Muistan vielä hyvin, kuinka pelko, levottomuus ja ahdistus värittivät koko olemukseni, mieleni, kehoni ja tunteeni. Muistan sen, riippuvuuden kohteeseen tarttuessani haastavuus väistyi ja sain taas hetken olla vapaa. Paradoksi oli, että en halunnut kokea haastavuutta, mutta silti ruokin sitä omilla ajatuksillani ja omalla haitallisella toiminnallani.
Hyvät asiat vaikuttivat epäilyttäviltä. Kun jotain positiivista tapahtui, en osannut nauttia siitä, vaan pelkäsin, että taivas tippuu niskaan seuraavan kulman takana.
Riippuvuuden alkulähteillä on halu paeta. Elämää ei osata ja uskalleta ottaa vastaan sellaisena kuin se on, vaan uskotaan, että vapaus tulee nopeiden dopamiinihuurujen kautta.
Itselleni tuli aika, jolloin riippuvuuteni eivät enää auttaneet pitämään epämukavuutta poissa. Mustuus alkoi ikään kuin vuotaa läpi. Masennus. Paniikkihäiriö. Tahti vain koveni ja addiktion noidankehän imu vei alemmas ja alemmas pimeyteen. Kaikki se, mitä olin paennut, oli itse asiassa nostellut koko ajan puntteja kellarissa.
Surullisinta on, että haastavuuden välttely ei loppunut minulla raitistumiseen. Keho hälytystilassa koin olevani jotain. Koin olevani elossa. Elämän oletusasetuksena oli kehon korkea stressipitoisuus. Tasaisuus pelotti.
Kun aloin käydä vertaistukiryhmissä, aloin kohdata asioita. Ikävä kyllä kohtaaminen tapahtui pääasiassa älyllisellä tasolla. Minulla oli muitakin riippuvuuksia kuin päihderiippuvuus, jotka olin jättänyt huomiotta. Pakenin edelleen niihin. Tämä toimi aikansa, kunnes kävi selväksi, että jos haluaisin säilyttää raittiuteni, minun pitäisi alkaa etsiä uusia työkaluja.
Niitä edustivat mindfulness ja meditaatio. Aloin ymmärtää, että ainoa tapa päästä haastavan yli on mennä sen läpi. Suostua istumaan sen epämukavuuden kanssa, joka nousee, kun en pakene riippuvuuteeni. Alkoi hidas prosessi, jossa harjoittelin haastavien tunteiden kohtaamista tilanne ja hengitys kerrallaan.
Vähä vähältä, asia asialta ja kokemus kokemukselta sisäinen pimeys on alkanut väistyä. Omista haastavuuksista on tullut ”ihmisten asioita”. Olen alkanut ymmärtää, että haastavuus on osa ihmisen elämää. Se ei ole osoitus siitä, että olen jollain tapaa viallinen.
Nyt koen olevani matkalla kohti aitoa vapautta.
Jos koet olevasi samantyyppisessä paikassa kuin minä aikoinaan, joko raittiina tai vielä matkalla raittiuteen ja haastavien tunteiden ja ajatusten työstäminen kiinnostaa, kannattaa tulla Mindfulness ja addiktio -kurssille. Se alkaa 18.10. Lisätietoja täältä: https://onnellisuuspaja.fi/tuote/mindfulness-ja-addiktio/