Kiitollisuutta kouluun

(c) Annie Spratt

Kiitollisuus on yksi suosikkiteemoistani positiiviseen pedagogiikkaan liittyen.

Marraskuun lopulla, 26.11. vietetään Thanksgivingiä, eli kiitospäivää. Kyseisenä päivänä osoitetaan maailman eri kolkissa kiitollisuutta kaikkea sitä hyvää kohtaan, mitä meillä on. Tämä on hyvä aika tuoda kiitollisuuden teemaa myös kouluumme. Ohessa muutamia vinkkejä teeman toteuttamiseen.

Alkuun muutamia tieteellisesti tutkittuja pointteja kiitollisuuteen liittyen. Kiitollisuus on yksi eniten tutkituista positiivisen psykologian onnellisuuteen johtavista asioista. Nämä pointit on koottu pääasiassa Kukoistava kasvatus (Pentikäinen & Avola, 2019) -kirjasta. 

  • Kiitollisuuden harjoittaminen on voimakkaasti yhteydessä myönteisiin tunteisiin ja niiden aikaansaamiin hyvinvointivaikutuksiin
  • Kiitollisuus on aitoa sen arvostamista, mitä meillä on, mitä tunnemme ja mitä elämässämme on tapahtunut
  • Kiitollisuuden harjoittaminen vähentää masentuneisuutta, laskee stressitasoja, lisää oppimista, tyytyväisyyttä elämään ja muuttaa aivojen toimintaa. Se, mihin keskitymme, vahvistuu.
  • Kiitollisuuden harjoittaminen on hyvä vastavoima hedonistiselle adaptaatiolle, eli sille että totumme ja sopeudumme kaikkeen hyvään ja muun muassa sen vuoksi hamuamme usein aina vain lisää 

Kiitollisuuspuu

Tehkää koulun seinälle puun runko. Oppilaat voivat askarrella omissa luokissaan puuhun lehtiä. Lehteen kirjoitetaan joku asia, josta on kiitollinen. Käykää kiinnittämässä lehdet puuhun teille sopivana aikana. Puu on hyvä laittaa jollekin yleiselle paikalle kaikkien ihailtavaksi. Samalla siitä tulee yhteisöllinen taideteos. (kiitos Susanna Heikari vinkistä <3)

Kiitollisuuspäiväkirja

Kirjoittakaa kiitollisuuspäiväkirjaa luokan kanssa. Kolme asiaa per päivä, joista on kiitollinen. Tämän voi myös toteuttaa niin, että luokanvalvojan tunnilla tai vaikka viikon lopuksi kirjataan taululle asioita, joista on ollut viime aikoina kiitollinen. Päiväkirjaa voi pitää myös erilaisten puhelinsovellusten kautta tai vaikka puhelimen muistiinpanojen avulla.

Kiitollisuuskaveri

Kiitollisuuden jakaminen vahvistaa tutkimusten mukaan sen vaiktuksia. Itselläni on Yhdysvaltalainen kollega joy buddyna, eli jaamme toisillemme WhatsAppin kautta kuvia ja ajatuksia siitä, mistä olemme kiitollisia. Luokassa tämän voi toteuttaa jakamalla oppilaat pareihin. Ehkä idean voi jopa esitellä koko opettajakunnalle koulussa?

Meillä on myös kavereiden kanssa kiitollisuusryhmä Facebookissa. On hienoa kun oma feedi täyttyy kiitollisuuspäivtyksistä!

Kiitollisuuskirje

Kirjoittakaa kirje henkilölle, jolle olette kiitollisia. Tämä boostaa takuulla hyvinvointia. Vaikutus on vahvempi, jos jaamme kirjeen kyseisen henkilön kanssa. Kokeilin näitä oppilaideni kanssa ja he olivat todella innostuneita. Oli hienoa näyttää itse mallia soittamalla kiitollisuuspuhelu kollegalle oppilaiden kuunnellessa. Muutama oppilas rohkaistui soittamaan omansa luokan edessä. Ohessa video aiheesta ja siitä tehty tutkimus. Kiitollisuuden jakaminen lisää sen vaikutuksia.

Kiitollisuusharjoitus

Tunnelmaan voi päästä kuuntelemalla ja tekemällä tämän kiitollisuusharjoitteen. Se kestää 10 minuuttia.

Toivottavasti teille on näistä vinkeistä apua! Valoa syksyyn!

