Mä tuskailin vuosia mun päihderiippuvuuden kanssa ennen raitistumista. Yritin useammankin kerran hankkiutua siitä irti, mutta en onnistunut. Tiesin kyllä järjellä, ettei mun kannata juoda, enkä ymmärtänyt, miksi en voi lopettaa.
En tiennyt silloin, että en ole millään tavalla erityinen poikkeus tai vääränlainen. Minunlaisiani ihmisiä on paljon. Vihdoin tulin pohjaan ja pääsin toipumisen tielle.
Asiat alkoivat muuttua raitistumisen myötä. Ensin riippuvuus siirtyi muihin kohteisiin. En alkuun tajunnut sitä. Ajattelin, että on ihan normaalia syödä sokeria, olla toksisissa ihmissuhteissa ja tehdä pakkomielteisesti töitä. Kun tajusin riippuvuuteni siirtyneen muihin asioihin, häpesin niitä. Ajattelin, että olen ainoa maailmassa, joka ei vaan tajua olla käyttäytymättä niiden mukaan.
Seitsemän raittiin vuoden kohdalla, rintasyöpädiagnoosin äärellä, minun oli pakko pysähtyä ja todeta, että en voi jatkaa samalla tavalla. En voi jatkaa elämää, joka perustuu pakoon ja välttelyyn eli onnellisuuden ja nopeiden kiksien hakemiseen itseni ulkopuolelta. En voinut enää juosta karkuun asioihin, jotka pitkällä tähtäimellä aiheuttivat minulle vain entistä enemmän kipua ja kärsimystä.
Aloin ymmärtää, että toipuminen on haastavan kohtaamisen tuolla puolen. On pakko mennä läpi, että pääsee yli.
Tämän oivalluksen mulle mahdollisti mindfulnessin ja meditaation löytäminen. Niiden kautta aloin tiedostaa eli nähdä selkeämmin niitä ajatus- ja toimintamalleja, jotka pitivät minut kiinni riippuvuuden noidankehässä. Aloin oppia haastavan kohtaamista ja myönteisyyden voimaa.
Tiedostaminen toi mukanaan hyväksymistä. Opin myös treenaamaan itsemyötätuntoa, jonka tukemana minulle on tullut rohkeutta kohdata ne mielen pimeimmät paikat ja haastavimmat tunteet, joita juoksin pakoon koko ikäni.
Nyt olen ollut siis 21 vuotta raittiina alkoholista ja lääkkeistä. Sen lisäksi olen työstänyt myös muun muassa läheis-, sokeri-, ostos-, työ-, peli- ja someriippuvuutta. Välillä riippuvuudet nostavat päätään, mutta suurimman osan aikaa olen tietoinen, hereillä.
Koska olen temperamentiltani ihminen, joka haluaa luoda aitoa muutosta maailmassa, olen kouluttautunut oman toipumiseni ohella viimeiset 13 vuotta riippuvuuksien hoitoon monesta eri tieteellisestä näkökulmasta. Viime vuoden ajan olen osallistunut Gabor Matén psykoterapeuttiseen traumamenetelmäkoulutukseen, jonka jatko-opinnot aloitan ensi vuoden alussa. Olen kiitollinen siitä, että toipumiseni ja työni tukevat toisiaan.
Mindfulness, meditaatio, itsemyötätunto ja traumatietoisuus ovat elämäni ytimessä. Niiden avulla olen päässyt irti elämästä, jota riippuvuudet hallitsevat. Itse asiassa kyse ei ole ollut vain siitä, vaan koko elämäntavan ja identiteetin muutoksesta.
Summa summarum. Mulle raitistuminen alkoholista ja lääkkeistä oli vasta alku. Todellinen toipuminen alkoi sen myötä, kun astuin syvällisen tiedostamisen tielle.
Kiitos tuesta kaikille asianosaisille! <3
PS. Itse asiassa 21 v tuli täyteen jo 13.7., mutta olin silloin pari viikon meditaatioretriitillä. Mindfulness ja meditaatio on mulle nykyään elämäntapa. Se vaatii ylläpitoa.
PPS. Juttelen näistä teemoista mielellään lisää, joten laita ihmeessä kommenttia tai yksityisviestiä, jos aihe kiinnostaa ja jos olet esimerkiksi kiinnostunut treenaamaan meditaatiota.