Hengittely ja pysähtyminen ovat minulle riippuvuuksista toipumisessa avainasemassa. Ne auttavat hidastamaan tahtia, kalibroimaan ajattelua ja tunteita uudestaan. Sitä kautta on mahdollista tehdä viisaampia valintoja.
Itselleni impulsiivisena, ADHD-piirteisenä, ihmisenä tahdin hidastaminen, omien tunteiden, tarpeiden, kehon merkkien ja ajatusten tiedostaminen on ollut kanava siihen, mitkä ovat todelliset tarpeeni.
Annan esimerkin. Kun minulle tulee ajatus ”Oispa kaljaa”, mikä silloin tällöin voi päähän pälkähtää edelleen näiden 22 raittiin vuoden jälkeenkin, eikä siinä ole mitään väärää tai outoa, voin pysähtyä ja aloittaa siitä, että kyseenalaistan tämän ajatuksen.
Hengähtäminen ja pysähtyminen tulevat isoon tarpeeseen, koska kun olen automaattiohjauksella, toimin tämän ajatuksen mukaan automaattisesti ja tiedostamatta.
Olen myös huomannut olevani yleensä hermostollisessa ylivireystilassa, selvitymismoodissa, kun tällaisia ajatuksia päähäni pälkähtää. Yhtä hyvin ne voivat liittyä herkkujen syömiseen tai yhteydenottoon sellaiseen ihmiseen, jonka seura ylläpitää läheisriippuvaisia toimintamallejani.
Kun voin hengitellä ja laskea kehoni virittyneisyyttä, alkaa aivotkin toimimaan eri tavalla. Järkiajattelu on mahdollista. Tunteiden säätely ja toiminnanohjaus käynnistyvät.
Mikä on sitten se asia, mikä minua auttaa pysähtymään ja hengähtämään? Se on halu pysyä toipumisen tiellä ja ylläpitävistä työkaluista tärkein eli meditaatio.
Päivittäinen meditaatio auttaa minua huomaamaan nopeasti sellaisen ajattelun, mikä on tarpeetonta toipumisen kannalta. Toki meditaation vuoksi hermostoni on jo lähtökohtaisesti rauhallisempi kuin esim. 15 v sitten, kun sen aloitin.
Millaisia ajatuksia tämä herättää?
