Tietoisuustaitoja ekaluokkalaisten kanssa

Minulta kysytään välillä, kuinka opetan pienille tietoisuus- ja tunnetaitoja. Tässä yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka upotan opit arjesta nouseviin tilanteisiin.

Olemme tehneet ykkösten kanssa syksyn alusta lähtien aina tuntien alkuun erilaisia hengitys- ja huomiointiharjoituksia. Ne ovat monseti liittyneet opeteltaviin äänteisiin ja aakkosiin. Olemme tehneet mm. Uimari,- Lohikäärme- ja Aurinkohengityksiä. Välillä seisomme paikallamme käsi masun päällä seuraten vatsan nousemista ja laskemista tai tunnustelemme jalkapohjia maata vasten tai käsien tuntemuksia, kun ne roikkuvat sivuilla. Kysyn havaintoja aika ajoin oppilailta ja annan heidän itse tuottaa tunne- ja kehontuntemussanastoa.

Olen välillä kertonut heille sopivan tilaisuuden tulleen, että missä tilanteissa harjoitteita voi käyttää omassa arjessa. Olemme puhuneet esimerkiksi kiukusta, jännityksestä, ilosta ja surusta.

Tällä viikolla leikimme ilmaisutunnilla kilpa-ajo-nimistä peliä. Siinä pitää olla parillinen määrä pelaajia istumassa ympyrässä. Joka toinen kuuluu ensimmäiseen joukkueeseen ja joka toinen toiseen. Joukkueet voi nimetä vaikka kilpailevien pehmolelujen mukaan tai, kuten meillä tällä kertaa, pallojen värin mukaan.

Pallot lähtevät liikkeelle suunnilleen vastakkaisilta puolilta ympyrää. Pallo annetaan aina joukkueen seuraavalle pelaajalle, eli joka toiselle. Tarkoituksena on, että oma pallo saa kiinni toisen joukkueen pallon, eli pääsee sen edelle. Ope voi olla joko pelissä mukana tai, mikä hurjan hauskaa ja suosittua, selostajana kertomassa tapahtumista.

Ohjeita ei ole paljon. On hyvä muistaa, ettei palloa kannata heittää, koska silloin se helposti tippuu ja toinen joukkue hyötyy tietysti tästä. Toiseksi kannattaa seurata vain omaa palloa. Kyseessä on siis erittäin hyvä keskittymisharjoitus.

No, kuten aina, myös tälläkin kertaa pelin alettua alkoi hirveä huuto ja sähläys. Jokainen yritti paniikinomaisesti saada pallon äkkiä eteenpäin. Kun toinen  joukkue oli saanut pisteen, pysähdyimme hetkeksi. Istuimme ja tunnustelimme, missä jännitys tuntuu kehossa. Oli kutitusta ja pistelyä, sydämenlyönnit tunnettiin vahvasti ja teki mieli pomppia.

Peli jatkui. Sitten yksi oppilas alkoi ohjeistaa muita. “Hei, rauhoittukaa. Peli menee paljon paremmin, kun kaikki eivät hätäile.” Kun joukkue oli saanut taas pisteen, pysähdyimme miettimään, kuinka voi rauhoittua. No hengittämällä rauhallisesti tietenkin.

Sitten mietimme, kuinka rauhoittuminen vaikuttaa peliin. Ei tule heitettyä palloa. Pystyy paremmin keskittymään. Tässä kohtaa kerroin, kuinka nämä hengitysharjoitukset elikkä rauhalliset hengitykset auttavat meitä rauhoittumaan. Kun rauhoitumme, on meidän helpompi tehdä viisaita päätöksiä sen sijaan, että hätiköimme.

Hyvä arjen tilanne. Kokemuksellisen oppimisen kautta viesti meni varmasti perille. Ainoa ongelma oli, että seuraavalla kierroksella peli jatkui ja jatkui. Kumpikin joukkue keskittyi ja pelasi rennommin eli niin hyvin, että ratkaisua ei löytynyt. Peli piti laittaa poikki, koska tunti oli loppumassa.