Vielä 15 vuotta sitten olin syvällä läheisriippuvuuden kuilussa. Elin muiden ihmisten kautta. Hakeuduin uudestaan ja uudestaan suhteisiin henkilöiden kanssa, jotka olivat emotionaalisesti tavoittamattomissa. Yritin fiksata heitä. Olin varma, että minun rakkauteni voima tekee heidät ehjiksi.
Yritin päästä eroon tästä kaikenkattavasta ahdistavasta sekoilusta. Koin suhteissa hirvittävää häpeää ja syyllisyyttä ja mietin mikä minussa on vialla. Olin uhri. ”Miksi minulle aina käy näin. Olen surkea ja vääränlainen” olivat mantroja, joita toistelin päivittäin. Minua ajoivat pelot hylkäämisestä ja paljastumisesta. Enkä rehellisesti sanottuna edes tajunnut, miksi toimin itselleni haitallisesti.
Olin jatkuvasti häpeissäni ja ahdistunut, en pystynyt keskittymään töihin ja kaikki pienetkin vastoinkäymiset ärsyttivät. Retkahtelin tupakkaan. Pyörittelin suhteita mielessäni yrittäen keksiä parasta keinoa muuttaa toinen.
Suhteiden lopettaminen tuntui surulliselta (ja totta puhuen kivuliaalta – kuin minulta olisi viety osa minua). Jähmetyin, kun olisi pitänyt laittaa pillit pussiin ja peli poikki. Onneksi minut jätettiin, koska en olisi pystynyt jättämään toista.
Toipumisen tielle
Miten sitten tulin tähän pisteeseen, jossa olen juuri nyt. Elän elämää, joka on merkityksellistä, vapaata. Elämää, jossa osaan sanoittaa tarpeeni, pitää huolta itsestäni ja omista rajoistani.
Kaikkea tapahtunutta on tosi vaikea tiivistää ihan lyhyesti, mutta tässä on muutama tärkein pointti.
Itsetuntemus – itsetutkiskelun, vertaistukiryhmien askeltyöskentelyn, terapian ja omien terapeuttiopintojen kautta tiedän, kuka olen. 14 vuotta sitten löysin mindfulness ja meditaatioharjoituksen. Niiden kautta minun on ollut mahdollista tietoisesti ja konkreettisesti treenata ja syventää tätä itsetuntemusta.
Läheisriippuvuuden kannalta tämä on liittynyt erityisesti siihen, mikä minua triggeröi, kuinka kehoni reagoi, mitä tunnen ja ajattelen sekä mitä teen tämän kaiken seurauksena.
Kiinnostavaa on ollut myös se, kuinka toimintani vaikuttaa itseeni ja muihin ihmisiin.
Kaikella toiminnalla ja ajattelulla on seuraukset. Jos en tiedosta kehoni, mieleni ja sydämeni merkkejä, kuljen automaattiohjauksella aina samaa tiedostamatonta latua.
Haastavan kohtaaminen – kun olen alkanut tutustua siihen, mikä saa aikaan tunteet kehossani ja minkälaista tunteiden ilmeneminen kehossa on, olen alkanut ystävystyä tunteiden kanssa. Olen huomannut, että kun niille antaa tilaa tulla nähdyksi ja kuulluksi, ne alkavat hellittää otettaan menevät ohi. Olen huomannut, kuinka minulla on itse asiassa paljonkin valtaa siihen, lähdenkö ruokkimaan haastavia tunteita omilla ajatuksillani.
Olen myös tietoisesti pystynyt sulkemaan elämästä pois ihmisiä ja olosuhteita, jotka saavat minut voimaan huonosti.
Hyvän vastaanottaminen – koska ydinkokemukseni on se, että olen arvoton, on tämä elämän luonnollinen osa-alue ollut haastavaa. Tärkeintä tässäkin oli se, että tiedostin sen, kuinka sabotoin elämääni, kun ydinuskomukset ohjailivat minua tiedostamatta. Kun olen tutustunut ydinuskomuksiin, olen voinut alkaa kyseenalaistaa niitä.
Muistan aina sen kerran, kun olin terapiassa ja valitin huonoa itsetuntoani. Viisas terapeuttini niin pysäytti minut ja kysyi, ”Saako kyseenalaistaa, mitä sanoit?”. Hän sanoi: ”Susanna, sinulla ei ole huono itsetunto. Olisiko aika päästää irti tuosta tarinasta?”. Aikamoinen aivonyrjähdys.
Niin kuin niin monta kertaa elämässäni, samaan aikaan elämääni tuli jotain, minkä suuruutta en silloin vielä ymmärtänyt. Asiat loksahtelivat paikoilleen. Löysin positiivisen psykologian. Tämä tieteenala on kiinnostunut siitä, mikä saa meidät kukoistamaan.
Tuosta lähtien olen alkanut tutustua vahvuuksiini ja voimavaroihini. Minun ei tarvitse enää valita negatiivisen ajattelun lannistavaa ja lamauttavaa monologia pääni sisällä, vaan osaan laittaa sen poikki ja sanoa itselleni: ”Rakas. Kaikki hyvin. Sinä olet arvokas ja hyvän arvoinen.”
Tällainen sisäinen puhe on esimerkki itsemyötätunnosta. Raippa-Leenan ääni on korvautunut Lempi-Kaunokin äänellä. Ah! Mikä vapaus!
Minun läheisriippuvuuteni juuressa on syvä arvottomuuden kokemus ja yhteyden katkeaminen omaan itseeni ja muihin.
Toipuminen on ollut tie itseni arvostukseen ja tietoiseen, myötätuntoiseen yhteyteen.
Jos sinua kiinnostaa kuvaamalleni muutoksen tielle, katso ilmainen koulutus aiheesta ”Hyvästit hylätyksi tulemisen pelolle”.