PS. Tuosta Pentikäisen ja Avolan kirjasta vielä. Olen ko. kouluttajien kehittämällä vuoden mittaisella Positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisten hyvinvointitaitojen koulutuksessa. Koulutus on huikea! Suosittelen sitä lämpimästi! Jos kiinnostaa, täältä saa lisäinfoa. Koulutus on mahdollista suorittaa myös verkossa.

Mahtava mieli -kirjasarja: kirja-arvio

PS-kustannuksen Mahtava mieli -kirjasarjaan kuuluu neljä teosta.

Mahtava mieli on PS-kustannuksen kustantama kirjasarja. Kyseessä on sarja tehtäväkirjoja. Opettajan tietopalvelun mukaan ne “tarjoavat lapsille ja nuorille mahdollisuuden tutkia, ilmaista ja selittää huoliaan ja keskustella niistä kanssasi. Hauskat väritys-, piirros- ja kirjoitustehtävät parantavat tunteiden ymmärtämistä ja rohkaisevat myönteiseen ajatteluun. Tehtäväkirja on mainio tapa saada kouluikäiset ajattelemaan tunteitaan ja puhumaan niistä asioista, jotka heitä vaivaavat. Kirjat ovat suunnattu yli 7-vuotiaille.” (https://www.opettajantietopalvelu.fi/Lily-Murray/Mahtava-mieli-paketti.html)

Kysyin muutamalta seiskaluokan oppilaalta, mitä he kirjoista ajattelevat. Arvioimaan tuli mukaan myös ihana Anna-ope tyttärensä kanssa. Tässä kommentit.

Lily Murray: Ei hätää!

Minusta kirja, ei hätää oli mukava ja tehtävät olivat yksinkertaisia, mutta monipuolisia. Niitä oli kiva tehdä aina, kun alkoi tuntua siltä, että niitä tarvitsisi tai ihan muuten vaan ajan kuluksi. Kirja on itsestään erittäin kiinnostava ja silmälle miellyttävä, kaikkine väreineen ja kuvineen.

Kirjassa pääsee piirtämään ja värittämään tunteitaan ja ajatuksiaan. Kaikille tämä kirja ei tietenkään ole se oma juttu, mutta tällaiselle 13 vuotiaalle teinitytölle, joka ei hirveästi tunteistaan puhu oli tehtävät rauhoittavia ja vapauttavia, koska sai olla rehellinen itselleen sillä tämän kirjan sisältöä ei tarvinnut muille näyttää. (Sara, 7. lk)

Stephanie Clarkson: Hyvää mieltä!

Hyvää mieltä -kirja oli mielestäni mielenkiintoinen. Siitä oppi paljon mielenkiintoista ja uutta tietoa, jota en tiennyt entuudestaan. Esimerkiksi kuinka saada hymy huulille ja onnellinen tunne.

Kirjassa olevat tehtävät auttavat sinua käsittelemään kiukkua ja surua. Tehtävät sopivat eri tilanteisiin ja erilaisille ihmisille. Kirja on hauskan värikäs ja sisälsi kivoja piirustuksia ja yksityiskohtia. (Iiris, 7. lk)

Sharie Coombes: Sinä Selviät!

Minusta kirjasta saa paljon inspiraatiota. Halusin lukea tämän kirjan, koska minusta kirja tuntui kiinnostavalta. Jos karsoo kirjan kantta, niin tulee mieli lukea. Usein, jos kirjan kansi on tylsä, ei tule mieli lukea kirjaa.

Kirja on todella kiinnostava. Ite en tiedä, miltä tuntuu olla kiusattu, mutta minusta itsestäni tuntuu, että jos jotain on kiusattu, tämä kirja auttaisi.

Minusta tämä kirja sopii paremmin lapsille kuin aikuisille. Kyllä aikuisetkin voisivat lukea kirjaa ja se saattaisi auttaa, mutta minusta tämä auttaisi paremmin lapsia. En voi suositella tätä tutuille, koska ketään ei kiusata, mutta jos jotain on kiusattu tai loukattu, tämä kirja on hyvä, sillä tätä kirjaa lukemalla saa paremman itsetunnon. (Aadita, 7. lk)

Sharie Coombes: Sinä Uskallat!

Kerrassaan herkullinen kirja! Eikä yhtään pelottava vaikka aihe olikin pelon voittaminen ja uskaltaminen sekä vaikeiden tunteiden kohtaaminen. Tämä kutsuvan värinen kirja sisälsi sopivassa suhteessa kivoja ja helposti ymmärrettäviä harjoitteita niin pelon tunteen käsittelyyn kuin myös ilon ja kiitollisuuden tunteiden herättelyyn ja huomaamiseen.

