Käyttämäni meditaatio appin laskuri näytti tänään huiman numeron: olen meditoinut sen avustuksella jo 3000 päivänä. Meditaatio ja mindfulness tulivat elämääni 14 vuotta sitten, 7 vuoden raittiudella, kun kipuilin syöpädiagnoosin äärellä. Olin kyllä kuullut meditaatiosta vertaistukiryhmissä, mutta en uskonut sen olevan minun juttuni, koska olen ADHD-piirteisenä niin levoton.
Minut leikannut lääkäri suositteli minulle meditaatiota, kun kuuli, kuinka suorittamiskeskeistä elämäni on. Raittiuden polulla tukemani henkilö antoi minulle lahjaksi kirjan nimeltä Anticancer, jossa kerrottiin yksi tärkeimmistä syöpää ennaltaehkäisevistä tekijöistä olevan kehon ja mielen stressin vähentäminen. Tässäkin kirjassa suositeltiin meditaatiota. Samaan aikaan kun sytostaattihoitoni alkoivat, asuntooni tehtiin putkiremonttia. Menin asumaan tuttavani luokse, joka kävi meditaatioilloissa. Hän pyysi minua mukaan. Tajusin, että en voi enää kieltäytyä. Samaa viestiä tuli niin monesta tuutista.
Loppu on historiaa. Tajusin saman tien, että tässä on joku sellainen juttu, johon kannattaa satsata. Alkuun meditaatioharjoitukseni oli hyvin satunnaista, mutta vuosien varrella siitä on tullut minulle elämäntapa. Lähdin tuomaan tieteelliseen näyttöön pohjautuvaa mindfulnessia eli kotoisasti tunne- ja tietoisuustaitoja työhöni opettajana. Olen kouluttanut oppilaita ja opettajia ja pilotoinut näitä menetelmiä samalla, kun olen itse syventänyt harjoitustani.
Mitä hyötyä meditaatiosta on ollut toipumisessani?
Tärkein tehtävä on ollut tunne-elämän raittiuden mahdollistaminen. Tämä on tarkoittanut tietoisen yhteyden rakentamista omaan itseen ja muihin ihmisiin. Riippuvuuden ytimessä on se, että yhteys itseen ja toisiin katkeaa usein jo varhaislapsuudessa. Olen hylännyt itseni. En ole tuntenut itseäni. En ole tunnistanut tunteitani, tarpeitani tai osannut asettaa rajoja. En ole hyväksynyt haasteellisuutta itsessäni, tunteissani ja ajatuksissani. En ole osannut olla ystävällinen itseäni kohtaan haastavalla hetkellä. Olen pakoillut tunteita syyttämällä toisia ihmisiä ja ottamalla käyttöön aina vain uusia ja uusia riippuvuuksien muotoja.
Meditaatio on tuonut elämääni vapauden. Se antaa minulle vapauden valita enenevissä määrin reaktioni kussakin tilanteessa. Se antaa minulle keinot tiedostaa hermostoni yli- tai alivireystilan. Se antaa minulle keinot aktivoida vagus-hermoa tilanteen rauhoittamiseksi tai tarvittaessa ottaa käyttöön sympaattisen hermojärjestelmän aktivoivan vaikutuksen.
Se antaa minulle mahdollisuuden olla aivan uudella tavalla yhteydessä muihin ihmisiin, luontoon ja koko maailmaan. Se antaa minulle ymmärrystä siitä, millä tavoilla itse lisään omaa kärsimystäni. Kipu on väistämätöntä. Kärsimys on valinnaista. Eli minä voin valita.
Yhteys muihin on sitä, että samalla kuin tietoisuus kasvaa, haluan olla eettisempi muita ja ympäristöäni kohtaan. En harjoita loppujen lopuksi itseni, vaan kaikkien ihmisten vuoksi. Tämä ulottuvuus on tullut vuosien myötä.
Meditaatio on tapa treenata arjen tietoisuutta eli mindfulnessia. Mindfulness on minulle elämäntapa. Mikä parasta, olen saanut rakentaa myös elantoni tämän minun elämäni mullistavan taidon ympärille. On todella toipumista vahvistavaa nähdä se, kuinka nämä taidot muuntavat myös auttamieni ihmisten elämiä.
Parasta on, että ei ole olemassa epäonnistunutta harjoitusta. Vaikka mieleni huitelee missä sattuu (niin kuin se yleensä tekeekin), se ei haittaa. Meditaation ja mindfulnessin tehtävä ei nimittäin ole pysäyttää ajatuksia tai tunteita.
Tarkoitus on olla samaistumatta ajatuksiin ja tunteisiin. Tarkoitus on katkaista linkki tunteiden ja ajatusten välillä. Aikamoisia toipumisen supervoimia, vai mitä?
Kaikki lähtee yhdestä tietoisesta hengityksestä.