Mitä on tunne-elämän raittius?

Puhun usein tunne-elämän raittiudesta. Lukuisia kertoja olen saanut kuulla kysymyksen siitä, mitä termillä tarkoitan. Kysymys on niin hyvä, että halusin jakaa kanssanne siihen vastauksen, eli miten minä käsitän termin tunne-elämän raittius.

Otetaan esimerkiksi henkilö, joka toipuu päihderiippuvuudesta. Hän pystyy olemaan ilman päihdettä ehkä suhteellisen helposti. Saattaa olla, että hän käy vertaistukiryhmissä ja on osa yhteisöä. Voi olla, että ryhmissä hän puhuu elämästä ainakin mielestään viisaasti toistaen muilta ja kirjallisuudesta oppimiaan lauseita.

Arjessa totuus on kuitenkin toisenlainen. Puhuttu kieli, tunnetut tunteet ja käyttäytyminen eivät ole millään tapaa linjassa. Haastavien asioiden edessä henkilö alkaa käyttäytyä kiukkuisesti, jopa aggressiivisesti. Hän vatvoo päivät pitkät erilaisia huolenaiheita. Hän juoruilee ja hakee silläkin tavoin jännitystä elämään. Draama on hänelle tuttua.

Huonona päivänä hän vaipuu itsesäälin ja syyttää kurjuudestaan joko muita ihmisiä, olosuhteita tai koko universumia. Yleensä syyttävä sormi kääntyy myös kohti itseä. Häpeän tunne on tuttu vieras. Ajatuksia sävyttää sisäinen kriittinen ja kielteinen ääni. Mieli on levoton.

Hyvänä päivänä esimerkkihenkilö kokee, että elämä on ihan hyvää. Hän toivoisi jotain muuta, mutta ei tiedä mitä se on.

Minä tiedän, miltä tästä henkilöstä tuntuu. Miten se on mahdollista? Se on mahdollista, koska minä olin tämä henkilö. Ajatteluni ja toimintani oli vastakohta sille, mitä minä ymmärrän tänä päivänä tunne-elämän raittiudella.

Tunne-elämän raittiuden ensimmäinen askel on se, että alkaa ottaa vastuuta itsestään. Tämä tarkoittaa sitä, että alkaa tiedostaa sen, kuinka tuntee, ajattelee, toimii ja kuinka oma toiminta vaikuttaa muihin ihmisiin ja ympäristöön.

Kun aloin tiedostaa itseäni, se ei ollut kivutonta. Päinvastoin. Aloin huomata todella selkeästi oman osuuteni asioiden ja elämän kulussa. Loogisena askeleena oli tunne-elämän raittiuden seuraava vaihe eli hyväksyminen. Harjoittelin ja yhä harjoittelen sen hyväksymistä, että minussa ja maailmassa on olemassa myös asioita, joista en pidä. Minun ei kuitenkaan tarvitse lähteä taistelemaan näitä asioita vastaan. voin ystävystyä niiden kanssa. Marika Borg sanoo, että hyväksyminen on sitä, että päästää irti asioihin liittyvästä negatiivisesta energiasta. Siitä on kysymys.

Seuraava askel on oppiminen, eli se että on halua muutokseen. Tulee vastaan niitä päiviä, kun muutos ei haluta. Sekin on OK. Tunne-elämän raittiuden neljäs elementti on näin lempeys eli myötätunto itseä kohtaan. Se on sitä, että harjoittelemme olemaan paras ystävämme. Että emme säti itseämme silloin kun asiat menevät huonosti. Se on myös sitä, että olemme itsemme puolella. Osaamme vetää terveet rajat.

Vaikka esimerkkihenkilömme oli päihderiippuvainen, tunne-elämän raittius koskee jokaista henkilöä, joka toipuu mistä tahansa riippuvuudesta.

Jos sinulla on sellainen olo, että haluaisit oppia tunne elämän raittiutta, ota ihmeessä yhteyttä. Kyseessä on taito ja taito tarkoittaa sitä, että sitä on mahdollista oppia. Muutos on hidasta, mutta kannattavaa.