaan jo aiemminkin. Koko oppimisen lähtökohtana se, että oppiminen tarkoittaa aina aivojen rakenteellista muutosta

Tapojen automatisoituminen on todella tärkeää. Se oli itselleni uutta, että automatisoitunutta tapaa ei voi oppia pois. Sen sijaan sitä voi muokata tai vaihtoehtoisesti tilalle voi oppia jotain uutta. Tämä on tärkeää tietoa itseänikin ajatellen. Kun huomaan sellaisia tapoja, joista haluan eroon, ei auta yrittää vältellä niitä. Ennemminkin kannattaa miettiä, mikä voisi olla uusi tapa tai toimintamalli. Tämä on kiinnostavaa koulumaailmaan vietynä. Monesti tulee vain kiellettyä asioita ilman uusien tapojen esittelyä.

Kiinnostavaa oli se, että nykytiedon mukaan aivot eivät vain reagoi ärsykkeisiin, vaan myös ennakoivat sitä, mitä tulee tapahtumaan. On kyse esitietoisesta oppimisesta. Kykymme ennakoida kaikenlaisia tilanteita: mallintaa tulevaa ja suunnitella mahdollisia toimintamalleja, vaikuttaa kaikkeen havainnointiin.

En ollut tiennyt, että tulen keksimisellä on ollut niin suuri vaikutus ihmisen aivoihin. Ihmisen käyttämästä energiasta noin 1/4 menee aivojen toiminnan ylläpitoon. Kun ihminen keksi tulen, hän alkoi kypsentää ruokaa. Kypsä ruoka imeytyy paremmin kuin raakaravinto. Näin ihmisen aivojen kehittyminen nykyiselle tasolle on mahdollistunut. Aivojen käyttämää tilaa ei voi lisätä. Siksi kannattaakin kiinnittää huomiota, siihen, mitä pääkopan sisällä on. Mitä aivojen yhteyksiä vahvistaa.

Koko kirjan kiinnostavin osuus minulle oli muistia, tarkkaavaisuutta ja motivaatiota tarkasteleva osio. Siinä oli monta hyvää muistutusta sekä uusia oivalluksia. Oppimisen motivaatio on synnynnäistä, kiitos dopamiinin. Kiinnostavaa on myös, että ulkoinen motivaatio heikentää sisäistä motivaatiota. Tämä laittaa kaikenlaiset tarrat, arvosanat ja muut palkinnot ihan uuteen valoon. Se, että oppilaalla on oppimisessa hallinnan tunne, etenemisen mahdollisuus sekä että opittava asia on yhteydessä oppilaan elämään, lisää sisäistä motivaatiota.

Omaan käyttöön tulee myös muistutus siitä, kuinka liikunta tehostaa oppimista. Liikkuminen auttaa oppilasta muistamaan sen hetkisen opittavan asian paremmin, kasvattaa muistikapasiteettia, auttaa keskittymään, ehkäisee masennusta ja näin se tekee kaiken tulevan oppimisen helpommaksi.

Tämä kirja on sellainen teos, joka kannattaa hankkia itselleen. Silloin sitä voi käyttää käsikirjana. Huotilaisen mukaan kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei yleistä asioita liikaa. Tosielämä ja arki on hyvin monimuotoista ja oppiminen monien asioiden summa.

Kun kirjan on lukenut, osaa arvostaa sisällysluettelon otsikoiden perinpohjaisuutta. On helppo löytää tekstit, jotka palaavat mieleen.

Suosittelen kirjaa kaikille lasten kanssa tekemisissä oleville. Siitä on varmasti hyötyä sekä vanhemmille, opettajille ja muille lapsen lähiryhmille.

Kevään viimeisten viikkojen positiivisuusfestarit

Luokassani alkoi menneellä viikolla positiivisuusfestarit. Olemme kulkeneet kuusi vuotta yhteistä matkaa ja olemme hitsautuneet tiiviiksi yhteisöksi. Minä ja 19 mussukkaani. Olen opettanut  tälle porukalle tunne- ja tietoisuustaitoja sekä vahvuuspedagogiikkaa koko heidän koulutaipaleensa ajan. On valtavan palkitsevaa nähdä oman työnsä hedelmät. Vaikka teinien maailmaan kuuluu enenevässä määrin draamaa, on ilo nähdä, kuinka hyvin oppilaat osaavat sanoittaa kokemustaan ja toimia tilanteissa rauhallisesti ja järkevästi. Mindfulness-opit tulevat hyvin arjen tilanteisiin.

Nyt kun aikaa on vain vähän, haluan tehdä vielä syväsukelluksen positiivisen pedagogiikan maailmaan. Syntyi idea vahvuusfestareista, joihin valmista materiaalia löytyy täältä Positiivisen CVn sivuilta. Kiitos Kaisa Vuorisen todella inspiroivan koulutuksen, sain vinkin näistä materiaaleista. Tässä juttuja, joita olen suunnitellut. Osa ideoista on tuolta sivulta ja osa jostain matkan varrelta. Fokuksessa on positiivisuus kaikilta kanteilta.

