Tunnetaitoja ykkösille: Jukka-Hukka osa 3

Tällä kertaa paneuduimme pelkoon ja jännittämiseen sekä niiden käsittelyyn. Tunnin aloitimme taas määrittelemällä ilmiöt, eli mitä jännitys ja pelko ovat. Tunnin kirjana oli Jukka-Hukka ja varjohirviö.

Juttelimme siitä, että millaisissa tilanteissa jännittää ja pelottaa. Jännitystä elämään tuovat jumppakisat, uudet kaverit, synttäreille meno ja lahjat.

Mutta mikä on jännityksen ja pelon ero? Tähän tuli vastaus aika helposti: jännittämiseen liittyy kivan asian tekeminen. Yksi oppilas kertoi, kuinka jännittämisestä saa voimaa. Tuntemukset kehossa ovat samantyyppisiä. Jännityksessä vatsassa lentelee perhosia. Kädet saattavat hiota ja jopa täristä. Keho pomppii. Pelko taas aiheuttaa sen, että vatsan perhoset muuttuvat ihan vatsakivuksi, raskaiksi ja kömpelöiksi lepakoiksi. Pelottavia asioita ovat pelottavat elokuvat, pimeä, hämähäkit, isot vihaiset koirat, myrskyt, tornadot ja maanjäristykset.

Mikä on sitten jännityksen ja pelon tehtävä? Tää on mielestäni todella olennainen asia tuoda esille jo lasten kanssa. Olin kuitenkin yllättynyt, että tähänkin keksittiin vastaus. Ne valmistavat meitä tulevaan. Jännitys valmistaa meitä parhaimpaan suoritukseemme. Pelko taas valmistaa puolustautumaan tai pakenemaan. Kerroin, miten sydän hakkaa, veri virtaa ja hengitys tihenee, kun keho valmistautuu. Joku sanoi, että kun pelkää, niin keho valtaa mielen. Sydämeen sattuu, keho pysähtyy, “aivot tuntuu mahassa” ja “aivot varoittaa” meitä.

Itse kirjassa oli pari kohtaa, joista keskustelimme ja jotka haluan tuoda tässä vielä esille. Ensimmäinen on se, että joskus pelottavan asian käsittelyyn auttaa näkökulman muuttaminen. Jukka Hukka kuvitteli varjohirviön söpönä, karvaisena oliona ja pääsi näin yli pelosta.

Toinen pointti on se, että miksi peloista kertominen on joskus vaikeaa. Lapset voivat pelätä sitä, että leimataan nössöksi tai nynnyksi, jos myöntää pelkäävänsä jotain. Tästä saisi varmaan ihan oman tunnin aiheen.

Löysin muuten Avril McDonaldin nettisivun videoineen. Kyseessä on englanninkielinen sivusto, mutta YouTubesta löytyy myös suomenkielisiä videopätkiä kirjoihin liittyen.

Tunnetaitoja ykkösille: Jukka Hukka osa 2

Tällä viikolla tutustuimme Jukka Hukka -sarjan kirjaan Jukka Hukka ja kirjava takki: Ystävällisyys ja toisen huomioiminen. Kirja kertoo kiusaamisesta ja siitä, kuinka voimme vastata ikäviin asioihin ystävällisyydellä.

Sanon nyt heti alkuun sen, että huonoa kohtelua ei pidä ikinä hyväksyä tai sietää. Nyt on kysymys siitä, että jos vastaamme pahaan pahalla, niin paha vahvistuu. Jos pystymme muuttamaan näkökulmaa ja vastaamaan ystävyydellä, on mahdollista päästä rakentavasti eteenpäin. Tämän haluan myös oppilaideni oppivan.

