(Julkaistu ensimmäisen kerran opeblogissa 21.12.2019)
Pari viimeistä viikkoa työssäni koulussa olivat tosi levottomia. Muksut olivat väsyneitä ja jännityneitä. Osa jännitti lahjoja ja kivoja lomareissuja. Osa jännitti sitä, missä kunnossa aikuiset ovat tänä jouluna. Saako nukkua rauhassa, juovatko aikuiset itsensä sammumiskuntoon, lyökö joku? Entä jos pitää lähteä pois kotoa ja ei ole paikkaa, minne mennä?
Itselläni on kosteista jouluista on muistoja niin pitkälle, kun muistot ylettävät. Joskus koko joulun aika oli täynnä pelkoa siitä, mitä tapahtuu. Entä jos tekee jotain väärin ja känninen alkaa ”rageamaan”? Ikinä ei ollut täyttä varmuutta, mitä tapahtuu.
Känninen aikuinen on arvaamaton. Ainoa varma asia oli, että se, mitä tapahtuu, on jotain pahaa. Olin koko ajan varuillaan, hälytystilassa. Englanniksi sanotaan ”walking on eggshells”. Se kuvaa hyvin sitä varovaista, hapuilevaa olemista.
Asiaan liittyvä syyllisyys, häpeä ja salailu muodostavat ihan oman tarinansa.
Viimeiset parisenkymmentä vuotta ovat olleet rauhalliset. Meni pitkään ennen kuin osasin rentoutua, vaikka olosuhteet olivat kunnossa. Vaikka aikaa on kulunut, vanhan tunnemaiseman ahdistavuus muistuu mieleen helposti. Enää sillä ei kuitenkaan ole musertavaa valtaa minuun.
Nykyään sitten haluaisi auttaa niitä, jotka eivät vielä ole apua saaneet. Varsinkin niitä, jotka eivät osaa ja uskalla puolustaa itseään. Olla se turvallinen aikuinen. Itselläni se oli äiti.
Jokaisella lapsella on oikeus raittiiseen jouluun. Tänä vuonna raitis joulu voi olla se joulun tärkein lahja. Toivon, että haluat antaa sen lapsillesi <3