Koelukijana toimi 10-vuotias tyttäreni, mutta itsekin vilkuilin suurella mielenkiinnolla kirjan mielenkiintoisia sivuja. Meidän lempisivujamme olivat monet erilaiset väritystehtäväsivut, hengitysharjoitussivut (esim. hengityskolmiot), kasvojen piirtäminen aurinkoisille ihmisille, ystävällisten tekojen bingo, voimalausesivu sekä kauniiden unien reseptisivu vinkkeineen. Askarteluvinkit eivät kolahtaneet meihin, vaikka kivoja olivatkin, eikä tytärtäni kiinnostanut teoriapuoli aivojen rakenteesta, jota itse pidin mielenkiintoisena taustana aiheelle.

Kirja oli kivasti taitettu ja toimitettu. Sivut olivat mukavan paksuja, jotta niihin voi tehdä merkintöjä tusseillakin. Kirja kestää käsittelyä ja selaamista, koska tämä ei tosiaan ole mikään kertakäyttökirja, vaan monet aiheet houkuttelevat palaamaan niihin yhä uudestaan. Kirja sopii hienosti yhteiseen lukuhetkeen vanhemman ja lapsen/nuoren kanssa, koska aiheista oli mukava keskustella. (Anna Ahonen ja Emma 10 v.)

Mindfulness -mitä se on?

(Olen julkaissut tämän kirjoituksen 12.9.2016 HundrED-projektissa)

Kesän viimeisiä vapaita viettäessä mieli alkaa väkisinkin suuntautua tulevaan syksyyn ja sitä myötä HundrED-hankkeeseen.Toteutan luokassani projektin, joka liittyy mindfulnessiin, tunnetaitoihin ja luonteenvahvuuksiin. Ajattelin, että tässä kohtaa on varmaan tarpeen avata käsitteistöä, että lukija ymmärtää, mistä on kysymys.

Näistä käsitteistä mindfulness on varmaan se, joka herättää eniten kysymyksiä. Luonteenvahvuudet tulevat VIA Instituutin luokituksesta. Tunnetaidot voisi puolestaan tiivistää tässä yhteydessä kyvyksi tunnistaa, sanoittaa ja käsitellä tunteitaan sekä kykyä tunnistaa toisten tunteita. Mutta tuo mindfulness. Mistä siinä on kysymys?

Kun puhutaan mindfunessista, suomen kielessä käytetään monesti termejä “tietoinen läsnäolo” tai “tietoinen hyväksyvä läsnäolo”. Uusin termi mindfulnessin suomennokseksi on tietoisuustaidot. Käytän näitä termejä kirjoituksissani ristiin. Pääasiassa käytän termiä mindfulness, koska se on mielestäni kattavin.

Mindfulness sellaisena, kun se tässä yhteydessä ymmärretään, sai alkunsa 70-luvulla, kun Jon Kabat-Zinn sai meditaatioretriitillä mullistavan ajatuksen: kuinka hän voisi tuoda meditaation hyvät vaikutukset ihmisille uskonnosta tai elämänkatsomuksesta riippumatta. Kyllä. Kyse oli buddhalaisesta meditaatiosta, mutta alusta alkaen ajatuksena oli riisua harjoittamisesta kaikki uskonnolliset elementit.

Kabat-Zinn työskenteli Massachusettsin yliopistossa. Kyseisessä sairaalassa oli potilaana joukko ihmisiä, jotka kärsivät kroonisista kivuista. Heille oli sanottu, ettei länsimainen lääketiede voinut enää auttaa heitä. Kabat-Zinn alkoi työskennellä heidän kanssaan opettaen heille meditaatiotekniikoita ja joogaa. Kiputilat eivät hävinneet, mutta näiden ihmisten elämän fokus siirtyi pois niistä ja heidän elämänlaatunsa alkoi parantua. Potilaat oppivat ystävystymään kivun tunteen kanssa.

Huomattiin, että aivoissa alkaa tapahtua fyysisiä muutoksia jo kahdeksan viikon säännöllisen mindfulnessharjoituksen tuloksena. Tämä muutos vaikuttaa myönteisesti ajatteluun ja tunteisiin. Aivot ovat kuin lihas, jota voi treenata. Kehitettiin MBSR (Mindfulness Based Stress Reduction Therapy) ja myöhemmin Mark Williamsin tutkimusryhmän toimesta MBCT (Mindfulness Based Cognitive Therapy).

Miten mindfulness voidaan määritellä?