Ennen kuin aloitimme sadun lukemisen (johon muuten menee vain 5–10 minuuttia hyvän pohjustuksen jälkeen), puhuimme oppilaiden kanssa siitä, mistä kiusaamisen tunnistaa. Näillä oppilailla on ollut KiVa-koulun teemaa jo oman open kanssa, mutta koen, ettei tätä aihetta voi koskaan käsitellä liikaa. Todettiin, että kiusaaminen on toisen kehon ja mielen satuttamista: lyömistä, puremista, tönimistä, valehtelua, leikistä ulos jättämistä, kaikenlaista ilkeyttä.

Tärkeä esille otettava pointti oli myös se, että mikä on kiusaamisen ja riidan ero ja mikä oikeastaan on kiusaamisen määritelmä. Otin esille erilaisia esimerkkejä kiusaamisesta ja muista konflikteista. Tultiin siihen johtopäätökseen, että kiusaaminen on aina toistuvaa ja siihen liittyy valta: toinen tai toiset ovat kiusattavaa vahvempia joko fyysisesti tai henkisesti.

Tämän jälkeen käytiin läpi tilanteita, joissa oppilaat ovat kohdanneet kiusaamista joko itse tai nähneet jotain kiusattavan. Pohdittiin, miltä kiusaaminen tuntuu. Se on sateinen säätila sisällä, se on surua, se on vihaa.

Mietittiin, mitä kiusaamistilanteessa voi tehdä. Todettiin, että murheet voi kertoa aina jollekin toiselle: kaverille, sisarukselle tai aikuiselle. Jollakin on oma paikka, minne mennä rauhoittumaaan. Eräs oppilas oli kuullut sisällä olevasta äänestä, viisaasta pöllöstä *), joka auttaa hankalissa tilanteissa.

Sitten mietittiin vielä, että kuinka kostaminen vaikuttaa tilanteen kehittymiseen. Asia kasvaa ja kasvaa, kunnes se saattaa olla todella vaikea hoitaa. Kirjassa Jukan kiusaaja joutui hankalaan tilanteeseen ja Jukka oli ainoa paikalle osunut. Ilman hänen apuaan kiusaajalle olisi käynyt huonosti. Kun Jukka oli kiusaajalle ystävällinen, jotain suli kiusaajan sisällä. Hän ei ollut osannut olla ystävällinen, koska häntä ei oltu aiemmin kohdeltu ystävällisesti.

Emme voi olla aina onnellisia ja iloisia, mutta ystävällisiä voimme olla. Aina.

*) Tämä on Goldie Hawnin Mind Up-ohjelmasta ja Kymmenen läsnäolon minuuttia -kirjasta tuttu käsite: viisas pöllö tulee apuun, mielen vahtikoira saa kiukkuiseksi jne. Edellä mainitussa kirjassa on selitetty tämä lapsille aivoista kertomisen tapa.

Tunnetaitoja ykkösille: Jukka Hukka osa 1

Alkanut vuosi on ollut kaikin puolin erikoinen ja siksi olen joutunut jättämään blogikirjoittelun hetkeksi sivuun. On itse asiassa tehnyt hyvää olla kirjoittamatta, vaikka sisäinen pieni ääni on minua siitä arvostellut. Edelleen tuo ääni on välillä sitä mieltä, että jos en suorita, niin olen arvoton. Tämä on sinäänsä hassua, koska enhän ole tällä blogilla kellekkään tulosvelvollinen. Silti tämä ääni saa minut kokemaan, että petän ihmiset, jos en ole tarpeeksi tuottava.

On tärkeää, että tiedostaa tuon äänen, koska sitten sille voi sanoa kiitokset huolenpidosta ja toivottaa hyvää matkaa etenpääin. Tuo ääni ei ole enää tarpeellinen.

On aivan ihanaa aloittaa taas blogittaminen ja mikä sen parempi aihe kuin ykkösluokkalaisten tunnetaito-opetus. Olen ollut kuluneen lukuvuoden heidän aineenopettajansa äidinkielessä, kuviksessa ja käsityössä. Olen heti ensimmäisistä tunneista lähtien opettanut heille tietoisuustaitoja. Olemme tehneet aina tunnin alkuun keskittymisharjoituksen, jossa olemme kiinnittäneet huomiota milloin hengitykseen, milloin ääniin ympäristössä ja milloin kehon tuntemuksiin.