  1. Mindfulness-tuokiot tuntien alussa. Mindfulness, kokemuksen tiedostaminen ja havainnointi uteliaalla ja ystävällisellä asenteella on kaiken lähtökohta eli perusta, jolle kaikki muu rakentuu. Kehon, mielen, tunteiden havainnointia hengityksen ja eri aistien kautta. Muistutus siitä kaikesta harjoituksesta, mitä olemme tehneet.
  2. Vahvuusbongauspuu. Luokan seinällä on puunrunko, jonka oksille oppilaat kiinnittävät postit-lapuilla bongaamiaan vahvuuksia ja hyviä tekoja.
  3. Vahvuusdiplomit. Mightifier-appin sivuilta voi printata valmiit diplomit. Jaoin oppilaille listan, johon he listaavat jokaisen muun oppilaan mielestään tärkeimmän vahvuuden. Diplomit tulevat tämän ja oman oppilaantuntemukseni kautta.
  4. Positiivinen CV. Ohje löytyy edellä mainitulta nettisivulta. Oppilaat tekevät tämän itse. Tämä ja diplomi jaetaan todistuksen kanssa.
  5. Vanhempien bongaamat vahvuudet ja ylpeydenaiheet. Osallistan varmaankin jollain tapaa myös vanhemmat. Ehkä he saavat kirjoittaa lapselleen kirjeen.
  6. Positiivisuusrinki. Yksi kerrallaan ringin keskelle. Muut kirjoittavat ko. henkilöstä kivoja asioita ja muistoja paperilapulle parin minuutin ajan. Keskelläolija saa laput itselleen.
  7. Hyvän jakaminen opettajille. Laitetaan luokkaan lappu jokaista tuttua opettajaa kohden. Oppilaat kirjoittavat jotain positiivista ko. opettajalle.
  8. Valokuvien ja videoiden katselua. Olen valokuvaajana kuvannut kaikki erityistapahtumat ja retket. Niitä katsomme jossain kohtaa. Myös videoita on paljon. Olen laittanut vähän kuin teaserina viimeisen kuukauden ajan tietokoneeni taustakuvaksi noiden rekirn ryhmäkuvia.
  9. Vahvuuslasit. Näiden askarteluohje löytyy myös PCVn sivuilta. Näiden avulla on hyvä bongata omai ja muiden vahvuuksia.
  10. Paljon halauksia, hymyä ja huomiointia <3

PS. Onneksi ympäristöopin ja historian kirjat on käyty loppuun. Aikaa riittää 😉

Tunnetaitoja ykkösille: Jukka-Hukka osa 3

Tällä kertaa paneuduimme pelkoon ja jännittämiseen sekä niiden käsittelyyn. Tunnin aloitimme taas määrittelemällä ilmiöt, eli mitä jännitys ja pelko ovat. Tunnin kirjana oli Jukka-Hukka ja varjohirviö.

Juttelimme siitä, että millaisissa tilanteissa jännittää ja pelottaa. Jännitystä elämään tuovat jumppakisat, uudet kaverit, synttäreille meno ja lahjat.

Mutta mikä on jännityksen ja pelon ero? Tähän tuli vastaus aika helposti: jännittämiseen liittyy kivan asian tekeminen. Yksi oppilas kertoi, kuinka jännittämisestä saa voimaa. Tuntemukset kehossa ovat samantyyppisiä. Jännityksessä vatsassa lentelee perhosia. Kädet saattavat hiota ja jopa täristä. Keho pomppii. Pelko taas aiheuttaa sen, että vatsan perhoset muuttuvat ihan vatsakivuksi, raskaiksi ja kömpelöiksi lepakoiksi. Pelottavia asioita ovat pelottavat elokuvat, pimeä, hämähäkit, isot vihaiset koirat, myrskyt, tornadot ja maanjäristykset.

Mikä on sitten jännityksen ja pelon tehtävä? Tää on mielestäni todella olennainen asia tuoda esille jo lasten kanssa. Olin kuitenkin yllättynyt, että tähänkin keksittiin vastaus. Ne valmistavat meitä tulevaan. Jännitys valmistaa meitä parhaimpaan suoritukseemme. Pelko taas valmistaa puolustautumaan tai pakenemaan. Kerroin, miten sydän hakkaa, veri virtaa ja hengitys tihenee, kun keho valmistautuu. Joku sanoi, että kun pelkää, niin keho valtaa mielen. Sydämeen sattuu, keho pysähtyy, “aivot tuntuu mahassa” ja “aivot varoittaa” meitä.

Itse kirjassa oli pari kohtaa, joista keskustelimme ja jotka haluan tuoda tässä vielä esille. Ensimmäinen on se, että joskus pelottavan asian käsittelyyn auttaa näkökulman muuttaminen. Jukka Hukka kuvitteli varjohirviön söpönä, karvaisena oliona ja pääsi näin yli pelosta.

Toinen pointti on se, että miksi peloista kertominen on joskus vaikeaa. Lapset voivat pelätä sitä, että leimataan nössöksi tai nynnyksi, jos myöntää pelkäävänsä jotain. Tästä saisi varmaan ihan oman tunnin aiheen.

Löysin muuten Avril McDonaldin nettisivun videoineen. Kyseessä on englanninkielinen sivusto, mutta YouTubesta löytyy myös suomenkielisiä videopätkiä kirjoihin liittyen.