Kyllä voi, sillä monille ihmisille syöminen ei ole vain energiantarpeen täyttämistä tai nautinnon hakemista – se on keino selvitä arjen haasteista ja pakopaikka omien liian voimakkaiksi kasvaneiden tunteiden ääreltä. Kun elämä tuntuu vaikealta, ruoka voi tarjota hetkellisen pakopaikan, lohtua tai helpotuksen tunteelle, jota ei välttämättä osaa edes nimetä. Mutta mitä tapahtuu, kun ruoka tuntuu olevan ainoa pelastusrengas johon hädän hetkellä tarttua.
Ruoka voi toimia monella tapaa tunteiden säätelijänä ja ahdistuksen hallintaan se on todella tehokas täsmäase. Toimimaton, mutta tehokas. Ruoka voi olla lohduttaja stressin tai ahdistuksen hetkellä, tylsyyden täyttäjä, pakopaikka vaikeilta tunteilta tai tapa tukahduttaa traumaattisia kokemuksia. Joskus syöminen toimii palkintona onnistumisesta, toisinaan rangaistuksena epäonnistumisesta.
”On selvää, että lapsesta asti jatkuva yhteys tunteiden ja syömisen välillä synnyttää vahvan yhteyden, mutta yhteyksiä muodostuu myös aikuisiässä.”
Jos lapsi oppii, että makea jälkiruoka lohduttaa pahan mielen tai että ruoka rauhoittaa levottoman olon, aivoihin muodostuu yhteys. Kun on epämukava olo, syöminen helpottaa. Ajan myötä tämä yhteys vahvistuu, ja ruoasta tulee automaattinen työkalu tunnekriisien korjaamiseksi. On selvää, että lapsesta asti jatkuva yhteys tunteiden ja syömisen välillä synnyttää vahvan yhteyden, mutta yhteyksiä muodostuu myös aikuisiässä.
Oli lähtötilanne mikä hyvänsä, kun ruoka toimii ensisijaisena tai ainoana tapana käsitellä tunteita, syntyy haitallinen kierre. Vaikea tunne laukaisee syömisen joka tuo hetkellisen helpotuksen. Mutta pian sen jälkeen tulee häpeä, syyllisyys ja pettymys itseensä. Nämä tunteet ovat entistä vaikeampia käsitellä ja ainoa tuttu keino niiden käsittelyyn on taas syöminen. Kehä on valmis.
Tämä ei ole tahdonvoiman tai itsekurin puutetta. Kyse on opitusta selviytymiskeinosta, joka on aikoinaan voinut olla ainoa saatavilla oleva keino selvitä hankalien tilanteiden keskellä. Onkin lohdullista ajatella, että tunteisiin syöminen on mielen oma tapa suojella itseään.
On hyvä ymmärtää, että tunnesyöminen ei ole automaattisesti haitallista ja me kaikki tunnesyömme joskus. Jos tunnesyömisen kuitenkin kokee ongelmaksi, on se helpottamiseksi tehtävissä paljonkin.
Ensimmäinen askel on tietoisuus. On tärkeää pysähtyä tunnesyömisen äärelle ja kysyä itseltä; mitä minulle kuuluu, mitä minä tarvitsen juuri nyt? Mitä tunteita yrität ruoalla käsitellä? Milloin halu syödä nousee ja onko kyse nälästä vai jostain muusta? Tietoisuus on iso askel tunnesyömisen helpottamiseksi, mutta sen jälkeen tarvitset kehoasi. Usein sanotaan, että toiminta muuttuu, kun muutat mieltäsi. Se voi kuitenkin olla hyvin hankalaa, joten asiaa voi lähestyä myös toista kautta. Mieli muuttuu kehon mukana.
Tunteet menevät kehoon ja aiheuttavat kehollisia tuntemuksia. Onkin ensisijaisen tärkeää viestittää keholle, että kaikki on hyvin. Näin mielenkin on helpompi rauhoittua. Liike vapauttaa endorfiineja ja auttaa purkamaan stressiä, aivan kuten syöminenkin. Mutta ole luova. Fyysinen liikunta on vain yksi tapa auttaa kehoa rauhoittumaan. Piirtäminen, kirjoittaminen, käsityöt tai puhelinsoitto ystävälle ovat aivan yhtä arvokkaita kehollisia työkaluja mielen rauhoittamiseen kuin kävelylenkki metsässä.
”Kun keho on rento, on paljon helpompi päästä sen äärelle, mikä tunnesyömisen on alkujaan aiheuttanut.”
Hengitys- ja mindfulness-harjoitukset sekä meditaatio auttavat rauhoittumaan ja olemaan läsnä tunteiden kanssa ilman, että niitä tarvitsee tukahduttaa tai arvostella. Kun keho on rento, on paljon helpompi päästä sen äärelle, mikä tunnesyömisen on alkujaan aiheuttanut.
Keholliset harjoitukset toimivat akuutissa tilanteessa, mutta on tärkeää ymmärtää, että ne eivät poista juurisyitä. Jos syöminen selviytymiskeinona on juurtunut syvälle, voi olla vaikea löytää taustalla olevia tekijöitä. Itsemyötätunnon kasvattaminen ja tunnetaitojen vahvistaminen parantavat kuitenkin aina tilannetta, vaikka juurisyy jäisikin osittain pimentoon.
Tunteisiin syöminen ei helpotu yhdessä yössä, vaan kaipaa ajan lisäksi myös kärsivällisyyttä ja suurta armollisuutta. Anna itsellesi lupa harjoitella ja myös epäonnistua. Takaiskut kuuluvat prosessiin ja jos huomaat turvautuvasi ruokaan vaikean tunteen keskellä, älä rankaise itseäsi. Sen sijaan kysy itseltäsi uteliaasti: ”Mitä yritin tällä ratkoa? Mitä oikeasti tarvitsen tässä hetkessä?”
Joskus vastaus on lepoa. Joskus läsnäoloa. Joskus apua.
Muista, että kyse ei ole heikkoudesta tai rikkinäisyydestä, vaan ihmisestä joka on oppinut selviytymään parhaalla mahdollisella, saatavilla olevalla tavalla.
Jonna Heinonen on syömisen psykologiaan erikoistunut ravitsemusterapeutti (TtM), intuitiivisen syömisen ja ruokarauhan puolestapuhuja, kouluttaja ja kirjailija, johon pääset tutustumaan lisää täältä:
https://syomisentaito.fi
