Aivan yhtä tärkeää kuin on tunnistaa triggerit eli ne tekijät, jotka saavat meidät enemmän tai vähemmän tolaltaan, on tunnistaa, mitä ne saavat aikaan kehossa. Reagoimme triggereihin nimittäin ennen kaikkea kehollisesti. Tunteet ja ajatukset tulevat hieman jälkijunassa.
Kun virittäydymme kuuntelemaan kehoamme ja herkistymme sen viesteille, alamme huomaamaan enemmän ja enemmän, mitä tapahtuu ja miten reagoimme näihin kehollisiin tapahtumiin. Reagointi tapahtuu niin sanotusti automaattiohjauksella silloin, kun emme ole tietoisia. Triggeri saa aikaan kehollisen reaktion, joka sysää esiin tunteita, ajatuksia ja impulsseja toimintaan.
Ei ole sattumaa, että tiettyjä ärsykkeitä kohdatessaan riippuvainen tarttuu riippuvuuden kohteeseen.
Oletko pysähtynyt ikinä miettimään, mitä tapahtuu juuri ennen tuota hetkeä? Juuri ennen kuin tartut kännykkään. Juuri ennen kuin teet kaupassa ostopäätöksen suklaalevystä. Juuri ennen kuin starttaat koneen pelisessiota varten. Juuri ennen kuin päätät ottaa jääkaapista oluen.
Kun alat treenaamaan kehon kuuntelua, alat huomaamaan kehon pienenpieniä vihjeitä: kuinka suu vettyy, sydän alkaa hakata, iholla väreilee levottomuus. Joskus nämä vihjeet yllättävät voimakkuudellaan. Kiinnostava kysymys onkin, kuinka emme ole huomanneet niitä aiemmin.
Samalla hetkellä, kun otat kännykän, pullan tai pullon käteen, kehon läpi kulkee rentouttava aalto. Se on kuin pitkä huokaus. Kuin kotiinpaluu.
Oma taipaleeni kehollisuuden parissa ei ole ollut ihan yksioikoinen. Olen hävennyt ja vihannut kehoani. Olen yrittänyt piilotella ja pienentää sitä. Olen kuvitellut olevani ruma ja lihava. Olen kuvitellut tuon kuvittelemani rumuuden ja lihavuuden määrittävän minut, olevan arvoni mittari. Suhdetta on vääristänyt myös syömishäiriötaustani. Kun vain olisin laiha ja kaunis, elämäni olisi täydellistä. On sanomattakin selvää, että mikään määrä meikkiä tai treenaamista ei tuonut minulle vapautta.
Tietoisuustaitoharjoitteiden eli mindfulnessin kautta olen saanut oppia haastamaan itseäni kehoon liittyvien uskomusten suhteen. Mindfulness-harjoitteiden kautta olen oppinut hyväksymään itseni kokonaisvaltaisesti. Olen alkanut pienin askelin tutustumaan pimeään puoleeni: haastaviin tunteisiin, ajatuksiin ja uskomuksiin. Kun olen oppinut istumaan epämukavuuden kanssa, on se alkanut hellittää. Pimeys tarvitsee valoa pienentyäkseen. Valo on kokemus siitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi.
Kun tutustun niihin asioihin, jotka saavat minut pois tolaltaan ja kuinka kehoni reagoi kyseisiin asioihin, niiden vetovoima alkaa vähetä. Voin valita enemmän ja enemmän tietoisesti, kuinka toimin haastavassa tilanteessa. Kehon tuntemuksia ei pysty pysäyttämään. Niitä voi kuitenkin oppia kuuntelemaan lempeällä ja uteliaalla asenteella. Kokemukseni mukaan, kun toimin näin, riippuvainen käytökseni vähenee. Tiedostaminen taas lisääntyy. Toki voin valita tarttua riippuvuuteni kohteeseen, mutta valinnanpaikan tiedostaminen on myös pieni askel eteenpäin.
Kehotietoisuutta voi harjoitella esimerkiksi Kehon skannauksen meditaatiota tekemällä. Kotisivuillani on siitä yksi versio kaikkien ilmaisesti kuunneltavissa. https://onnellisuuspaja.fi/harjoitteita/