Triggereiden kanssa työskentely on oleellinen osa toipumista

Mitä triggerit ovat?

Triggerit ovat niitä laukaisevia tekijöitä, jotka saavat addiktion noidankehän aktivoitumaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että alamme käyttäytymään tavalla, joka on meille haitallinen: syömään sokeria, korkkaamaan pullon, polttamaan tupakkaa, katsomaan aikuisviihdettä tai vaikka räpläämään kännykkää.

Hyvä uutinen on, että triggereillä on eniten valtaa meihin silloin, kun ne ovat tiedostamattomia. Mitä enemmän tunnistamme meille haastavat tunteet ja tilanteet, sitä helpommin pystymme valitsemaan tilanteessa toisenlaisen tavan toimia.

Millaisia triggereitä on?

Triggereitä on sekä sisäisiä että ulkoisia. Ulkoiset triggerit liittyvät olosuhteisiin, tilanteisiin, tekijöihin ja ihmisiin. Niitä voivat olla esimerkiksi rankka työviikko, tunteita herättävä tekstiviesti, joulu, ärsyttävä anoppi tai lumisade.

Sisäiset triggerit liittyvät mielialoihin ja tunnetiloihin, kuten stressiin, suruun tai pelkoihin. Myös mukavat tunteet voivat toimia triggereinä. Haluamme lisää mielihyvää tai vaikka rauhallisuutta. Entä sitten, kun on tasaista ja ei oikein tapahdu yhtään mitään? Itse tulkitsen tällaisen niin sanotusti neutraalin olotilan helposti negatiiviseksi, eli tylsyydeksi, ja alan täyttää tyhjää tilaa ihan millä tahansa aktivoivalla toiminnalla tai ajattelulla.

Kun emme tiedosta triggereitämme, olemme kuin unissakävelijöitä. Kävelemme uudestaan ja uudestaan samoihin ansoihin. Itselläni on tästä paljon kokemusta. Esimerkiksi läheisriippuvaisissa ihmissuhteissa toisen paha olo sai minut aina menemään ”fiksaajan” rooliin. Keskityin toisen ongelmiin ja tein niistä oman elämäni keskipisteen. Ajattelin, että minuun taidoillani ja rakkauteni voimalla toisen epämukavuus häviäisi. Vastapuolen reaktio tähän fiksaamiseen oli yleensä se, että hän työnsi minua pois. Ja tämä sai minut takertumaan entistä lujemmin ja fiksaamaan entistä pakkomielteisemmin.

Miten triggereiden kanssa pystyy elämään?

Minulle tärkeimmät tavat työskennellä triggereiden kanssa ovat:

1. Tiedostaminen ja rehellisyys: Mindfulness-harjoitteiden avulla treenaan aivojani tiedostamaan itseni ja ympäristöni kokonaisvaltaisemmin. Tuloksena on koko ajan rehellisempi ja perinpohjaisempi itsetuntemus. Parhaimmassa tilanteessa tunnistan triggerin jo ennen, kun haastavat tunteet ja ajatukset alkavat nousta. Ja vanha kunnon kelan kirje on minulle triggeri. Nykyään, jos saan kyseisenlaisen kirjeen, avaan sen saman tien. En jää odottamaan mielen tarinoita ja haastavia tunnetiloja ja sitä, miten ne ruokkivat toisiaan.
2. Tietoinen välttely: Välttelen toksisia ihmissuhteita. En osta alkoholia kotiini. Mietin ennen isompia ostoksia, tarvitsenko todellakin tätä tavaraa vai yritätkö ostamalla täyttää jotain aukkoa itsessäni. Jätän kännykän tietoisesti toiseen huoneeseen, kun menen nukkumaan.
3. Vertaistuki: Haitalliset käyttäytymismallit eristävät minut aidosta itsestäni ja muista ihmisistä. Toipuminen on taas yhteyden luomista oman itseeni ja muihin. Myöntämällä epätäydellisyyteni muille turvallisessa ympäristössä ja pyytämällä apua tarvittaessa, pystyn tuomaan elämäni asiat ihmisten mittasuhteisiin. On ollut todella vapauttavaa myöntää esimerkiksi, että minulle epävarmuus on iso triggeri.  
4. Itsemyötätunto: Kun triggerit yllättävät ja toimin haitallisesti, tuntuu se minusta jälkikäteen pahalta. Jos nyt tässä kohtaa alan sättimään itseäni, lisään omaa epämukavuuttani, mikä on minulle iso triggeri. Tämän triggerin ansa poistuu sillä, että ymmärrän, että asiat eivät menneet niin kuin halusin ja että nyt tässä kohdassa on mahdollisuus yrittää uudestaan.
5. Kiitollisuus: Triggerit osoittavat itse asiassa meille sen, missä kasvun paikat ovat. Onko tämän näkökulman siivittämänä mahdollista tuntea kiitollisuutta niitä kohtaan? Nehän ovat myös itse asiassa toipumisen oleellinen elementti.

Emme voi hallita triggereitä. Asioita tapahtuu, ihmiset ovat ärsyttäviä, ikäviä tunteita ja ajatuksia tulee ja menee. Voimme kuitenkin treenata sen tiedostamista reagoimme triggereihin ja näin astua askel askeleelta kohti vapaampaa elämää. Siihen liittyy, että triggerin kohdatessamme voimme valita yhä enemmän, kuinka siihen reagoimme. Näin kuljemme polkua, joka kohtaa kohti tunne-elämän raittiutta.