Olemme myös puhuneet tunteista ja siitä, missä ne kehossa tuntuvat aina, kun aapisen kappaleessa on ollut sopiva teema. Nyt aloimme tehdä tunnin alkuun aina silloin tällöin Kehoni on, mieleni on -harjoitusta. Siinä laitetaan hetkeksi silmät kiinni ja käännetään huomio sisäänpäin omaan kehoon ja omiin tunteisiin. Mietitään, mikä säätila tai väri oma tunne on ja samoin mikä on oman kehon tila. Sitten kerrotaan joko parille, ryhmässä tai koko luokalle “Kehoni on…” ja “Mieleni on…”

Tähän tunnetaito-opetukseen tuovat hyvän lisän Jukka Hukka -sarjan kirjat ja tunnekortit. Kyseessä ovat Avril McDonaldin PS-Kustannuksen vuonna 2018 julkaisema kirjasarja. Käytämme kunkin kirjan käsittelyyn oppitunnin verran ja äidinkielen ryhmätunnit ovat tähän oiva aika.

Ensimmäisellä Hukka-tunnilla keskityimme kirjaan Jukka Hukka ja lohikäärmevauva: rauhoittumisen harjoitteleminen. Kirjassa Jukan kulkua haittaavat repussa painavat huolet. Matka lohikäärmevauvaa katsomaan ei meinaa sujua millään. Jukka jää kavereista jälkeen.

Aloitimme tunnin juttelemalla siitä, mitä ovat tunnetaidot. Mikä on tunne ja mikä on taito. Oppilaat määrittelivät, että on kyse siitä, millainen olo on. Taito taas on sellainen, mitä voi opetella. Opitaan tietämään, miltä itsestä tuntuu ja miltä kaverista tuntuu.

Sitten kävimme läpi sitä, millaisia murheita oppilailla on. Keskusteluun nousivat painajaiset, kauhuleffat (kun kysyin leffan nimeä, niin kuulemma Harry Potter on sellainen), vanhempien riitely, yksin kotona oleminen ja se, osaako spelling testissä.

Oppilaat osasivat nimetä mielestäni hyvin murheisiin liittyviä tunteita. Listattiin viha, suru, pelko ja huolestuminen. Todettiin, että monet näistä tunteista tuntuvat masussa ja sydämessä.

Seuraavaksi mietittiin sitä, että millä tavalla toimia, jos murheita tulee. Tässä ykkösten lista

  • hengittely
  • kivojen asioiden miettiminen
  • avun pyytäminen vanhemmalta, opelta tai joltain muulta
  • lemmikille kertominen
  • unilelulle kertominen

Sitten luimme sadun. Oppilaiden tehtävänä oli kuunnella tarkkaan, mitä murheen kanssa selviämisen keinoja sadussa kerrotaan. Samojahan sieltä löytyi. Opeteltiin sananlasku “Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu murhe on puolikas murhetta.”

Tunnin loppuun tehtiin kirjassa esitelty hengitysharjoitus, eli sisäänhengityksellä laske yhteen, uloshengityksellä kahteen ja niin edelleen aina kymmeneen asti. Ja sitten sama uudestaan.

Voin kyllä jo tämän yhden kerran perusteella suositella lämpimästi tätä kirjasarjaa. Runon muotoon kirjoitetut sadut opettavat äidinkielen rakenteita ja riimejä. Kirjan lopussa olevat tehtävät antavat hyvän toimintapankin, jos itsellä ei ajatus leikkaa. Kuvitus on valloittava! Oppilaatkin olivat innoissaan ja todella iloisia, kun kuulivat, että tämä oli vasta sarjan ensimmäinen kirja ja että lisää Hukka-tunteja on tiedossa.