Kabat-Zinn määrittelee mindfulnessin tietoisuudeksi, joka syntyy, kun kiinnitetään huomiota tarkoituksella tässä hetkessä ei-tuomitsevasti. Määrittelyyn sisältyy empatia ja ystävällisyys itseä ja olosuhteita kohtaan sekä uteliaisuus, tutkiva asenne.

Suuri osa elämästämme menee ohi, kun toimimme autopilotilla. Autopilotilla on tärkeä tehtävä työmuistin vapauttamisessa, kun meidän ei tarvitse miettiä jokaista toimintoamme, kuten hampaiden pesua tai hengittämistä. Ongelmia alkaa tulla vasta siinä vaiheessa, kun alamme automatisoida asioita, joita ei kuuluisi automatisoida.

Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi ihmissuhteet, hyvästä ruoasta nauttiminen tai yleensäkin asiat, jotka saavat meidät kukoistamaan. Kun ihmisen mieli on autopilotilla, se alkaa vaeltaa menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Jokaisella meistä on kokemus siitä, millaista elämä on, kun jatkuvasti vatvoo menneitä tai murehtii tulevaa. Tutkimusten mukaan ihminen on onnellinen, jos hän elää tässä hetkessä (Killingsworth & Gilbert).

Hetkeen “ankkuroituminen” tapahtuu yksinkertaisimmillaan niin, että tunnemme hengityksemme virtaavan ja jalkamme maata vasten. Paikallaan tehtävä harjoitus syventää näitä taitoja. Tämä alkaa näkyä pikkuhiljaa arjen toiminnoissa ja kuten aiemmin mainitsin, alkaa muuttaa myös aivojen rakennetta.

Mindfulness auttaa meitä huomaamaan elämän pienet asiat: auringon lämmön kasvoilla, rakkaan hymyn ja suklaan maun, eli asiat, jotka menevät meiltä helposti ohi.

Kuinka mindfulness vaikuttaa hankalassa tilanteessa: lyhyt kaava

Elämä ei kuitenkaan ole aina ruusuilla tanssimista. Hankalat tilanteet, ajatukset ja tunteet ovat osa kaikkien elämää. Otamme asiat henkilökohtaisesti: “Miksi minulle käy näin?”

Joutuessamme erilaisiin tilanteisiin meissä tapahtuu monta asiaa. Saamme aistiemme kautta kokemuksen maailmasta ja syntyy kehollinen reaktio, joka synnyttää tunteen. Tämä laukaisee ajatuksen, jota seuraa toiminta. Tapahtumien järjestys ei ole välttämättä juuri tämä. Ajatuksen on tutkittu tulevan hieman, noin 0,6 sekuntia, jäljessä. 

Kaikki tapahtuu todella nopeasti, mutta mindfulnessin avulla saamme “lisäaikaa” reagoida. Saamme ikään kuin hidastettua prosessia. Kaikki nuo tunteet, ajatukset, tuntemukset ja toiminta vaikuttavat toisiinsa. Ne alkavat ruokkia toisiaan helposti, jos meillä ei ole tietoisuutta kehostamme ja mielestämme. Kyseessä on tunteiden, ajatusten, tuntemusten ja toiminnan kehä.

Oppilaille tämä voi merkitä seuraavaa: Ville sanoo Kallea nössöksi. Kallen sydän alkaa hakata, keho jännittyy ja hän tulee vihaiseksi. Ajatus on vetää Villeä köniin. Mindfulness-harjoittelun avulla hän voi saada lisäaikaa ja vaikka poistua paikalta, kun hän alkaa huomata kehon ja mielen alkavan reagoida. Toiminta muuttuu harkitummaksi pelkän reagoinnin sijaan.

Emme voi lakkauttaa kehollisia reaktioitamme, tunteitamme tai tarpeettomia ajatuksia. Mutta voimme vaikuttaa siihen, millä tavalla suhtaudumme niihin: pysyvänä totuutena vai ohimenevinä asioina. Yritämmekö ystävystyä niiden kanssa vai työnnämmekö niitä pois? Ennen kaikkea voimme opettaa lapsille ja nuorille näitä taitoja.

Mindfulness ei ole siis uskonnollista, vaan tieteellisesti tukittu sekulaarista toimintaa ja harjoitusta. Se ei myöskään ole rentoutumista, vaikka rentoutuminen onkin sen yksi pidetyimmistä sivuvaikutuksista. Se ei ole terapiaa, vaikka tiedostammekin itseämme paremmin. On kysymys taidoista, jotka voivat muuttaa maailman paremmaksi paikaksi. Yksi hengitys ja yksi hetki kerrallaan.