Oletko törmännyt Gabor Matén työhön? Opiskelen hänen Compassionate Inquiry -ohjelmassaan psykoterapeuttista traumamenetelmää. Fokuksessa ison T:n traumat, kehitykselliset traumat ja kuinka personallisuus kehittyy adaptaationa juurikin lapsuuden traumakokemuksiin. Kuinka riippuvuus on myös tätä samaa selviytymismekanismia.
Ihan huikeaa, itselleni tajunnanräjäyttävää tietoa tämä.
Olen siis ollut yli 21v raittiina. Ekat raittiit vuodet olin 12 askeleen mallioppilas. Osasin ohjelman ja työskentelin sen parissa.
Kun perusta hajoaa
Seitsemän vuoden raittiudella sairastuin rintasyöpään. Kauhea shokki se oli, koska olin ”täydellinen oppilas”. Siitä oivallus, että olen haastavuutta prosessoinut vain älyllisesti. Hipsutellut kenties tunteita, mutta enemmänkin sellaisessa vielä itsekin haavoittuneiden vertaisten tuskatornadossa. Yrittäen älyllisesti ratkaista tunne-elämän syvää haavaa. Eipä onnistunut.
Tajusin, että päihderiippuvuuteni oli vain yksi näytös. Ennen sitä, sen aikana ja sen jälkeen minua olivat pitäneet otteessaan useat muut riippuvuudet. Koska pakeneminen ja kiksien hakeminen olivat niin automaattisia, en ollut edes tunnistanut tätä valheellista suojaverkkoa, joka ulottui kaikille elämäni osa-alueille.
Mindfulness ja meditaatio tulivat elämääni saman aikaan ja ne heittivät minut syvään päätyyn. Alkoi haastavan tietoinen kohtaaminen, sitä kautta syvällinen itsen hyväksyminen. Itsemyötätunto oli ”se puuttuva palanen”. Eli se, että aloin ystävystymään itseni kanssa ja suhtautumaan omaan kekeneräisyyteeni lempeämmin.
Syvä oivallus: Hyvä elämä ei ollutkaan sitä, että haastavuus on poissa, vaan sitä, että kaikki saa olla. Tietoinen ajattelu- ja asennemallien (eli aivojen) muokkaaminen johtotähtenä.
Johtotähtiä ja suunnannäyttäjiä
Kahdeksan vuotta sitten löysin mentorini Valerie (Vimalasara) Mason-Johnin, joka opetti minulle perusteet riippuvuuksien, meditaation ja mindfulnessin yhteydestä. Hän on myös yksi tuon Gaborin koulutusohjelman perustajajäsenistä.
Aloitin Gaborin opissa reilu kaksi vuotta sitten. Alkoi syvä terapeuttinen prosessi riippuvuuden ja muiden haitallisten käyttäytymismallieni juurisyihin. Duuni on sekä älyllisellä (teorian), tunteiden ja ennen kaikkea kehon tasolla. Keho muistaa senkin, mitä sanat eivät muista.
Nyt koen olevani riippuvuuden ytimessä. En kuitenkaan olisi ollut tähän valmis yhtään aiemmin. Minun on pitänyt saada rakentaa jykevää perustaa, jolla herkkyys ja autenttisuus, eli ne osat itseä, joita olen taitavasti oppinut jo ihan pikkuisena peittämään, saavat tulla nähdyksi ja kuulluksi.
On pakko mennä läpi, että pääsee yli
Syvempää pohdiskelua ja ymmärrystä tarvitaan riippuvuuksien kentällä. “Riippuvuus on sairaus” tai “Riippuvuus on aivosairaus” ovat laiskoja tapoja kuitata hyvin monimutkainen ilmiö.
Toisaalta kokemukseni on, että jos liian aikaisin yrittää mennä liian syvälle, se helposti kostautuu. Minun kokemukseni on, että pitää olla tietyn sortin vakaus perustassa ennen kuin kannattaa kurkkia kellariin.
Trauma syntyi suhteessa. Sen hoito tapahtuu myös suhteessa. Tähän terapia on paras keino. Myös tunne- ja tietoisuustaitojen treenaaminen vahvistavat perustaa hyvin tehokkaasti, kuten myös vertaistuki.
Riippuvuuden juurisyiden tutkiminen ja niihin liittyvien uskomusten ja kehollisten muistojen purkaminen on aivan välttämätöntä, jos haluamme vapautua riippuvuudesta. Muuten se pompsahtaa elämäämme muodossa tai toisessa. Uudestaan ja uudestaan.
Ja me elämme kuin hidastetussa Whac-a-Mole -tivolipelissä. Reagoiden sen sijaan, että tekisimme harkitumpia valintoja.
Saatko kiinni, mistä puhun? Mitä ajatuksia tämä sinussa, lukijani, herättää?
